Lomalla viimeinkin

Terve kaikille! Unohdin viimeksi laittaa tänne, kun kirjoitin Vk-blogiin, eli nyt sitten kaksi tekstiä kerralla! Nyt linkkaan nämä, vähän kyllä olen miettinyt, että olisiko kuitenkin kivempi vain kopioda sama teksti tänne.. Varsinkin jos ne linkit sitten lakkaavatkin toimimasta joskus tulevaisuudessa.

1.12 Viimeisiä viedään

18.12 Loma!

Ja hei, seuraavaksi aion tehdä tänne siis sen Kysy minulta-postauksen, kysymyksiä onkin jo ihan kivasti tullut, mutta vielä noin viikko olisi aikaa siis kysyä! Eli laittakaas kommenttia, jos on jotakin mielessä :)

Uusi blogi

Tein juuri ensimmäisen kirjoitukseni Valmennuskeskuksen lääketiedeblogiin, ja päätin linkata sen tänne. Jatkossa varmaan tulen useimmat kirjoitukseni postaamaan myös tänne tai ainakin linkittämään. Lisäksi ajattelin, että jos minulle tulee ideoita, jotka eivät ehkä niin sovi tuon toisen blogin tyyliin, niin toteutan ne sitten täällä. Näitä ovat varmaan jotkut lyhyet kuulumispostaukset, kuvapostaukset ja vaikka Kysy minulta-postaukset (ajattelin toteuttaa semmoisen pian, saa ruveta jo kyselemään, mutta infoan vielä uudestaan joku päivä!). Eli tässä tämä linkki. Kyseessä on siis esittäytymispostaus, joten en viitsinyt sitä tänne laittaa, koska samat jutut löytyvät jo aiemmista teksteistäni.

Nyt ei voi muuta sanoa, kuin...

...huh huh! Olen ollut ihan tajuttoman kiireinen, en edes niinkään opiskelujen takia vaan kaiken vapaa-ajan toiminnan! Ja siitä on oikeastaan syyttäminen E-bileitä, jotka luojan kiitos ovat tällä viikolla, eli ehkä voisin pian aloittaa panostamisen näihin opintoihin...

Hämeenkadun appro tuli ja meni, ei siitä sen enempää kuin että hauskaa oli, kannattaa muistakin kaupungeista tehdä excursio happroilemaan! Sitten oli väliviikko, jonka vietin kotona ja mummolassa, eli lukeminen tenttiin jäi aika vähälle. Onneksi sekä histologian preparaattitentti (helppo kuin mikä, kiitos solunetin) ja tuo varsinainen solujakson tentti menivät läpi. Lisääntyminen, kasvu ja kehitys -jakso pyörii jo kolmatta viikkoa, ja täytyy sanoa, että vaikka solujakso olikin ihan mielenkiintoinen, mitä nyt vähän turhan syvälle mentiin kaikenmaailman proteiineihin ynnä muihin, on tämä jakso ollut siitä syystä antoisampi, että olemme päässeet vähän konkreettisimpiin asioihin. Olen herännyt siihen, että hei, minähän oikeasti tarvitsen näitä tietoja jonain päivänä. Toki solujututkin ovat tärkeitä, on vaan vaikea kuvitella vastaanottotilannetta, jossa minun tarvitsisi tietää poistetaanko tumasignaali proteiinista vai ei. Yksi luento naisen genitaalialueen anatomiasta oli todella kiinnostava, sillä se sisälsi paljon kuvia mm. kohdun ulkoisesta raskaudesta, kohdun prolapsista yms. Olemme päässeet myös vihdoin latinan opiskelun makuun, sillä lantion alueen anatomia kuuluu jakson oppimistavoitteisiin.

Jokin aika sitten meillä oli TLK:n Wuosijuhlat, jotka olivat todella näyttävä tapahtuma. Siihen kuului cockatil-tilaisuus, iltajuhlat, jatkot ja sunnuntaiaamun Sillis-brunssi Amoksella. Kaikki olivat panostaneet asuihin, käyneet kampaajilla ym. ja pukeutuneet iltapukuihin. Mutta fuksit eivät saa osallistua tähän tapahtumaan (niin kuin moneen muuhunkaan) muuten kuin nakkilaisina. Sattumalta minä kuitenkin pääsin näkemään kaikki noista juhlien osa-alueista, sillä olin nakissa kokkareiden narikassa, jonka palkkioksi sain kutsun jatkoille. Jatkobussit lähtivät iltajuhlilta, eli ennen keskiyötä menin uudelle Tornihotellille, jossa huomasin, että aikataulut olivat myöhässä, joten sain seurata niitäkin juhlia noin tunnin ajan. Sillikselle menin sitten laittamaan ruokaa, minkä jälkeen sain vapaasti osallistua sille, toisin sanoen mässätä ja makoilla pomppulinnassa ja patjoilla katsomassa Disneyn elokuvia.

Viime viikko oli aikataulujen osalta ihan hirveä, tuli aika tiukkaa tutoreiden kanssa, kun joka ilta oli jotakin happeninkiä. Maanantaina MSD tarjosi meille illallisen ja luennon lääkärin työstä, tiistaina oli taas S.U.L.L.E-koulutusta, keskiviikkona Fuksivaellus ja torstaina kävin improilemassa näytelmäkerhossamme Pseudossa, erään kurssitoverimme avaruusteemaisilla synttäreillä Amoksella ja sitten vielä bilettämässä Kolmioissa. Voitte siis varmaan ymmärtää, miksi energiatasot olivat aika matalalla perjantaina.

Itse koulua tuntuu olevan jotenkin vähän tässä jaksossa, varmaan koska tämä kestää useamman viikon kuin solujakso. Minulla on useita vapaapäiviä, ja välillä vain puolen tunnin mittaisia juttuja. Ihan hyvä, muuten kyllä olisin jo aikaa sitten tipahtanut kärryiltä. Parasta tähän mennessä on ollut Nallesairaala, jossa kävimme päiväkodeissa hoitamassa lasten leluja. Ideana siinä on vähentää lasten lääkäripelkoja ja meidän lapsipelkoja. Saimme mukaamme kaikenlaisia tarvikkeita, lääkärintakit ja totta kai omat stetoskooppimme, ja sitten hoidimme kaikenlaista murtuneista jaloista valkokarvakuumeeseen ja muurahaisallergiaan. Yhtään ebolaepäilyä ei onneksi tullut vastaan! :D Lapset olivat todella ihania, sillä he pitivät meitä tietenkin ihan oikeina lääkäreinä ja vaikka vastaanotolla yleensä vähän jännitti, oli ihana seurata heidän riemuaan, kun he vertailivat lelujensa siteitä ja laastareita.

Tällä viikolla on siis E-bileet, jotka ovat ainut asia, mille minulla riittää aikaa tällä hetkellä. Kaksi seuraavaa päivää ovat yhtä kokkaamista ja leipomista ja ruokien kuljetusta ja varastointia. Muutama viikko sitten paljastimme teeman julkaisemalla lyhyen trailerin (en viitsi tänne linkkittää, mutta sen verran voin vinkata, että löytyy Youtubesta todennäköisesti hakusanoilla: e-traileri tai c hannula), ja oikea teemahan on Wonderland! Torstaina siis lääkisläiset vetävät ylleet satu- ja taruhahmojen asuja ja suuntaavat Wonderlandiin, joka tulee olemaan aivan mieletön. Ainakin kaikki ovat nähneet kauheasti vaivaa koristeluiden, ruokien, juomien ja ohjelman suhteen. Myöhemmin luvassa sitten kuvausta ja toivottavasti kuviakin sieltä! Niin, meillähän on siis perinteenä yrittää huijata ylempikurssilaisia jollain valeteemalla, ja meillä se oli se maitobileet. Jos jotakuta kiinnostaa, voi somessa seurata bilevalmisteluja hashtagillä #eHannulat (toivottavasti tämän tiedon sai täällä ilmoittaa, ajattelin että nehän ovat kuitenkin periaatteessa julkisia juttuja).

Blogi on nyt kokemassa isoja muutoksia seuraavan parin päivän aikana, en vielä itsekään tiedä millaisia. Minua on nimittäin pyydetty kirjoittamaan Valmennuskeskuksen Lääketiede-blogia, enkä ole varma miten se vaikuttaa tähän blogiin. Vaihtoehtoja olisi lopettaminen kokonaan, uusien tekstien linkkailu tänne, uusien tekstien postaus myös tänne, ihan muiden postausten tekeminen tänne tai jotain noiden yhdistelmää. Ideoita, toiveita?

Stetarit!

Jee! Tänään meillä oli Orionin tarjoama aamupala, jonka jälkeen saimme pari lahjaa (hieman kyseenalaista joo...), mm. stetoskoopit! Ilta on mennytkin tällä omallani leikkiessä, tosin olen vähän pulassa noiden kaikkien osasten kanssa, kuuluisikohan niitä asentaa siihen jotenkin? Mutta hyvin kuuluu ilmankin! 

Okei, onhan sitä tullut tänään myös kahlattua histologian kirjaa ja Moodlen muistiinpanoja. Teen nyt kyllä pyhän lupauksen, että ensi jaksossa panostan tasaisesti koko ajan, en vasta näin lopussa! Onneksi huomasin, että tutoreista on selkeästi ollut hyötyä, niissä on puhuttu asioista sen verran, että pakostikin jotain on jäänyt mieleen.

Päivällä kävimme tutorryhmämme kanssa opintokäynnillä Taysilla, aiheena inspektio eli tarkastelu. Tutkimme siis potilaiden turvotuksia ja ihon rakennetta yms ihan vain katselemalla, ei koskettamalla (joka olisi palpoimista). En tiedä miten paljon hyötyä tuosta on, mutta mielenkiintoista siellä oli kyllä! Tosin ihan kamalan kuuma, ei kannata pukea valkoisen takin alle t-paitaa enempää. 

Nyt on sitten Solujakson ryhmätyöt ohitse ja enää jäljellä on pari luentoa ja seminaaria, sekä tietysti tentit. Huomenna on illalla luvassa Attendo-sählyturnaus, johon menemme kannustamaan Hannulat voittoon (Kestiää mä metsästän...) ja jatkoilemaan Amokselle. Torstaina Happro, perjantaina eVideo-kuvauksia ja sitten pääsee kotiin lomailemaan lukemaan tenttiin!

Minun!

S.U.L.L.E

Nyt onkin sitten Solujakson viimeinen opetusviikko, ensi viikolla siis syysloma (lue: tenttiin opiskelua)! Olen sairauksien ja reissujen takia skippaillut luentoja turhan paljon ja vapaa-aika on ollut vähäistä kaikenlaisen E-bilehässäkän ja muun takia, joten stressihirviö nostaa päätään. En tiedä mitä opiskelisi, mistä opiskelisin ja miten syvällisesti opiskelin. Ehkä nyt ensimmäiseksi hyödynnän Moodlea ja toivon, että sieltä löytyisi hyviä luentomuistiinpanoja. Mutta ensin vähän blogin päivitystä!

Olen miettinyt, lukevatko jotkut kurssikaverini tai muut Tampereen lääkisläiset tätä blogia. En usko, että kovin moni, mutta pari ihmistä on tullut kyselemään minulta tästä. Olisin halunnut pysyä anonyyminä, mutta jos joku on täällä yhtään pyörinyt, on helppo arvata kenestä on kyse. Niinpä päätin vähän höllentää, koska muuten en oikein voisi kertoa kaikista kokemuksistani, ne nimittäin varmaan tutuilleni paljastavat kuka on kyseessä. Ehkäpä vielä joku päivä päivitän tuo kiven tilalle ihan naamakuvan. Sen kuitenkin haluan sanoa, että täältä saa minusta varmasti aika erilaisen käsityksen kuin kasvokkain!

