Ensimmäinen päivä

Huhhuh! Ensimmäinen päivä oli kyllä ihan hullu, ehdin käväisemään päivällä reilun puoli tuntia kämpillä ja sitten tulin takaisin vasta vähän ennen keskiyötä. Mutta oli kyllä ihan huikeaa, vaikka varsinkin alussa oli aika eksynyt ja epävarma olo, illalla kuitenkin ihan eri meininki!

Meillä oli hyväksymiskirjeessä ilmoitettu tuntia aikasempi aika kuin johdantojakson aikataulussa, ja ajattelin, että mieluummin liian aikaisin kuin myöhään. Niinpä saavuin Biolle, kun siellä oli vasta kakkosvuosilaisia, mutta he olivat kyllä todella kivoja, ja pääsinkin sitten tuntia myöhemmin kävelemään sinne uudestaan kunniakujaa pitkin hurrausten ja riisisateen saattelemana. Aula oli täynnä porukkaa, josta osa jutteli vilkkasti keskenään ja osa vain vilkuili salaa muita. Itse kuuluin jälkimmäiseen porukkaan, jotenkin aina välillä saan hirveitä ujouskohtauksia vaikka vähän tutustuttuani johonkuhun, en mitenkään erityisen ujo ole (kai). Pian onneksi löysin sen ainoan ihmisen, jota tunsin ihan vähäsen ja vietimmekin sitten aamupäivän yhdessä. Kuuntelimme Tampereen lääkiksen ja sen henkilökunnan esittelyjä ja kävimme syömässä. Iltapäivällä oli sitten kakkosvuosikurssin info, jossa fuksikapteenit esittäytyivät ja kertoivat kaikenlaista, esimerkiksi Injektioista, jotka ovat kai jonkin sortin bileet, jossa laitetaan etanolia suoraan laskimoon. Luulin tuon olevan vitsi, mutta kai se on ihan totta. Jos ei alkoholia halua, niin tarjolla on myös suolaliuosta. Niihin on nyt vielä jonkin verran aikaa, että lisää tarinoita sitten myöhemmin, jos sellaisia löytyy. Tai löytyy varmasti, mutta muistikuvat ovat kuulemma aika vähissä tuon illan jälkeen.

Sitten meidän jaettiin hupitutor- eli huturyhmiin ja esittäydyimme niissä ja kiersimme kampusta. Siinä tuli vähän tutustuttua omiin ryhmäläisiin, enemmän kuitenkin illalla TLK:n Amos-klubilla missä hutut ja fuksit viettivät alkoholitonta tutustumisiltaa syöden ja pelaillen. Ilta huipentui perinteiseen Tampere-talomaratoniin, joka juostaan alasti. Osallistuminen oli onneksi vapaaehtoista, mutta kyllä juoksijoita löytyi yllättävän monta, poikia tosin kaikki. Mutta on kuulemma tytötkin sen joskus juosseet ja tilaisuuksia tulee vielä useita. Jotenkin kyllä tuntuu, että taidan jättää tämän jutun välistä, vaikka siitä saisikin pisteitä fuksipassiin.

Maratonin jälkeen osa ihmisistä lähti vielä jatkoille, ja siellä viimeistään tuli sellainen olo, että taidan minäkin sopia tähän porukkaan. Meitä löytyy kyllä vaikka minkälaisilla taustoilla, ihan laidasta laitaan, mutta ei merkkaa mitään, tuleeko suoraan lukiosta vai onko vanhempi, kaikki mahtuu mukaan. Tutustuin moneen tosi mukavaan tyyppiin sekä omalta vuosikurssilta että ylemmiltä. Meidän hutut on myös ihan huippuja, heistä on ollut todella paljon apua kaikissa muissakin asioissa kuin pelkästään kouluun liittyvissä.

Tänään oli jo sitten periaattessa ihan oikeaakin asiaa, tai toki esittelytkin on tärkeitä. Aamulla kuulimme PBL:stä, ja sitten oli luento nimeltä Lääkäri ja potilas ja opintokäyntien johdantoluento. Meillä tosiaan on siis ihan heti opintokäynnit sairaalaan tai terveyskeskuksiin, jossa seurataan potilaan näkökulmasta hänen käyntiään vastaanotolla ja haastatellaan häntä. Minä pääsen TAYSille Kirurgian osastolle, odotan kyllä ihan hirveästi sitä, vaikka jännittääkin heti ryhtyä "tositoimiin". Noille käynneillehän mennään joko parin kanssa tai yksin, mutta itsekseen pitää osata siellä sitten hoitaa hommat.

Iltapäivällä oli ensimmäinen tutortapaaminen, eli periaatteessa pbl-istunto. Tuo pbl siis tarkoittaa problem based learningiä, kerron siitä tarkemmin joskus, jos joku ei tiedä. Tällä ekalla kertaa emme tehneet muuta kuin tutustuimme ja ryhmäydyimme, mutta valitsimme silti puheenjohtajan ja sihteerin ja kyllähän siellä tuli tärkeitä asioita puhuttua. Ja tutustuttua taas uusiin ihmisiin.

Nyt on hetken hengähdystauko. Parin tunnin päästä suuntamme etkoille hutujen luokse ja siitä sitten Aussie baariin TLK:n järjestämiin Lukukauden avajaisbileisiin.

Ensimmäinen jakso vaikuttaisi melko kevyeltä, välillä on ihan vapaapäiviäkin (harmi vain, että keskellä viikkoa), eikä tässä jaksossa ole tenttiä. Tarkoitus on tutustua toisiimme ja lääkiksessä opiskeluun. Minusta tämä on tosi hyvä ratkaisu, kun pystyy rauhassa keskittymään muihin asioihin kuin opiskeluun. Muutaman viikon päästä tilanne on kuitenkin toinen, kuulin että ensimmäisen tentin eli histologian tentin läpäisee vain jos saa 80 % oikein! Eikä minulla edes ole sitä histologian kirjaa, nyt mietin olisiko sittenkin pitänyt ostaa se... No, sen näkee sitten. Olen kyllä päättänyt, että yritän olla ottamatta turhaa stressiä opiskelusta. Fuksivuodesta vaikuttaisi tulevan aivan huippuvuosi, joten pitää ottaa siitä kaikki irti!