Olen pitänyt tässä jaksossa varsinkin ryhmätöistä, vaikka esimerkiksi verinäytteen ottamista jännitin aika paljon. Hyvin meni silti! Ajattelinkin ehkä tehdä niistä oman postauksen, jos vain kerkeän/muistan. Asiat menevät aika paljon syvemmälle kuin lukiossa, ja kaiken maailman erilaiset proteiinit pyörivät päässä. Viime aikoina ajatukseni ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä E-bileisiin, joissa riittää tekemistä. Itse olen ruokatiimissä ja E-videotiimissä. Juhlat ovat siis marraskuun alussa, toivottavasti saisin näpsittyä sieltä sellaisia kuvia, joita voisin laittaa blogiinkin.

Viikonloppuna osallistuin S.U.L.L.E.-koulutukseen Kuopiossa. Tuo lyhenne tulee sanoista: Seksuaalisuudesta, Unelmista, LemmenLeikeistä ja ehkäisystä. Se on Fimsicin projekti, jossa pidetään yläasteikäisille seksuaalivalistusta. Tuntien pitämisestä saa pisteitä, jotka auttavat haettaessa vaihtoon Fimsicin kautta. Jos kiinnostaa, täältä lisää infoa.

Minulla oli kyllä todella hauskaa tuolla koulutuksessa, jossa oli siis muutama luento aiheeseen liittyen ja sitten esiteltiin eri metodeja, joita voi käyttää S.U.L.L.E.-tunteja pidettässä. Pelailimme myös kaikenlaisia pelejä ja lauantai-iltana saunoimme ja osa lähti jatkoille keskustaan. Jotenkin ajattelin, ettei tuolla nyt varsinaisesti mitään uutta tai ihmeellistä tietoa tulisi, mutta opin usean termin, joita en aiemmin tiennyt ja päivitin vähän omia näkemyksiäni. En ole tullut juuri ajatelleeksi, kuinka hankalaa arki on sellaiselle ihmiselle, joka kokee olevansa muunsukupuolinen tai vaikka nainen miehen kehossa. Ihan koulun liikuntatunneista erilaisiin ilmauksiin, jaottelemme ihmisiä naisiin ja miehiin. Yksi mielenkiintoisimmista harjoituksista oli, kun saimme kasan lappuja, joissa oli tietoja eri ihmisistä ja meidän piti asettaa ne janalle maskuliinisimmasta feminiinisimpään ja myös sen mukaan kuka oli eniten mies ja kuka nainen fyysisten ominaisuuksien suhteen. Tuntui pahalta jaotella ihmisiä tuolla tavoin ja se oli myös todella vaikeaa, ei siinä oikein ollut mitään kunnon logiikkaa. Ja silti teemme näin joka päivä. Onko mies jotenkin vähemmän miehekäs, jos hän pitää muista miehistä? Tai jos hän harrastaa balettia? Tai jos joku on ulkoisesti nainen, mutta kromosomit sanovat muuta, mikä hän silloin on? Yksi tärkeimmistä opetuksista mielestäni oli se, ettei koskaa pidä olettaa mitään pelkästään ulkonäön perusteella. Kannattaa aina varsinkin ryhmälle puhuessa olettaa, että joukosta löytyy muitakin kuin heteromiehiä ja -naisia, niin ei tule vahingossa käyttäneeksi epäkorrekteja ilmauksia. Ja esimerkiksi kysyä mieluummin "Seurusteletko?" kuin että "Onko sinulla tyttöystävää?". Keskustelimme myös siitä, voiko tälläinen neutraalisuus mennä joskus liiankin pitkälle. Näihin asioihin on ihmisillä paljon eri mielipiteitä, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikilla tulisi olla oikeus olla sellaisia kuin he ovat.

Toivottavasti pääsen pitämään S.U.L.L.E.-tunteja joku päivä (fuksipisteitä! :D). Fimsicillä on myös Nallesairaala-projekti, jossa päiväkotilaiset saavat tuoda pehmolelujaan hoidettaviksi. Sekin kuulostaa todella kivalta! Ja mikä parasta, se kuuluu meillä pakollisena Lisääntymisjaksoon, eli sinne ainakin olen pääsemässä. Olin kerran päiväkodissa kesätöissä, ja se on kyllä ollut paras työpaikkani tähän mennessä.

Nyt pitäisi jaksaa ahkeroida vielä tämä viikko ja illatkin, ettei ensi viikolle jäisi liikaa luettavaa. Torstaina meillä onkin ensimmäinen tentti, eli histologian preparaattitentti, jossa pitää saada 80 % oikein, jotta pääsee läpi. En vain oikein tiedä miten siihen voisi opiskella... Luojalle kiitos Solunetistä!

Medisiinari!

Nyt on sitten minustakin virallisesti tullut medisiinari! Kai se on pikkuhiljaa alettava uskoa, ettei ole tapahtunut mitään virhettä, vaan oikeasti kuulun tänne. Injektiot olivat siis tiistaina, ja niistä on joten kuten toivuttu. Teemana meillä oli High school, hutu-ryhmittäin pukeuduttiin sitten nörteiksi, hipstereiksi, hevareiksi, vaihtareiksi yms. Injektioissa siis kierretään erilaisia rasteja, joita ylempikurssilaiset pitävät, suoritetaan tehtäviä ja lopuksi pieni "sisäänpääsyriitti", jos siihen haluaa osallistua.

Viime viikko oli viimeinen viikko Johdantojaksoa, ja se meni lähinnä ulkona pyöriessä. Namiapprossa kiersimme Tampereen kahvilat ja karkkikaupat, ja voin kertoa, ettei se ole niin ihanaa miltä ensin kuulostaa, ainakin jos tavoittelee Mättötohtorin arvoa (minä sain!). Sitten oli kaupunkisuunnistus, joka olikin yllättävän järkevä tapahtuma. Siinä kierrettiin rasteja myös, moni oli jonkin järjestön tai jonkin alan opiskelijoiden pitämä. Olimme varautuneet enemmän ehkä Injektioiden tyyliseen menoon, ja aioimme lahjoa rastinpitäjiä juomilla, mutta itse leivotuilla kekseillä oli paljon parempi menekki.

Torstaina oli sitten Mediverkko, joka oli ihan huikea tapahtuma! Vaikka en mikään erityinen jalkapallofani olekaan, fiilikset olivat ihan katossa Hannuloita kannustaessa. Olimme pukeutuneet lapsiksi, pikku fukseja kun olemme, ja kannustushuutoina oli mm. Leijonaa mä metsästän muokatuilla sanoilla. Kun muut tanssivat hienoja koreografioitaan (ylemmillä vuosikurssilaisilla on tietenkin paljon enemmän aikaa harjoitella), me vedimme Fröbelin palikoiden tahtiin. Turnauksen jälkeen lähdimme jatkoille Amokselle, jossa oli mahdollisuus saunoa, ilmaista pizzaa (pizzalaatikoita oli varmaan sata...) ja ilmaisia juomia. Outoa on kyllä olla juhlissa, missä ei tarvitse maksaa mistään eikä tuoda omia juomia. Mutta en valita!

Nyt sitten on melkein ohitse ensimmäinen viikko Solut, kudokset ja niiden toiminta -jaksoa. Yksi tutor on jo käyty läpi ja viikonloppuna odottaa tutustuminen epiteelikudokseen ja histologiseen preparaattiin liittyviin tekniikoihin. Luentoja on ollut vasta yksi (injektioiden jälkeisenä aamuna, pisteet minulle, kun menin, vaikkei edes ollut muuta koulua), joten on vaikea sanoa niistä mitään. Jotenkin vain minusta tuntuu, ettei tuo kuuntelemalla oppiminen sovellu minulle. Siksi tykkäänkin tästä pbl-systeemistä, tosin saa nähdä miten hyvin se soveltuu nykyiseen jaksoon.

Opiskelua on siis pikkuhiljaa aloiteltu. Aika epävarma olo on tästä kaikesta, vaikea tietää miten tarkkaan asioista pitäisi ottaa selvää ja mitä kaikkea pitäisi osata. Englanninkielisten kirjojen tavaaminen on rasittavaa, kun joutuu koko ajan suomentamaan eri termejä, siksi kävinkin tänään Galenoksen kirjastosta. Olin ajatellut, että minulta jäisi kokematta Galle-ihanuus, mutta eipä sittenkään!

Ilmottauduin muuten Kaikkien Lääkisten Superristeilylle, joka on joskus tammikuussa. Sinne tulee myös muita hoitoalan ihmisiä ja ulkomailtakin lääkisläisiä. Toivottavasti meillä olisi jo haalarit silloin! Tulevista tapahtumista sen verran, että luvassa on ainakin Cirque de la Medicine (baarikierros Tampereella), Kauppakadun appro (baarikierros Jyväskylässä), Hämeenkadun appro (baarikierros Hämeenkadulla) ja E-bileet. Hmm, onko tässä jonkinlainen kaava? No, täytyyhän sitä kerätä fuksipisteet kaikesta mahdollisesta. E-bileiden teemakin päätettiin, niistä tulee kyllä aivan mahtavat! Valitettavasti en saa sitä paljastaa, sillä se on tarkoin varjeltu salaisuus ennen eVideon julkaisemista, mutta sen verran voin kertoa, että siihen liittyy oleellisena osana maito. Miettikääpä sitä! ;D

Kaksi elämää

Elämä on pikkuhiljaa alkanut asettumaan uomiinsa. Moni naama on jo tuttu, ja nimiäkin on tullut jonkin verran opittua, onneksi tässä on kuusi vuotta aikaa.. Olen ihme kyllä oppinut käyttämään busseja ja osallistunut vaikka minkälaiseen tapahtumaan. Olen myös oppinut elvyttämään niin aikuista, lasta kuin vauvaakin (pirun vaikeaa tuo vauvalle ilman puhaltaminen), defibrilloimaan ja sitomaan erilaisia vammoja. Voin sanoa, että olen saanut uusia ystäviä.

Ensimmäinen viikko oli kyllä ihan hullu. Jos en ollut yliopistolla, olin joissain vapaa-ajan riennoissa tai yritin nukkua väsymystä pois kämpillä. Viikonloppuna kenties osittain väsymyksen ja itkuisten puheluiden takia fiilikset olivat aika huonot, ja suunnittelin synkimmällä hetkellä jo vaihtavani Kuopion lääkikseen tai lopettavani tämän kokonaan. Kun siitä vähän rauhoittui ja sai uutta näkökulmaa, tajusin suhtautuneeni vähän väärin tähän koko hommaan. Ajattelin, että vanha elämäni on nyt ohi, olen tamperelainen enkä kuopiolainen ja tämä on minun kotini nyt. Sitten kun kaikki paikat ovatkin tietenkin vieraita eikä vielä tunne kunnolla ketään, tulee eksynyt olo. Päätin, että ihan hyvin minulla voi olla kaksi elämää ja kaksi kotia, toinen Kuopiossa ja toinen Tampereella. Koko ajan olen kyllä edelleen pohjimmiltani ollut sitä mieltä, että Tampereelle tulo oli oikea ratkaisu. Jos istuisin nyt Kuopiossa omassa kämpässäni, kiusaus mennä kotikotiin olisi suuri ja joutuisin aina vapaa-ajalla valitsemaan vanhojen kavereideni ja lääkiskavereideni välillä. Nyt tässä on selkeä ero, Tampereella ovat lääkisjutut ja Kuopiossa muut. Ja olen saanut takaisin seikkailumieltäni, on ihanaa tutustua uuteen kaupunkiin ja pitää huolta omista asioistaan. Olen käynyt samoilemassa Hervannan metsissä, täältä löytyy vaikka kuinka monta siistiltä vaikuttavaa luontopolkua ja maisemat Suolijärvellä ovat hienot. Kävin myös nyt viikonloppuna kotona, oli helpottavaa huomata, että kaikki on oikeastaan pysynyt ihan samana.

Ensimmäisellä viikolla meillä oli tosiaan Lukukauden Avajaisbileet ja Toogabileet. Kummassakin oli kyllä aika villi meno ja varsinkin Toogat olivat tosi hienot, siellä oli mm. kutosten setien hierontanurkkaus ja moni oli panostanut asuihin. Tokalla viikolla oli vähän vähemmän iltapuuhaa, mutta koulussa (en kyllä edelleenkään tiedä saako yliopistossa näin sanoa, mutta sanon silti) oli useita ryhmätöitä, juurikin esimerkiksi tuota elvytystä ja kirjaston ja hakemistojen esittelyä. Tutoristunnoissa olemme käsitelleet aika erilaisia juttuja, nyt tietenkin vain harjoitellaan pbl:ää, mutta on silti ollut todella mielenkiintoista. Torstaina menimme Kintulammelle, jonne sai juosta, pyöräillä tai mennä bussilla, matkaa oli sellaiset 18 kilometriä. Perillä sitten saunottiin, uitiin ja paistettiin tikkupullaa, sekä julistettiin kurssin vastuuhenkilöt, joista oli aiemmin äänestetty. Meillä valittiin tiedotusvastaava, kirjavastaavat, PR:t, silmut ja tietenkin isäntä ja emäntä. Kurssin nimeksi tuli isännän mukaan Cursus Hannula. Sen jälkeen oli sitten mahdollisuus lähteä Haalaribileisiin jatkoille.

Kurssin oma toiminta on pyörähtänyt hyvin käyntiin, meillä on oma fb-ryhmä ja olemme suunnitelleet tulevia tapahtumia, mm. Mediverkkoa ja Esittäytymis- eli E-bileitä. Kaikenlaista kivaa ollaan kyllä järkkäämässä! Vastuuhenkilöt ovat kyllä hyvin vastuullisia, ahkerina ovat jaksaneet tiedotella ja ideoida kaikenlaista.

Tällä viikolla luvassa olisi mm. Namiappro, Tamyn kaupunkisuunnistus eli Amazing Tampere, Mediverkko eli jalisturnaus, jossa myös kannustusjoukot palkitaan ja niiden jatkot Amoksella ja jatkojen jatkoina vielä Kolmiot, jotka ovat jonkin sortin bileet, joita järkkää usempi taho. Viimeinen viikko Johdantojaksoa siis enää jäljellä, koulun osalta ei juuri mitään ole, jopa vapaapäiviä, mutta näköjään tulee nyt useamman päivän bileputki... No, kerranhan sitä vain fukseja lääkiksessä ollaan.

Ensimmäinen päivä

Huhhuh! Ensimmäinen päivä oli kyllä ihan hullu, ehdin käväisemään päivällä reilun puoli tuntia kämpillä ja sitten tulin takaisin vasta vähän ennen keskiyötä. Mutta oli kyllä ihan huikeaa, vaikka varsinkin alussa oli aika eksynyt ja epävarma olo, illalla kuitenkin ihan eri meininki!

Meillä oli hyväksymiskirjeessä ilmoitettu tuntia aikasempi aika kuin johdantojakson aikataulussa, ja ajattelin, että mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Niinpä saavuin Biolle, kun siellä oli vasta kakkosvuosilaisia, mutta he olivat kyllä todella kivoja, ja pääsinkin sitten tuntia myöhemmin kävelemään sinne uudestaan kunniakujaa pitkin hurrausten ja riisisateen saattelemana. Aula oli täynnä porukkaa, josta osa jutteli vilkkasti keskenään ja osa vain vilkuili salaa muita. Itse kuuluin jälkimmäiseen porukkaan, jotenkin aina välillä saan hirveitä ujouskohtauksia vaikka vähän tutustuttuani johonkuhun, en mitenkään erityisen ujo ole (kai). Pian onneksi löysin sen ainoan ihmisen, jota tunsin ihan vähäsen ja vietimmekin sitten aamupäivän yhdessä. Kuuntelimme Tampereen lääkiksen ja sen henkilökunnan esittelyjä ja kävimme syömässä. Iltapäivällä oli sitten kakkosvuosikurssin info, jossa fuksikapteenit esittäytyivät ja kertoivat kaikenlaista, esimerkiksi Injektioista, jotka ovat kai jonkin sortin bileet, jossa laitetaan etanolia suoraan laskimoon. Luulin tuon olevan vitsi, mutta kai se on ihan totta. Jos ei alkoholia halua, niin tarjolla on myös suolaliuosta. Niihin on nyt vielä jonkin verran aikaa, että lisää tarinoita sitten myöhemmin, jos sellaisia löytyy. Tai löytyy varmasti, mutta muistikuvat ovat kuulemma aika vähissä tuon illan jälkeen.

Sitten meidän jaettiin hupitutor- eli huturyhmiin ja esittäydyimme niissä ja kiersimme kampusta. Siinä tuli vähän tutustuttua omiin ryhmäläisiin, enemmän kuitenkin illalla TLK:n Amos-klubilla missä hutut ja fuksit viettivät alkoholitonta tutustumisiltaa syöden ja pelaillen. Ilta huipentui perinteiseen Tampere-talomaratoniin, joka juostaan alasti. Osallistuminen oli onneksi vapaaehtoista, mutta kyllä juoksijoita löytyi yllättävän monta, poikia tosin kaikki. Mutta on kuulemma tytötkin sen joskus juosseet ja tilaisuuksia tulee vielä useita. Jotenkin kyllä tuntuu, että taidan jättää tämän jutun välistä, vaikka siitä saisikin pisteitä fuksipassiin.

Maratonin jälkeen osa ihmisistä lähti vielä jatkoille, ja siellä viimeistään tuli sellainen olo, että taidan minäkin sopia tähän porukkaan. Meitä löytyy kyllä vaikka minkälaisilla taustoilla, ihan laidasta laitaan, mutta ei merkkaa mitään, tuleeko suoraan lukiosta vai onko vanhempi, kaikki mahtuu mukaan. Tutustuin moneen tosi mukavaan tyyppiin sekä omalta vuosikurssilta että ylemmiltä. Meidän hutut on myös ihan huippuja, heistä on ollut todella paljon apua kaikissa muissakin asioissa kuin pelkästään kouluun liittyvissä.

Tänään oli jo sitten periaattessa ihan oikeaakin asiaa, tai toki esittelytkin on tärkeitä. Aamulla kuulimme PBL:stä, ja sitten oli luento nimeltä Lääkäri ja potilas ja opintokäyntien johdantoluento. Meillä tosiaan on siis ihan heti opintokäynnit sairaalaan tai terveyskeskuksiin, jossa seurataan potilaan näkökulmasta hänen käyntiään vastaanotolla ja haastatellaan häntä. Minä pääsen TAYSille Kirurgian osastolle, odotan kyllä ihan hirveästi sitä, vaikka jännittääkin heti ryhtyä "tositoimiin". Noille käynneillehän mennään joko parin kanssa tai yksin, mutta itsekseen pitää osata siellä sitten hoitaa hommat.

Iltapäivällä oli ensimmäinen tutortapaaminen, eli periaatteessa pbl-istunto. Tuo pbl siis tarkoittaa problem based learningiä, kerron siitä tarkemmin joskus, jos joku ei tiedä. Tällä ekalla kertaa emme tehneet muuta kuin tutustuimme ja ryhmäydyimme, mutta valitsimme silti puheenjohtajan ja sihteerin ja kyllähän siellä tuli tärkeitä asioita puhuttua. Ja tutustuttua taas uusiin ihmisiin.

Nyt on hetken hengähdystauko. Parin tunnin päästä suuntamme etkoille hutujen luokse ja siitä sitten Aussie baariin TLK:n järjestämiin Lukukauden avajaisbileisiin.

Ensimmäinen jakso vaikuttaisi melko kevyeltä, välillä on ihan vapaapäiviäkin (harmi vain, että keskellä viikkoa), eikä tässä jaksossa ole tenttiä. Tarkoitus on tutustua toisiimme ja lääkiksessä opiskeluun. Minusta tämä on tosi hyvä ratkaisu, kun pystyy rauhassa keskittymään muihin asioihin kuin opiskeluun. Muutaman viikon päästä tilanne on kuitenkin toinen, kuulin että ensimmäisen tentin eli histologian tentin läpäisee vain jos saa 80 % oikein! Eikä minulla edes ole sitä histologian kirjaa, nyt mietin olisiko sittenkin pitänyt ostaa se... No, sen näkee sitten. Olen kyllä päättänyt, että yritän olla ottamatta turhaa stressiä opiskelusta. Fuksivuodesta vaikuttaisi tulevan aivan huippuvuosi, joten pitää ottaa siitä kaikki irti!

Yhden aikakauden loppu

Nyt se sitten on virallista. Minä olen muuttanut Tampereelle.

Muutto on viime viikkoina ollut koko ajan mielessä, sillä pakkaamista ja siivoamista on riittänyt. Olen pohtinut omia tunteitani siihen liittyen ja kuinka perheeni suhtautuisi hyvästien hetkellä, sillä olen ensimmäinen perheeni lapsista, joka muutti pois kotoa. Fiilikset Kuopiossa eivät olleet kovin ihmeelliset, toki tuntui oudolta katsoa tyhjää huonetta ja epätodelliselta ajatella, että muutaman päivän päästä istun yksin kämpässäni Tampereella. Mutta juuri se, että koko asia tuntui niin absurdilta, varmaan esti liiallista haikeutta.

Olen puhunut paljon kavereiden kanssa omilleen muuttamisesta ja miettinyt erilaisia tapoja suhtautua siihen. Onko parempi lähteä jo monta päivää ennen opintojen alkua vai vasta edellisenä päivänä? Voisi ajatella, että aiemmin olisi parempi, kun ehtisi rauhassa tutustua kämppään ja lähialueisiin sekä totutella yksin asumiseen ennen kuin pitäisi aloittaa opiskelu. Kaikki uusi ei tulisi kerralla. Mutta toisaalta, jos muuttaa paikkakunnalle, josta ei tunne ketään, voi itsekseen asunnolla hengailu käydä tylsäksi ja jopa ahdistavaksi sekä koti-ikävä voi iskeä. Itse käytännön syistä pääsin tulemaan Tampereelle vasta nyt, ja olen ihan tyytyväinen siihen.

Muuttajia on monenlaisia. Jotkut ovat varmasti innoissaan, toisille se ei ole mitenkään iso juttu ja joitakin koko ajatus pelottaa. Eräs kaverini oli aika ahdistunut pois kotoa lähtemisestä, eikä hän suhtaudu asuntoonsa uutena kotina, vain paikkana jossa hänen täytyy arkisin olla. Hänen huoneensa lapsuudenkodissa on täysin samanlainen kuin ennenkin. Hän ei ole hankkinut asuntoonsa edes paljoa käytännön tavaroita, kuten pyyhkeitä ja keittiötarvikkeita ja hän käy joka viikonloppu kotona. En todellakaan sano, että tämä on jotenkin huono ratkaisu, vaikka itse olenkin toiminut eri tavalla. Minun oli pakko tyhjentää huoneeni, että pikkuveljeni voisi muuttaa siihen ja välimatkakin estää jatkuvan kotona juoksemisen. Toin oikeastaan kaikki omat tavarani tänne ja hommasin paljon uuttakin. Olen jo vuoden ajan enemmän tai vähemmän odottanut tätä, että saisin määrätä omista menoistani ja syömisistäni, tutkia uutta kaupunkia ja tutustua uusiin ihmisiin.

Tietenkin lapsuudenkodista pois muuttaminen on myös surullista. Onhan se yhden aikakauden loppu. Mutta se on myös uuden, oman elämän alku. Äitini ihmetteli, kuinka monet ovat kysyneet häneltä, että joko on haikea olo. Hän kertoi olevansa vain iloinen, että olen päässyt sinne minne halusin. Epäilimme kyllä molemmat, että sitten kun se oikeasti tapahtuu, kun olen lähtenyt, fiilikset ovat haikeat vähän aikaa. Luulen, että olisin ollut surullisempi, jos perheeni olisi tehnyt lähdöstäni ison asian, mutta kaikki suhtautuivat siihen ihan normaalisti, kuin olisin vain lähdössä pariksi päivää jonnekin. Oikeastaan äiti oli ainoa, jonka hyvästelin, ja sekin oli vain autonoven raosta huikattu moimoi, soitellaan.

Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa, kun oikeasti astuin tyhjään kämppään, tippa tuli linssiin, mutta nyyhkytin vain pari minuuttia, sitten päätin, että nyt riittää ja menin keittämään kupin teetä (auttaa kaikkeen). Toki sitten vain istuskelin sen kupin kanssa ja mietin, että mitäs nyt. No, kaivon hyllystä lempileffani ja katselin sitä, välillä käyden tekemässä vähän iltapalaa ja pikku kävelyllä etsimässä bussipysäkin, jolle pitää huomenaamulla suunnata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun harhailin ympäriinsä ja löysin pikku lammen, jonka ristin Ankkalammeksi (okei, ne oli sorsia, mutta Ankkalampi kuulostaa kivemmalta) vaihtui haikeus innostukseen. Ei vitsit, tämä on totta, se mistä olen koko viime vuoden unelmoinut! Kävelen tutkimassa uutta asuinaluettani, huomenna alkaa lääkis ja tapaan uuden opiskelukaverini!

Muutto pois kotoa on iso asia, ja siksi ei ole yhtä oikeaa tapaa suhtautua siihen. Fiilikset pakostikin vaihtelevat laidasta laitaan. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin muistaa, että vaikka moni asia muuttuu, ne tärkeät asiat pysyvät samana, jos niin itse haluaa. Veikkaan, että oikeastaan suhteeni vanhempiini ja sisaruksiini vain paranee, kun ei tarvitse koko ajan saman katon alla elää.

Tästä se nyt alkaa. Uusi alku, puhtaalta pöydältä. Naureskelin, että voisin periaatteessa luoda itselleni täysin uuden identiteetin. No, eiköhän se oikea sieltä kuitenkin paistaisi lopulta läpi, mutta luulen, että pelkästään ympäristöni ei muutu, vaan myös minä itse. Onhan tämä ihan erilaista elämää kuin aiemmin.

P.s Nyt tosiaan blogin ulkoasu muuttui, mitäs tykkäätte? Minua harmittaa se, että huomasin ainakin meidän tabletillamme ja kännykän internet-versiolla alaspäin sivua vierittäessä taustan muuttuvan yhtäkkiä mustaksi. En tiedä miten tuon korjaisi, saa neuvoa jos osaa.

We'll always have Kuopio

Viimeisenä asiana ennen blogin muodonmuutosta päätin tehdä tälläisen Kuopion esittely/jäähyväispostauksen. Oli kyllä kiva kävellä ja ajella ympäriinsä katsomassa kaikkia tuttuja paikkoja. Huomasin taas kerran, kuinka kauniissa kaupungissa asun! Aina ei niin ajattele joitain keskustan betonikolosseja nähdessä, mutta väliin mahtuu todella hienojakin taloja. Parasta kuitenkin ovat ehdottomasti puistot, järvet ja metsät mitä täältä löytyy! Rakastan myös Niiralaa, siellä luonto ja kauniit rakennukset yhdistyvät. Älkää tosiaan luulko, että vaikka hainkin Tampereelle, en pitäisi Kuopiosta. Päinvastoin, haluaisin ehkä asua täällä aikuisena, minusta tämä on juuri sopivan kokoinen paikka, ei liian iso, muttei niin pieni, että paljon joutuisi joustamaan palveluissa. 

Hetken torilla pyörittyään voi tuntua, että siinä oli mitä Kuopiolla on tarjottavanaan. Mutta täältä löytyy vaikka mitä, kun vähän vaivautuu etsimään. Esittelen nyt vähän omia lempipaikkojani ja yleisiä nähtävyyksiä, mutta en tietenkään osaa kertoa asioista yliopisto-opiskelijan näkökulmasta, kun en sellainen täällä koskaan ole ollut, mutta toisaalta uudet opiskelijat saavat niistä varmasti nopeasti tietää. 

Linkit kokosin tekstin loppuun, että löytyisivät helpommin.

Tori

Kaikkihan tietävät, että Kuopion tori on mualiman napa? Googlettakaa vaikka tai katsokaa Wikipediasta! Vihdoinkin on järkyttävän kokoinen monttu kadonnut, ja saamme nauttia myös alatorista, tai ainakin ainaisista uutisoinneista kuinka siellä tulvii. Toripöydillä istuminen kuuluu olennaisesti kesään ja markkinoilla pitää aina käydä ostamassa viipurinrinkeli. Sokos, Anttila, Aapeli ja Carlson löytyvät torin vierustalta, Kauppakeskus Minna pienen kävelymatkan päästä. Keskustan shoppailumahdollisuudet ovat siis keskittyneet torin ympärille. Kaupungintalon takaa löytyy varmaan Kuopion suosituin kirpputori, Citypörssi.

Kauppahalli

Torilta löytyy yksi lempipaikoistani Kuopiossa, nimittäin Kauppahalli. Aina kun astun sisään, haistan sen sen tuoksun (ei saa mennä liian lähelle kalatiskejä) ja kuulen puheensorinan, palaan 15 vuotta ajassa taaksepäin. Toriremontin aikana rakennuksen ulkonäköä muutettiin mielestäni huonompaan suuntaan, mutta sisäpuoli on suurinpiirtein entisellään. Hallin vierustoilta löytyvät myös kuuluisat Veljmies- ja Siskotyttö-patsaat, jotka lakitetaan vappuna.

Kaupungintalo, torinäkymä ja Veljmies Kauppahallin edustalla

Keskusta

Muita mukavia paikkoja keskustassa on ainakin uusi kauppakeskus IsoCee, jonne avattiin reilu vuosi sitten Finnkinon Scala-teatteri, joka kyllä muutti Kuopion elokuvakulttuuria hurjasti. Nykyään tarjonta on parempaa, salit moderneja, herkkuvalikoima suuri ja tekniikka hienoa. Outo piirre leffateatterissa on se, että penkkirivit on numeroitu väärin päin - ykkösrivi on takana. Kannattaa siis kiinnittää huomiota elokuvissa käydessä rivinumeroihin, eikä vain laskea edestä alkaen.

Pikku Pietarin torikuja on yksi Kuopion tunnettuja nähtävyyksiä. Sinne astuessa tuntuu, kuin olisi matkustanut menneisyyteen. Kesällä ja jouluna kannattaa ehdottomasti käydä ainakin vilkaisemassa.

Hanna Partaselta saa tunnetusti Kuopion (ja maailman) parhaat lihapiirakat, munkit ja kalakukot (no niistä en kyllä tykkää). Torilla on yksi myyntivaunu ja vähän teatterille päin löytyy vanha puutalo, jossa voi käydä ostoksilla. Pienenä kävimme aina lauantaisin uimassa Niiralan uimahallissa ja sitten Partaselta lihapiirakat, nam!

IsoCee ja Pikku Pietarin torikuja (jouduin portin ali kuvaamaan)

Baarikatu

Kun tämä postaus on suunnattu opiskelijoille, pakkohan sitä on jotain mainita Kuopion yöelämästä. Itse olen siihen aika pettynyt/kyllästynyt, mutta kokemukseni toisaalta rajoittuu vain pariin paikkaan, ja jotenkin tuntuu, että opiskelijabileissä meno on erilaista. En vielä kauaa ole ollut kahtakymmentä, ja kavereista löytyy vielä muutama nuorempi, joten päädymme aina niihin pariin samaan teinimestaan, nimittäin Passioniin eli Pasariin ja Onnelaan. Toki jos haluaa tanssimaan, ei välitä keskustella, eivätkä ympärillä pörräävät 18-vuotiaat (ja nuoremmat) haittaa, ne ovat ihan kivoja ja kyllähän niissäkin on vietetty huippuja iltoja. Mutta löytyy baarikadulta (eli Kauppakadulta) paljon muitakin, erityylisiä paikkoja, ja satamassa on vielä muutama esim. Albatrossi aka Alba. Mutta niin, en ehkä ole paras esittelemään näitä, varsinkin viimeisen vuoden aikana biletys on ollut aika minimissä ja sinä aikana on baareissa tapahtunut kaikenlaisia muutoksia, joten ne joita kiinnostaa, voivat ottaa itse selvää. Nythän osa tuota baarikatua on vielä kivasti remontissa, niin että jotkut terassit ovat hävinneet, mutta eiköhän se pian saada kuntoon.

Baarikatu, ensimmäisenä uusi Tähti-klubi

Kirjasto

Vähän satamaan päin suunnatessa löytyy todella ihania paikkoja, mm. Tuomiokirkko ja sen edustan Snellmanninpuisto. Kirjasto on yksi paikoista, joissa eniten vietän aikaa, varsinkin viime keväänä. Harmikseni kuitenkin tuntuu, että pääkirjaston valikoima on lähikirjastoihin verrattuna tavallaan huono, monesta vähänkin vanhemmasta sarjasta ensimmäisiä osia ei sieltä löydy. Kirjaston nettisivut ovat kuitenkin jokin aika sitten uudistetut ja toimivat, ja itse kirjastoonkin on nyt ilmestynyt uusia omatoimi-lainauspisteitä. Sitä vastapäätä on myös yksi lempiravintoloistani eli Kreeta.

Kuopion museo

Taas yksi lempipaikoistani. Useimmat, oikeastaan kaikki lempipaikkani ovat täynnä lapsuudenmuistoja, niin tämäkin. Sienimetsän jännä tuoksu ja tunnelit ovat niin tuttuja, ja aina pimeää tunnelia kulkiessani kohti neandertalilaisten asumusta koen pienen jännityksen väristyksen. Paras osa museosta on mammutin huone, josta museo tunnetaankin; kaikki viittaavat siihen aina Mammuttimuseona. Hämärässä huoneessa seisoo iso mammutti tähtitaivaan alla ja taustalla soi hiljainen musiikki. Kannattaa mennä museoon sellaisena hetkenä, että kävijöitä ei ole paljoa, ja istua hetken aikaa penkillä vain katselemassa eläintä. Tunnelma on mielestäni hieno, jotenkin tuntee sisällään jonkin alkukantaisen tunteen heräävään. Joskus jopa tuntuu siltä, että mammutti liikkuisi, että sen kyljet kohoilisivat hitaasti. Ehkä tämä on nyt vain tätä minun liian vilkasta mielikuvitustani, kaikkiin eivät vetoa tunteilut, mutta kannattaa kyllä käydä katsastamassa luonnontieteellinen näyttely ja muutkin, joita museossa on. 

Tuomiokirkko ja Snellmanninpuisto, Pääkirjasto ja Mammuttimuseo

Satama

Satamassa järjestetään monesti kaikenlaisia tapahtumia, nyt viimeisimpänä varmaankin Viinijuhlat. Totta puhuen en tunne satamaa erityisen hyvin, siellä on kyllä todella kiva kävellä, mutta rakennuksissa harvoin tulee vierailtua, tulevaisuudessa Albassa ehkä enemmän. Olen pari kertaa käynyt sisävesiristeilyillä, mutta niistä on jo aikaa. Hauska oli kyllä tuo Pussauskoppi, joka sieltä löytyi, jos joku tietää tarkemmin mikä juttu se on, kertokaa! Näköjään siinä myydään ainakin risteilylippuja, entäs pusuja? Sataman läheltä löytyy Maljalahden leikkipuisto, joka kannattaa käydä katsomassa, vaikkei enää leikki-iässä olisikaan, alue on uusi ja kaunis! Satamasta löytyy myös Kuopion Seikkailukeskus. Talvella kannattaa käydä Ice Marathon -tapahtumassa!

Alba ja satamaa

Väinölänniemi

Väinölänniemi tunnetaan paremmin Vänärinä, sain vasta vähän vanhempana tietää, mikä sen oikea nimi on. Sielläkin järjestetään tapahtumia, esimerkiksi RockCock, jossa allekirjoittanut on joskus ollut talkoolaisena keräämässä roskia. Kesäisin uimaranta on täpötäynnä, mutta kannatta käydä kiertelemässä muuallakin, sieltä löytyy vaikka mitä urheilumahdollisuutta, kauniita maisemia ja muitakin uimapaikkoja.

Vänärin uimaranta ja hyppytorni

Huuha

Nyt hypätäänkin Niiralaan, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta (ja yliopistolta). Huuhan metsästä löytyy reilun kolmen kilometrin pituinen juoksu-/latureitti, upouusi frisbeegolfrata ja tähtitorni, jossa järjestettiin ainakin ennen yleisönäytöksiä talvisin. Sinne kokoonnutaan myös uutena vuotena katsomaan ja ampumaan raketteja. Huuhaa kannattaa lähteä rohkeasti tutkimaan, se ei ole niin iso alue, että sinne voisi eksyä.

Huuhan tähtitorni ja polkuja

Huuhan kartta, tuo oranssi on lenkkipolkua.

Valkeisenlampi

Niiralan ja keskustan välissä on Valkeisenlampi, jonne kesäisin ja vappuna kerääntyy porukkaa. Uimista en suosittele, vedestä on löytynyt joskus järvisyyhyä ja kuten kuvista näkyy, se ei ole kauhean puhdasta. Ympäristö on kuitenkin nättiä, ja taas löytyy vaikka mitä harrastusmahdollisuutta. Ympäri kulkee lenkki, joka on pituudeltaan kai noin puolitoista kilometriä, talvisin jäälle tehdään myös latu. Lämpimillä säillä yksi parhaista piknikpaikoista! Kutsutaan monesti myös Valkeiseksi, mutta niitä kun löytyy Kuopiosta useita, voi joskus mennä sekaisin, mutta tämä on niistä siis se lampiversio.

Valkeisenlampi

Rauhalahti

Rauhalahdesta löytyy pieni kylpylä ja kiva uimaranta. Kesällä on huippua käydä läheisestä Vaasan leipomomyymälästä evästä ja mennä rannalle. Täältä tunnen myös paikallisen ratsastustallin, jossa lapsena kävin monta vuotta ratsastamassa, mutta vaikea kertoa mitään nyt, kun siitä on jo vuosia aikaa. Maastot ainakin ovat tosi hyvät sielläpäin. Tietenkin tunnettu on myös uimarannan vieressä sijaitseva kesäteatteri, jossa on kyllä aina tosi hienoja esityksiä! Pidän paljon myös Tammenrannan kesäteatterista, joka löytyy Vehmasmäestä, tämän vuoden näytelmä oli ihan älyttömän hauska.

Puijo

Puijontorni on torin ohella se, mitä muu Suomi tuntee Kuopiosta. Onhan tuolla tornilla tullut käytyä ja portaat on pari kertaa laskettu, mutta sen merkitys minulle tulee enemmän siitä, että se yleensä näkyy ensimmäisenä Kuopiota lähestyttäessa ja melkein aina jossain taustalla kaupungissakin. Aina kun näkee sen mäen, hyppyrimäen ja Puijontornin, tietää, että on kotona. Tuosta Hietasalon kuvasta näkee jotenkin sen taivaanrannan siluetin, jota tarkoitan. Puijon alue on myös mahtava, hienoja luontopolkuja ja latuja, sekä urheilustadion.

Hietasalo

Lyhyen venematkan päässä Kallavedeltä löytyy Hietasalo, jossa järjestetään kesäisin Hietasalo Beach Party. Ranta on kuin suoraan ulkomailta, ja näkymät hienot. Mielestäni Kuopion paras uimapaikka ehdottomasti, vesi on kirkasta ja hiekkapohja löytyy. Rannalla on nuotiopaikkoja ja pöytiä, ja hellepäivinä veneitä on vieri vieressä. Jos ei omaa venettä löydy, paikalle pääsee myös yleisellä laivakyydillä, en tosin siitä tiedä sen tarkemmin. Hiekkarannalla on mahdollista myös telttailla.

Hietasalon maisemat ja ranta

Saaristokatu

Saaristokatu ja Saaristokaupunki ovat olennainen osa Kuopion tutustumisretkeä. Asuntomessualueelta löytyy vähän liiankin hienoja koteja ja maisemat Saaristokadulla ovat upeat. Kesällä ja miksei muulloinkin hieno retkeilykohde, eikun vain rullaluistimet jalkaan ja uikkarit kassiin ja sitten testailemaan mistä pikkusaaresta on parasta käydä uimassa. Öisin on ihana ajella tuolla ja katsella kaupungin valoja.

Matkus

Ei ole pitkä aika siitä, kun Kuopioon saatiin iso kauppakeskus täynnä uusia liikkeitä ja oma Ikea. Opiskelijalle kätevää varmastikin. Mitä sitä nyt voisi Matkuksesta muuta sanoa, kuin shoppailemaan!

Yliopiston kampus

Yliopisto on minulle tuttu vain lukusalin, ruokalan ja hammaslääkäripalveluiden osalta. Uudet opiskelijat ovat siellä varmaan jo käyneet pääsykokeissa ja tutustuvat nopeasti kampukseen paljon paremmin kuin minä, mutta kävin nyt kuitenkin huvikseni ajelemassa siellä ja napsimassa kuvia.

Canthia ja Yliopiston ranta

KYS

Ensimmäistä kertaa tuli katsottua Kyssiä sillä silmällä, että minähän saatan joskus työskennellä tuolla! Kuopion yliopistollinen sairaalahan sijaitsee ihan yliopiston vieressä ja vaikka rakennuksen estetiikassa on toivomisen varaa, piha-alueet ovat kauniit. Aikoinaan olen niitä ollut haravoimassa, huhhuh. Ei kai KYS mikään nähtävyys ole, eikä varmaan kaikkien lempipaikka, mutta se on paikkansa ansainnut näin lääkisblogissa sekä osana Kuopion yleiskuvaa, sijaitseehan se yhden isoimmista teistä varrella.

Kun en oikein tuosta opiskelusta Kuopiossa osaa kertoa, niin linkkaan tähän Made in Lakeus -blogin hyvän postauksen aiheesta: Hakisinko Kuopion lääkikseen?

Varmasti minulle tulee tämän julkaisemisen jälkeen vaikka kuinka monta kivaa paikkaa mieleen, mutta pitäähän teille jättää omaakin löydettävää. Jos jo tunnette Kuopiota, kertokaa ihmeessä omat vinkkinne ja lempipaikkanne! Samaten olisi kiva kuulla muistakin kaupungeista vastaavia, tunnettuja ja salaisempia paikkoja. Varsinkin Tampereesta olisi ihana oppia lisää, kun tuntemukseni sen suhteen rajoittuu Särkänniemeen. Ja saa tietenkin kysellä myös lisää Kuopiosta ja muustakin, vastaan parhaan kykyni mukaan!

Nyt lähipäivinä blogin ulkoasu saattaa kokea erilaisia muutoksia, mutta viimeistään seuraavan postauksen aikaan olevan pitäisi jäädä sitten ainakin joksikin aikaa. Vähän olen jo vilkuillut noita Bloggerin anteja, en kyllä tiedä miten voin ikinä valita yhtä!

Linkkejä:

Kuopion nettisivut
Kuopion nähtävyydet
Opiskelijan Kuopio
Pikku Pietarin torikuja
Kuopion kirjasto
Mammuttimuseo
Kuopion seikkailukeskus
Matkus
Kuopio matkailijalle

Muistiinpanoja

Tuossa postauksessa yo-kirjoituksista esittelin vähän abivuoden aikaisia muistiinpanojani. Silloin en niihin juurikaan jaksanut panostaa, mutta nyt välivuotena pääsykokeisiin lukiessa tilanne oli toinen. Kirjoittelin ihan järkyttävän läjän muistiinpanoja, vihkoja täyttyi varmaan enemmän kuin koko lukioaikana yhteensä ja niiden lisäksi vielä kolme muistiinpanolehtiötä. Tai no, tuossa on nyt mukana myös laskut, jotka veivät myös paljon tilaa. Tämä postaus onkin nyt enemmän kuvapainotteinen, anteeksi kamala kännykkälaatu. Esittelen vähän siis mitä tuli talvella tehtyä. Tarkemminhan (vähän turhankin tarkasti, järkytyin kun tajusin kuinka pitkä siitä tuli) esittelin pääsykokeisiin lukua Minun tarinani -postauksessa, tässä nyt sitten kuvia siinä puhumistani muistiinpanoista.

Tammikuussa ensimmäistä kertaa lukiessani kirjoja läpi, tein samalla sotkuisia muistiinpanoja, joita en juurikaan myöhemmin lukenut. Välillä kirjoitin samalla kun luin, välillä lukaisin kappaleen ensin ja sitten uudestaan tehden muistiinpanoja. Kaavat keräsin myös vihkon takakanteen, josta niitä oli hyvä vilkuilla tehtäviä tehdessä. Hirveästi en muokannut tekstiä, kopion vain suoraan kirjasta. 

Alkuvuoden muistiinpanoja. Huomatkaa hieno piirros oikean käden säännöstä. :D

Helmikuussa aloin käydä ahkerasti lukion kursseilla iltalukiossa ja päivälukionkin puolella. Siellä teimme tietenkin muistinpanoja, ja varsinkin neloskurssin muistiinpanot olivat huippuja, myöhemmin en enää kirjaan koskenut vaan luin pelkästään vihkoa, koska siellä asiat olivat paljon tiiviimmin, ja muutenkin opettajan muistiinpanoissa materiaaleista oli paljon parempia asioita kuin kirjassa. Kokeisiin kerratessa yliviivailin vihkojani, kirjoihin en ole suostunut koskemaan millään mikä jättää pysyvän jäljen.

Neloskurssin muistiinpanoja päivälukion kurssilta

Helmi- ja maaliskuulta, tai no oikeastaan koko  keväältä, iso osa muistiinpanoista tuli valmennuskurssilta, jossa taisin olla ainut, joka niitä kirjoitti. Minulle ei vain sovi tuollainen kuuntelemalla oppiminen yhtään, pakko on aina tehdä jotain samanaikaisesti tai ajatukseni harhailevat muihin aiheisiin. Niinpä siis kirjoitin luentokalvot joko suoraan tai tiivistetysti. Ne ovat kuitenkin niin järkyttävän sotkuisia etten tänne viitsi laittaa.

Viimeisillä viikoilla tein kemiasta jokaisesta kurssista A4-tiivistelmän. Siihen ei välttämättä tullut tärkeimpiä kurssin asioita, vaan sellaisia pikkujuttuja, joita en muistanut, kun luin kirjat viimeisen kerran läpi. Sitten jos ne eivät riittäneet täyttämään sivua, kirjoittelin niitä itsestäänselviäkin asioita. Esim. ykköskurssista kirjoitin lähinnä niistä eri yhdisteistä ja niiden ominaisuuksista.

KE2 tiivistelmä unohtuneista asioista

Fysiikasta tein tuolloin optiikasta paperin molemmin puolin peileistä ja linsseistä tiivistävät muistiinpanot, ne kun aina meinasivat unohtua vaikka helppoja olivatkin. Vaivalla yritin myös keksiä jonkinlaista sääntöä sille, miten nuo kuvat ja valekuvat käyttäytyvät, ja jonkinlaisen keksinkin, tosin ehkä se aukeaa vain minulle.

Peilien säännöt

Ja linssien vastaavat

Lisäksi keräsin fysiikan kaavat yhdelle paperille. Kävin siis kirjat läpi lukien lähinnä ne värilliset laatikot, ja kirjoitin kaikki löytämäni kaavat ylös. Vähän niinkuin mini-Maol. Tämä oli ainut paperi, jonka otin mukaan Tampereelle lähtiessäni pääsykokeeseen (siksi se on noin ryppyinen). Joistain kursseista kirjoitin lakeja ja sääntöjä, kun kaavoja oli niin vähän.

Kaavakokoelmani

Viimeisten viikkojen biologian kertaus tapahtui valmennuskurssin tehtävien avulla ja piirtämällä erilaisia anatomisia rakenteita. Käytin silloin apuna äitini vanhaa anatomian kirjaa, oppikirjoja ja nettiä, ja etsin useita kuvia jokaisesta aiheesta, mikä oli tosi hyvä, sillä ne voivat olla hyvinkin erilaisia ja aina pitäisi tunnistaa ne samat asiat sieltä. Tein piirrokset oikeastaan kaikista rakenteista, mitkä esiteltiin oppikirjassamme, jopa hiusverisuonten rakenteista, lukuunottamatta hammasta. Niin minun tuuriani.

Yksi lempirakenteistani. Aika jännää, että aivot ovat keksineet itse itselleen nimen!

Alkuvuodesta toinen biologian opettajamme pyysi meitä tekemään valmennuskurssilla "kertaussivuja" päivän aiheista, joista parhaimmat hän laittoi nettiin. Eniten julkaissut sai palkinnot, ja minä tosiaan nappasin sen: kaksi lahjakorttia Subwaylle (jes, 18 euroa takaisin siitä puolestatoista tonnista!). Osan ulkonäköön panostin ihan hulluna, ainakin niihin ensimmäisiin ja osan vain kirjoittelin lyijykynällä, mutta sisältöön panostin aina. Vaikka ne veivätkin välillä aikaa, toi niiden tekeminen vaihtelua opiskeluun ja kun piirteli kaikenlaisia kuvia tekstien ympärille, ne tekstitkin painuivat huomaamatta mieleen. Opettaja vielä tarkisti sivut ennen palauttamista ja korjasi virheet, joten tuli huomattua väärinymmärretyt asiat.

Ensimmäinen kertaussivuni, ja varmaan hienoin. Tekstissä on joitain virheitä.

Ehkä hyödyllisin kertaussivuni, tämän jälkeen muistin ympäristömyrkyt helposti!

Tietenkin mukaan mahtuu vielä vaikka mitä, mindmappeja ym. sotkuisia sepustuksia. Nyt ongelmani onkin, että mitä tehdä kaikilla näillä muistiinpanoilla? Suurimman osan voin ilomielin heittää roskiin, mutta jotkut noista hienoimmista tekisi mieli säästää. Eräs ystäväni kyllä jo kysyi, jos saisi joitain vanhoja papereitani, kuulemma on kivaa vaihtelua lukea välillä toisten kirjoittamia. Se olisi kyllä kivaa, jos noista olisi jotain hyötyä. Tai no, onhan niistä jo ollut hyötyä tietenkin, ja suuri hyöty olikin! Ehkä tarjoan niitä takansytykkeiksi iskälle.

Se kuuluisa kirje

Tämä postaus olisi ehkä ollut ajankohtaisempi heti tulosten julkaisemisen jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Yritän nyt saada kaikki rästiin jääneet postausideat toteutettua ennen blogin muodonmuutosta, josta jo kerroin. Aion silloin myös muokkailla noita tunnisteita niin, että hakemisvaiheen teksteihin tulee esim. hakeminen ja sitten opiskeluvaiheen... no, tulisiko siihen vaikkapa opiskelu tai lääkis. Jotain sellaista, että jos tulevaisuudessa lisään sivupalkkiin sen gadgetin, jossa näkyy lista tunnisteista, sitä kautta on sitten helppo etsiä tekstejä. Tähän mennessä olen vain lätkäissyt noihin jotakin. 

Vielä sananen siitä, että opin ajastamaan blogitekstejä, niin että voin kirjoittaa niitä etukäteen (löysin blogin nimeltä Pink Bubble, josta on ollut suuri apu, olen aika tumpelo ollut tämän Bloggerin kanssa...). Nyt tässä tosiaan kirjoittelen ainakin yhden varastoon, niin että se ilmestyy muutaman päivän kuluttua. Edellinen tekstini, Unelmia opiskelusta, oli myös ajastettu, sillä tiesin olevani useamman päivän ilman internet-yhteyttä, enkä hölmönä en tajunnut mainita siitä, ja niinpä jotkut kommentoijat joutuivat odottamaan vastausta ihan liian pitkään. Anteeksi taas siitä, nyt pitäisi löytyä vastauksia sieltä, jos ette vielä ole huomanneet!

Nyt päivän aiheeseen, joka on siis THE KIRJE aka Paksu Kirje. Jossain ehkä mainitsinkin aikovani sen sisältöä esitellä, tosin hieman mietin, että ei kai se mitään salaista tietoa ole... No jos jonkun mielestä on, niin kertokaa kommentilla tai nyt voi laittaa myös sähköpostia tulemaan, tein blogijuttuja varten oman osoitteen: miah.opiskelu-unelmia@hotmail.com. Sinne saa siis laitella viestiä, jos ei jostain syystä kommenttia halua kirjoittaa. Yritän muistaa käydä sitä joskus tarkistelemassa, mutta todennäköisesti nopeammin tavoittaa minut kommentilla, Blogger kun on aina auki kännykässä.

Hups, taas lipsahdin sivuraiteille. Mutta no, tässä kuva siitä kuuluisasta Paksusta Kirjeestä, joka on jokaisen hakijan unelma. Tämä minun kirjeeni ainakin oli todellakin paksu ja iso, totta puhuen enemmän paperipussi kuin kirje. Siitä onkin nyt muotoutunut säilytyspaikka kaikille tärkeille papereilleni. Eihän tuota nimittäin missään nimessä roskiin voi heittää! Käteni näyttää ihmeen ruskealta kuvassa, sitä se ei todellakaan ole, vaikka ilokseni sain tuon nettiloman aikana sadan pisaman lisäksi ehkä häivähdyksen väriä pintaan.

Kirjeessä oli muovitasku ja sininen kansio, jotka olivat täynnä kaikenlaista. Ensimmäisenä ne käteen saatuani etsin tietenkin sen paperin, joka vahvisti toiveeni, eli oli varustettu sanalla hyväksytty. Niitähän oli oikeastaan kaksi, toinen tuollainen yleinen ja toisessa oli pisteeni, mutta se versio taisi jäädä jostain syystä Aktuaarinkansliaan. :(

Kaikista eniten kirjeen sisällöstä olen selaillut pinkkiä vihkostani, Initiumia. Sen on tehnyt "Fuksitoimikunta 2014", oletan heidän olevan edellisen vuosikurssin opiskelijoita. Siitä löytyy mm. Fuksikapteenien tervehdys, Tuoreen medisiinarin muistilista, Tapahtumakalenteri, tietoa kurssin viroista ja TLK:n kerhotoiminnasta ja myös Fuksiaakkoset, jotka ainakin minulle ovat hyödylliset, olen ihan helisemässä kaikkien uusien sanojen ja ilmauksien kanssa... Yleisempiä ohjeita uusille opiskelijoille löytyi Ekavuotisen opiskelijan oppaasta.

Vihkosista punaisessa on tietoa  Johdanto-jaksosta, siinä kerrotaan mitä kaikkea on nyt ensimmäisinä viikkoina luvassa opintojen näkökulmasta, kun Initiumissa keskitytään enemmän juhliin ja vapaa-aikaan. Sain myös Matkailijan oppaan Tampereelle, joka minulla kyllä jo oli. Lähetettiinköhän se myös jo Tampereella asuville? Jututhan ovat matkailijan näkökulmasta hyödyllisiä, mutta tulevalle asukkaallekin sieltä löytyi pari vinkkiä. Huomattavasti enemmän hyötyä on kuitenkin ollut Tampereen nettisivuista.

Info/mainoslehtinen Lääketieteen opiskelusta Tampereella on myös todella mielenkiintoinen. Jotenkin luulen, että näitä on jossain myös yleisessä jaossa. Siinä kerrotaan mm. koulutuksen tavoitteista, opiskelumuodoista ja mitä missäkin jaksossa minäkin vuonna opiskellaan. Nyt ensimmäisenä vuonna on syksyllä luvassa Johdanto, Solut, kudokset ja niiden toiminta ja Lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Keväällä on Aineenvaihdunta, Liikkuminen ja Hapensaanti. Nyt suora lainaus lehtisestä: "Jaksot on suunniteltu siten, että kahden ensimmäisen vuoden aikana käydään läpi ihmisen elimistön toiminnat perustieteitä ja kliinisiä tieteitä integroiden. Puolentoista seuraavan vuoden aikana samat toiminnat käsitellään uudelleen niin, että kliinisten tieteiden suhteellinen osuus kasvaa. Opintojen kahtena seuraavana vuonna klinikkajaksoista on muodostettu lukukauden kestäviä integroituja kokonaisuuksia, joissa kliinisten oppialojen lisäksi opiskellaan edelleen myös perustieteitä ja kansanterveystieteitä. Viimeisen lukukauden aikana toteutetaan vielä kertaus eli ns. Verestysjakso." Ja sitten epäsuora lainaus: Eli siis esimerkiksi toisena vuonna Hyökkäys/puolustus-jaksossa opiskellaan mikrobien aiheuttamia tauteja ja elimistön puolustusjärjestelmiä ja samaan aiheeseen palataan kolmantena vuonna Infektiojaksossa, joka käsittelee tartuntatautien diagnostiikan ja hoidon periaatteita.

Tätä olisi sitten luvassa

Erilaisia papereita löytyi vaikka millä mitalla, valitettavasti osa on jo muualla. Mm. Fuksikysely on jo lähtenyt maailmalle. Jotkut papereista piti täyttää, jotkut ovat tiedotteita ja infoja. Totta puhuen ihan jokaista en ole jaksanut edes lukea. Initiumissa sanotaan, että meitä medisiinareita (ihana kirjoittaa noin), ei koske orientoivat opinnot, kieliopinnot eikä tietotekniikkataidot-kurssi. Saa nähdä, että mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa... Mutta niin, kuten olen jo monta kertaa sanonut, minä ja tietotekniikka emme ole ylimpiä ystävyksiä, joten lähinnä olen silmäillyt siihen liittyvät lappuset.

Kaikenlaista pikkusälääkin tuossa tuli mukana, SYLin esittelyä, kirjanmerkki, Tampereen kartta, opastus muuttoilmoituksen tekoon... Tärkeä kuitenkin oli kirjojen ryhmätilauksen info-lappunen. Siinä päädyin nyt siihen tosiaan, että tilaan vain tuo Medical Physiologyn, en Histologya. Toivottavasti en tule sitä katumaan.

Enpä nyt tiedä miten tärkeä postaus tämä oli, uusilla opiskelijoilla on omat kirjeensä ja sisältö voi olla aika erilainen tulevina vuosina. Mutta itse ainakin hakuvaiheessa jopa hieman etsin, jos jostain löytyisi kuva Paksusta Kirjeestä. Se ei ole mikään urbaanilegenda, niitä oikeasti on olemassa! Kirjeen ympärille on oikeasti hieman muodostunut semmoinen salaperäisyyden hehku, kenties tarkotuksellakin. Ehkä jotkut haluavat pitää sen yllätyksenä, toivottavasti tajusitte silloin lopettaa lukemisen alussa. Ja toivon todella, että tämä ei virallisesti ole mitään salaiseksi luokiteltua tietoa. Olen pohtinut paljon, missä menee raja siinä mitä saa blogiin kirjoittaa opiskeluista. Ehkäpä vastaus saadaan Johdantojakson seminaarissa "Johdatus lääketieteen etiikkaan". Jos joku tietää näistä asioita, minua saa valistaa. En halua loukata ketään tai rikkoa mitään sääntöjä.

Eniveis, ehkäpä jotakuta tämä postaus motivoisi pääsykokeisiin lukemisessa. On se kyllä kaiken arvoista, kun vihdoin saa käteen ikioman Paksun Kirjeensä!

Unelmia opiskelusta

Olen miettinyt kovasti, mikä on Opiskelu-unelmieni tulevaisuus. Yksi unelma on nyt saavutettu, mutta niitähän riittää aina, ja koko ajan tulee uusia. Haluaisin jatkaa kirjoittamista, mutta pelkään, että opiskelut vievät minut niin mennessään, että blogi unohtuu. Siksi olenkin pohtinut, olisiko järkevää vain pitää tämä tälläisenä pääsykokeisiin luku-blogina ja lopettaa kunniakkaasti.

Päätöksen tein lopulta pohdittuani asiaa ystävieni kanssa. Haluan jatkaa, joten jatkan. Ei sille sitten mahda mitään, jos ei aika riitäkään, mutta yritän parhaani pitää tätä blogia elossa! Niinpä se siis muuttuu hakemisblogista opiskelublogiksi. Olen myös päättänyt, että vaikka enimmäkseen varmaan kirjoitan juttuja lääkiksestä, aion kirjoittaa myös opiskelijaelämästä yleisesti. Nyt viime viikkoina olen koittanut etsiä netistä blogeja ja tietoa omilleen muuttamisesta, opiskelujen aloittamisesta vieraassa kaupungissa, opiskelijan arjesta ja opiskelijakämpän sisustamisesta, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Mitään lifestyle-blogia tästä ei ole kuitenkaan syntymässä, vaan ajattelin, että jos joskus keksin postausideoita asiaan liittyen, niin teen ne sitten. Esimerkiksi saattaisin pari kertaa vinkata jonkin hyvän ja halvan reseptin, miettiä rahanmenoa, esitellä Tampereen yliopistoa (kunhan ensin oppisi itse tuntemaan sen), kertoa juhlista ja tapahtumista ja muutenkin ylipäätään, miten sopeutuminen tähän uuteen elämänvaiheeseen on onnistunut. Mitä luulette, kiinnostaisiko? Kuten jo sanoin, enimmäkseen siis juttua lääkiksestä, mutta siinä sivussa vähän muitakin kuulumisia ja mietintöjä, jos sellaisia tulee. Saa nähdä.

Aion myös muuttaa ulkoasua muutoksen kunniaksi. Haluan vaaleamman, varmaan valkoisen. taustan, jotta tekstiä olisi kivempi lukea ja jotain kivaa myös. Jos on ideoita tai toiveita blogin tulevaan ulkonäköön tai sisältöön liittyen, kertokaa ihmeessä! Nimi tulee pysymään samana, sillä en keksi parempaakaan, ja unelmia tosiaan riittää vielä.

Tämän hetken kuulumisista sen verran, että jokin aika sitten sain sähköpostia fuksikapteeneiltamme (mitähän ne ovat?) ja siinä tuli myös linkki hupitutoreiden kuvaamaan lääkiksen esittelyvideoon. Kuten arvata saattaa, muutaman kerran on jo tullut tuo katsottua. :D Tosi mielelläni linkkaisin sen tänne, mutta en ole varma onko se tarkoitettu vain tuleville opiskelijoille... Tosin veikkaan, että moni teistä on tuleva lääkisläinen, ei ehkä pakosti vielä syksyllä aloittava, mutta sitten joskus tulevaisuudessa! :)

Kävimme myös heittämässä ison muuttokuorman Tampereelle, nyt huoneeni täällä kotona on ihan tyhjä, ja joudun pärjäämään vain muutamalla tavaralla. Aika haikeat fiilikset kyllä tulee katsellessa tyhjiä seiniä. Vaikka jo vuoden ajan olen odottanut muuttoa pois, ja tiedän, että olisin lähtenyt vaikken olisi päässytkään sisälle, yhtäkkiä en enää haluaisikaan. Aiemmin ärsyttäneet asiat tuntuvat nyt ihanan tutuilta. Moni kaverini on myös muuttamassa muualle ja aloittamassa opintoja, joten pelottaa, etten onnistu pitämään heihin yhteyttä. Tosiaan pienet paineet alkavat olla lähestyvästä muutosta ja koulun alkamisesta, mutta lopputulos on silti positiivisen puolella! Oikeastaan aika hyvään saumaan tuli tuo video, kun se muistutti siitä, että tämä on oikeasti tapahtumassa! Lääkiksessä opiskelu ja jossain muualla asuminen tuntuvat vain niin epätodellisilta asioilta, että on vaikea käsittää niitä. Olen koko ikäni asunut samassa talossa, kymmenen vuotta samassa huoneessa, en vain osaa kuvitella itseäni jonnekin muualle. Onneksi tuo Tampereen kämppä alkaa jo tuntua tutulta, varsinkin kun tiedän, että kaikki tavarani ovat siellä odottamassa.

Tavaraa onkin hommattu hurjasti, vielä haluaisin ostaa joitain uusia koulutarvikkeita, laukun ja penaalin ainakin. Heh, tulee ihan sellainen olo, kuin olisi taas menossa ykkösluokalle. En varmaan sen jälkeen olekaan odottanut koulun alkua näin paljoa. Tampereella kävin ilmoittautumassa läsnäolevaksi, joten enää tarvitsee oikeastaan hakea vain opiskelijakortti, kun se valmistuu. No tietenkin muuttoon liittyy vaikka mitä vielä, mutta tärkeimmät asiat on hoidettu. Alan olla valmis syksyä varten. Reilut kolme viikkoa enää!

Vinkkejä yo-kirjoituksiin

Yo-kirjoituksista on tullut hieman puhuttua täällä. Vinkkejä niihin lukemiseen on toivottu, periaatteessahan samat vinkit toimivat myös pääsykokeisiin lukemisen yhteydessä, ja monet varmasti ihan muutenkin vain opiskeltaessa. Opettajat ja opot ovat hyviä neuvomaan, ja netistä löytyy paljon ohjeita, esimerkiksi Abitreeneistä. Tässä kerron nyt, kuinka itse luin kirjoituksiin ja mitä vinkkejä olen silloin tai myöhemmin huomannut hyödyllisiksi.

Oma valmistautumiseni

Syksyllä 2012 kirjoitin biologian ja englannin. Aloitin kesäloman lopulla biologian kirjojen selailemisen, mutta ei siitä juuri mitään tullut. Koulun alettua heräsin siihen, että moni kavereistani oli kuitenkin käynyt jo jotkut kursseista läpi, osa oli aloittanut jo keväällä! En ollut hirveästi miettinyt kirjoituksia lomalla, ne tuntuivat kaukaiselta asialta, ja sitä paitsi ajattelin niiden olevan kuin normaali koe, laajemmalla koealueella vain. Ja yleensä luin koeviikolla kirjan kerran läpi ja kertasin muistiinpanot, se riitti aina hyvin minulle.
Koitin tehdä lukusuunnitelmaa, mutta en jaksanut noudattaa sitä. Tein töitä kertauskursseilla, ja biologiaa luin parin viimeisen viikon aikana istuen pitkiä päiviä kirjastolla. Luin kirjat tehden samalla muistiinpanoja. Näin kävin kurssit 1-4, sillä viides kurssi minulla oli ensimmäisessä jaksossa, ja ajattelin, että kun kerran opettelen sen asiat vähän ennen kirjoituksia kurssikokeeseen, sitä ei tarvitse enää kerrata. Se oli ehkä suurin virheeni syksyllä, sillä yo-kokeessa en muistanut bioteknologiasta juuri mitään. Lainasin kirjastosta myös Abi biologian, mutta kun tehtäviin ei ollut ratkaisuja, luin siitä vain teoriat. Pääsykokeisiin lukiessa huomasin tehtävät oikein hyviksi, jos on aikaa ja halua panostaa kirjoituksiin, voi sijoittaa kirjaan ja ratkaisuvihkoon. Tai sitten varata ne ajoissa kirjastosta.

Englantiin luin kielioppikirjamme, ja tein siitä hieman niistä vaikeimmista poikkeuksen poikkeus-säännöistä muistiinpanoja. Vaikka kirja olikin kammottavan paksu, suurin osa siitä oli tehtäviä, joten kohtuu nopeasti sen läpi kahlaaminen sujui. Kesällä ja syksyn aikana koitin myös katsoa elokuvia ja tv-sarjoja ilman tekstityksiä (ruudun alareunaan voi teipata vaikka pari kerrosta vessapaperia, jos ei muuten onnistu) ja lukea kirjoja englanniksi. Uskon, että varsinkin tuo englannin kielinen kirjallisuus auttoi suuresti kokeessa, tekstin lukeminen oli nopeampaa ja niissä oppi uusia sanoja ja sanontoja. Olen oikeastaan jo aika nuorena aloittanut lukemaan kirjoja englanniksi, kun kaikkia ei suomeksi löydy. Se ja esimerkiksi pelien pelaaminen ovat kehittäneet kielitaitoa kummasti. Pelasinkin abivuonna pari peliä läpi sanoen valittavalle äidille, että harjoittelen kirjoituksia varten...
Netistä löytyi myös joitain sivustoja, joilla pystyi harjoittelemaan kuuntelua varten. Löysin myös tämän blogin, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, hyviä vinkkejä kuunteluun ja kirjoitelmiin muun muuassa! Kirjoitin ylös myös listan englanninkielisiä sanontoja ja vastaavia, joita voisi käyttää kirjoitelmissa.

Keväällä vuorossa olivat ruotsi, äidinkieli ja pitkä matematiikka. Historian jätin viime hetkellä pois, sillä siitä ei olisi ollut hyötyä lääkikseen pyrkiessä. Ruotsiakaan en lukenut kuin vähäsen, samasta syystä. Matikkaan panostin kaikista eniten; ostin ison vihkon, johon kirjoitin muistiinpanot kaikista kursseista ja tilasin koulun yhteystilauksessa kirjan, jossa oli vanhoja yo-kokeita iso kasa ja muita laskuja. Laskeminen jäi kuitenkin todella todella vähälle. Pari kertaa pidin parin kaverin kanssa matikkapiiriä, joka koostui enemmänkin juoruilusta. Kokeessa jäädyin täysin, tiesin ainakin teoriassa osaavani kaiken, mutta laskeminen ei lähtenyt sujumaan. Kun lopulta pääsin vauhtiin, aikaa oli tuhlaantunut liikaa. Pelastava enkeli oli kuitenkin symbolinen laskin, jonka olin lainannut pikkuveljeltäni. Jos et sellaista vielä omista, kannattaa hankkia/lainata jostain ja opetella käyttämään! Minulla oli myös oma uskollinen graafinen laskimeni, jolla hoidin kaikki perusjutut. Tuo symbolinen oli merkiltään Texas Nspire tai joku siihen suuntaan.

Äidinkieltäkään en hulluna lukenut, sillä se oli vahvuuteni ja ajattelin, ettei ainakaan esseetä varten voi harjoitella. Oli minulla kuitenkin sellainen kirjanen kuin Ylioppilastekstejä 2012, jossa oli siis edellisen kerran vastaustekstejä koottuna, ne olivat eri tasoisia ja monessa oli mukana perustelut saaduille pisteille. Siitä löytyi myös vinkkejä. Tekstitaitoa varten selailin hieman oppikirjoja, kertasin esim listan retorisista keinoista ja etsin myös kaappien kätköistä opettajien kursseilla jakamia monisteita. Yksi oli todella hyvä, en tiedä kerrotaanko tämä kaikissa kouluissa, sillä sen monisteen oli opettajamme ainakin itse tehnyt. Siinä kerrottiin, että parhaisiin pisteisiin äidinkielen esseessä voi yltää, jos vastaa johonkin ns. "suureen kysymykseen". Harmi vain, että olen jo heittänyt tuon menemään, mutta muistaakseni suuria kysymyksiä oli mm. "Mitä tämä kertoo ihmisyydestä/yhteiskunnasta/maailmasta?" "Miten tämän ongelman voisi korjata/asiaa parantaa?". Ymmärrättekö mistä on siis kysymys? Voidaan käsitellä aihetta eri näkökulmista, ja vaikka millä eri tasolla, mutta hyvä olisi myös arkisesta aiheesta keksiä jotain "ylevämpää". Yhden asian monisteesta muistan vielä - kysymykseen ei saa vastata liian ilmeisesti, ei kannata esimerkiksi kirjoittaa sitä paperille. Jos jollain sattuisi olemaan vastaava moniste/tietoa enemmän asiasta, tai muita vinkkejä, kommentoikaa ihmeessä!!

Äidinkielen kokeessa mokasin todella nololla tavalla. Meidän piti kirjoittaa tiivistelmä, joka oli uusi juttu, ja hämmennyin siitä niin paljon, että unohdin viitata tekstissä pohjatekstiin ja tehdä kappalejaon. Voitteko uskoa!? Olin naureskellut kolme vuotta opettajien tarinoille vastaavista tilanteista, ja ärsyyntynyt ainaisesta perusjuttujen muistuttelusta. Kuka hölmö nyt tuollaisen virheen tekisi? Mutta ei kannata aliarvioida koetilanteen vaikutusta! Sisältöni oli todella hyvä, mutta hölmön pikkuvirheen takia jäin pisteen päähän ällästä.

Seuraavana syksynä uusin matikan ja äikän. Nyt en jaksanut juurikaan lukea, mutta laskin kyllä enemmän kuin keväällä. Sainkin nostettua kumpaakin. Äidinkielen kokeessa kirjoitin heti ensimmäiseksi suttupaperille tarkistuslistan, jonka kävin lopuksi läpi - siinä olivat mm. kappalejako ja viittaus pohjatekstiin.

Lopputulokseni olikin siis Äidinkieli: L, Ruotsi: E, Pitkä matematiikka: E, Biologia: L, Englanti: L. Nyt sitten niihin varsinaisiin vinkkeihin.

Tee lukusuunnitelma ja noudata sitä

Itse en tätä tosiaan osannut kirjoitusten aikana, mutta huomasin sen todella käteväksi pääsykokeiden aikana. Kannattaa tehdä se jo ajoissa, ja merkata aloittamispäivä ylös, jotta saisit aloitettua alussa. Ei kannata tehdä liian raskasta tai täyttä, vaan jättää tilaa muutoksille. Omaa suunnitelmaani viime keväältä olen vähän esitellyt täällä, ja löytyy siitä kuvakin.

Aloita ajoissa

Mieti, mikä on tavoitteesi ja miten paljon olet valmis näkemään vaivaa. Miten nopea oppija olet? Jos olet nopea, voit silti aloitella lukuja hiljakseen, sillä pidemmällä aikavälillä asiat jäävät paremmin mieleen. Muutenkin kannattaa mieluummin aloittaa kevyesti, ettei heti tylsisty koko hommaan. Itse kuitenkin olen aina noudattanut menetelmää Aloita myöhässä ja lue ihan hulluna sen takia. Kannattaa  miettiä mikä on tyylisi, mutta muistaa, että aina voi opetella uuden! Harjoituskuuntelut ja kirjoitelmat kannattaa tehdä tosissaan.

Tee töitä jo kursseilla

Ykkösvuoden alussa tuntuu typerältä, että opettajan puhuvat yo-kirjoituksista. Vuodet kuitenkin sujahtavat ohi järkyttävän nopeasti, joten kannattaa opetella asiat jo kurssien aikana hyvin. Älä ota liikaa stressiä kuitenkaan, lukioon kuuluu paljon muutakin, kannattaa nauttia kun vielä voi! Välillä kannattaa kuitenkin miettiä tulevaa.

Kokeile erilaisia opiskelutekniikoita

Opontunneilla näitä varmasti käydään läpi, ja netistä löytyy tietoa. Monilla on se yksi tapa, jota aina noudattaa, ja muut kuulostavat tyhmiltä. Mutta vaihtelu virkistää, ja mikä tärkeämpää, asiat painuvat muistiin paremmin, kuin niitä käsittelee eri tavalla. Varmasti kaikki ovat kokeessa joskus ajatelleet; ai niin, tästä me tehtiin se PowerPoint-esitelmä tai tuosta keskusteltiin ryhmässä. Jos vain koko ajan pelkästään lukee tekstiä, on vaikea muistaa yksittäisiä asioita ainakaan pidemmän aikaa.

Säilytä kurssilla jaetut materiaalit

Ei kannata joka ikistä lappulippusta säästää, mutta välillä opettajat jakavat oikeasti hyödyllisiä juttuja, ja ne kannattaa jemmata vaikka kansioon tulevaisuutta varten! Myös vanhat muistiinpanot kannattaa säilyttää.

Hyväksikäytä kaveria

Haha, oli pakko. :D Mutta niin, hyödynnä kavereita: lukekaa yhdessä, laskekaa yhdessä, kyselkää toisiltanne, tehkää toisillenne harjoituskokeita. Vaikkapa kuuntelua varten voit etsiä netistä jonkin videon, tehdä siitä pari kysymystä ja laittaa kaverisi harjoittelemaan. Siinä oppii hyvin myös itse.

Tutki vanhoja kokeita

Abitreeneistä ja opettajilta löytyy aiempien vuosien kokeita. Vaikka niitä ei jaksaisikaan tehdä, kannattaa silti vilkaista, minkä tyylisiä ne ovat. Kannattaa myös selvittää, mitä kokeissa vaaditaan, mitkä ovat esim esseen arvosteluperusteet.

Mielikuvaharjoitukset

Mieti etukäteen koetilannetta, ja tee jonkinlainen toimintasuunnitelma. Varsinkin ensimmäisellä kerralla jännitys voi pilata suorituksen, joten varaudu alun kauhistukseen. Päätä vaikka, että selaat ensin kokeen läpi, valitset mitä teet/et ainakaan tee, ja aloitat helpoimmasta. Mieti mitä otat evääksi (muutakin kuin suklaata ja vettä). Mieti, mitä teet jos menet lukkoon tai aika meinaa loppua kesken tai et osaakaan jotain. Älä mene mukaan muiden panikointiin ennen koetta, vaan keskity omaan suoritukseesi tai juttele jostain ihan muusta. Kysy valvojilta, jos jokin askarruttaa. Jos tulee vessahätä, mene vessaan vaikka kaikki valvojat olisivat vastakkaista sukupuolta sillä hetkellä, sillä pidättely haittaa keskittymistä, eivätkä valvojat pakosti enää vaihdu (puhun kokemuksesta :D). Opettajille se on ihan normaalitilanne. Yritä keskittyä kokeeseen, äläkä vilkuile kaikkia metelöijiä.

Pidä taukoa

Ota taukoa opiskelusta, muista pitää vapaapäiviä ja miettiä muita asioita. Kokeessakin kannattaa pitää tauko tai pari, jos mitenkään mahdollista. Vähintäänkin pysähdy tarkkailemaan kellon kulkua ja omaa edistymistäsi, pyöräyttämään hartioita ja haukkaamaan jotakin välipalaa. Jos aikaa riittää, kuten esimerkiksi äidinkielen essee-kokeessa, pidä vaikka pidempikin tauko. Itse ensimmäisen tekeleen valmistuttua, söin rauhassa eväitäni ja lueskelin tehtävämonistetta läpi. Sitten taas pystyi uusin silmin muokkaamaan tekstiä. Äläkä kiirehdi!! Kannattaa oikeasti käyttää hyväksi se annettu kuusi tuntia, ja lukea kirjoitukset läpi monta kertaa, ja parantaa kaikkea mitä pystyy. Älä missään nimessä jätä tarkistamatta, jos siihen on aikaa. Kyllä se tunti tai pari liikenee elämästäsi, jos sillä saat nostettua arvosanaa. Itse tein lupauksen istua kaikissa kokeissa tappiin saakka, ja vaikka lopulta joissakin sen rikoin, lähdin vasta kun olin aivan varma, että olin tehnyt ja antanut itsestäni kaiken mahdollisen.

Ole omaperäinen

Kielten kirjoitelmissa ja äidinkielen esseekokeessa kannattaa panostaa erilaisuuteen. Tarkistajat lukevat satoja samanlaisia tekstejä, ja jos saat omasi erottumaan joukosta hyvällä tavalla, se auttaa. Toki pitää panostaa puhtaaseen kieleen, mutta sisältö on myös isossa osassa. Esimerkiksi omassa englannin kokeessani, kirjoitin kirjoitelmaa yhtä kauan kun tein muita tehtäviä yhteensä. Olin opetellut kulttuurisanat hyvin, luottaen, että tulisi jokin aihe liittyen kirjallisuuteen tai draamaan, mutta ei tullut. Huomasin, että yksi tehtävänanto määräsi kuitenkin kirjoittamaan puheen ystävälle, joka on onnistunut jossain kilpailussa tai vastaavassa. Niinpä kirjoitin puheen, jonka mukamas pidin lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin ystäväni kunniaksi, joka oli palannut kotiin kirjakiertueelta julkaistuaan runokokoelman (ei minulla oikeasti tälläistä kaveria ole :D). Kerroin lapsuuden seikkailuistamme ja loppuun vielä kirjoitin lyhyen runonkin, jonka olevinaan luin hänen kirjastaan. Runo oli varmaan aika huono, mutta opettajamme kehui sitä, että jaksoin loppuun asti panostaa tekstiin: kuulemma usein aloitetaan vahvasti, mutta loppua kohden koitetaan vain saada merkkimäärä täyteen ja kirjoitetaan mitä sattuu. Muistakaa kuitenkin, että äidinkielessä ja kielten kokeissa, tekstin sisällöllä on ihan eri vaatimuksia! Englannissa esim sanonnoista ja idiomeista tulee plussaa, mutta äidinkielessä "kulunut kieli" tuo miinusta, ellei sitä käytä jollain uudella tavalla - esim muokkaa vanhaa sanontaa ja käytä sitä otsikossa (ainiin: panostakaa myös otsikoihin!).

Flashcards

Näistä kuulin vasta pääsykokeisiin lukiessa, taisin törmätä asiaan valmennuskurssilla ja Älyvuodossa täällä. Ne voi toteuttaa jonkin ohjelman tai sovelluksen avulla, tai sitten ihan käsin. Itse ostin tuon maksullisen Repetitions-sovelluksen iPhonelle (ainut koskaan ostamani sovellus, löytyy myös ilmaiseksi), ja vaikka hirveästi en sitä muistanutkaan käyttää, ne asiat mitä laittelin sinne totisesti pysyivät mielessä. Aion myös tulevissa opinnoissa yrittää hyödyntää sitä paremmin. Käsin ne voi tehdä niin, että kirjoittaa lapulle kysymyksen, ja toiselle puolelle vastauksen, ja siirtelee niitä pinosta toiseen.

Älä stressaa

Varmaan tärkein vinkki on se, että älä stressaa! Kuulostaa mahdottomalta, mutta ihan oikeasti! Yo-kirjoituksilla ei oikeastaan ole paljon väliä. Toki moneen paikkaan voi päästä pelkillä papereilla ja lähtöpisteitä jaellaan, mutta kun saa sen opiskelupaikan, ei kukaan välitä enää siitä, mitä arvosanoja olet lukiossa saanut. Aika moneen paikkaan voi päästä myös pelkällä pääsykokeella. Toki on kiva onnistua ja esitellä lakkiaisissa älläriviä, mutta jos stressaaminen menee yli, ota järki käteen. Minä ainakin ole aina ollut sellainen täydellisyyden tavoittelija, että jopa siihen ainokaiseen filosofian kurssista piti panostaa. Onneksi loppumetreillä tämän tajusin, ja raa'asti heivasin historian ja jätin ruotsin opettelun, jotta voisin panostaa niihin pariin aineeseen, joilla oli edes jotain arvoa jatkosuunnitelmien kannalta. Aika monelle myös käy niin, että lukion päättötodistuksessa voi komeilla vaikkapa biologian vieressä ysi, mutta kirjoitukset eivät menekään niin hyvin. Älä välitä! Ja muista, ettei niitä todistuksia ole pakko esitellä lakkiaisissa! Kannattaa myös miettiä, kuinka monta ainetta on järkevää kirjoittaa. Onko siitä oikeasti hyötyä, vaikka kirjoittaisikin kymmenen ällää? En suosittele aloittamaan kirjoittamista jo kakkosen keväällä myöskään.


Kertokaa omat vinkkinne, ja kyselkää tarkemmin kommenteissa! Varmasti keksisin vaikka mitä jos miettisin tätä vähän pidempään, mutta nämä nyt ekana tulivat mieleeni. :) Muistakaa myös, että kaikki oppivat eri tavalla, ei siis kannata verrata itseään liikaa minuun tai kavereihin, eikä liian kirjaimellisesti ottaa kaikkia vinkkejä, mitä löytyy. Kokeilkaa eri juttuja, sillä tavalla löytää itselle sopivat!

P.S Huomasitte varmaan, että opin linkittämään ja vähän innostuin! Tai no, osasinhan minä linkittää, mutta kännykällä se ei oikein onnistu ja nyt sainkin tietokoneen käyttöön. :D Toivottavasti nuo toimivat...

P.P.S Älyvuodossa ainakin tänään on ollut latautumisongelmia, en siis tiedä miten hyvin tuo linkki toimii. Sama löytyy varmaan myös googlettamalla esim Älyvuoto epäortodoksiset opiskelumetodit.

Tämännäköiset lappuset jäivät käteen palkintona aherruksesta