Vinkkejä yo-kirjoituksiin

Yo-kirjoituksista on tullut hieman puhuttua täällä. Vinkkejä niihin lukemiseen on toivottu, periaatteessahan samat vinkit toimivat myös pääsykokeisiin lukemisen yhteydessä, ja monet varmasti ihan muutenkin vain opiskeltaessa. Opettajat ja opot ovat hyviä neuvomaan, ja netistä löytyy paljon ohjeita, esimerkiksi Abitreeneistä. Tässä kerron nyt, kuinka itse luin kirjoituksiin ja mitä vinkkejä olen silloin tai myöhemmin huomannut hyödyllisiksi.

Oma valmistautumiseni

Syksyllä 2012 kirjoitin biologian ja englannin. Aloitin kesäloman lopulla biologian kirjojen selailemisen, mutta ei siitä juuri mitään tullut. Koulun alettua heräsin siihen, että moni kavereistani oli kuitenkin käynyt jo jotkut kursseista läpi, osa oli aloittanut jo keväällä! En ollut hirveästi miettinyt kirjoituksia lomalla, ne tuntuivat kaukaiselta asialta, ja sitä paitsi ajattelin niiden olevan kuin normaali koe, laajemmalla koealueella vain. Ja yleensä luin koeviikolla kirjan kerran läpi ja kertasin muistiinpanot, se riitti aina hyvin minulle.
Koitin tehdä lukusuunnitelmaa, mutta en jaksanut noudattaa sitä. Tein töitä kertauskursseilla, ja biologiaa luin parin viimeisen viikon aikana istuen pitkiä päiviä kirjastolla. Luin kirjat tehden samalla muistiinpanoja. Näin kävin kurssit 1-4, sillä viides kurssi minulla oli ensimmäisessä jaksossa, ja ajattelin, että kun kerran opettelen sen asiat vähän ennen kirjoituksia kurssikokeeseen, sitä ei tarvitse enää kerrata. Se oli ehkä suurin virheeni syksyllä, sillä yo-kokeessa en muistanut bioteknologiasta juuri mitään. Lainasin kirjastosta myös Abi biologian, mutta kun tehtäviin ei ollut ratkaisuja, luin siitä vain teoriat. Pääsykokeisiin lukiessa huomasin tehtävät oikein hyviksi, jos on aikaa ja halua panostaa kirjoituksiin, voi sijoittaa kirjaan ja ratkaisuvihkoon. Tai sitten varata ne ajoissa kirjastosta.

Englantiin luin kielioppikirjamme, ja tein siitä hieman niistä vaikeimmista poikkeuksen poikkeus-säännöistä muistiinpanoja. Vaikka kirja olikin kammottavan paksu, suurin osa siitä oli tehtäviä, joten kohtuu nopeasti sen läpi kahlaaminen sujui. Kesällä ja syksyn aikana koitin myös katsoa elokuvia ja tv-sarjoja ilman tekstityksiä (ruudun alareunaan voi teipata vaikka pari kerrosta vessapaperia, jos ei muuten onnistu) ja lukea kirjoja englanniksi. Uskon, että varsinkin tuo englannin kielinen kirjallisuus auttoi suuresti kokeessa, tekstin lukeminen oli nopeampaa ja niissä oppi uusia sanoja ja sanontoja. Olen oikeastaan jo aika nuorena aloittanut lukemaan kirjoja englanniksi, kun kaikkia ei suomeksi löydy. Se ja esimerkiksi pelien pelaaminen ovat kehittäneet kielitaitoa kummasti. Pelasinkin abivuonna pari peliä läpi sanoen valittavalle äidille, että harjoittelen kirjoituksia varten...
Netistä löytyi myös joitain sivustoja, joilla pystyi harjoittelemaan kuuntelua varten. Löysin myös tämän blogin, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, hyviä vinkkejä kuunteluun ja kirjoitelmiin muun muuassa! Kirjoitin ylös myös listan englanninkielisiä sanontoja ja vastaavia, joita voisi käyttää kirjoitelmissa.

Keväällä vuorossa olivat ruotsi, äidinkieli ja pitkä matematiikka. Historian jätin viime hetkellä pois, sillä siitä ei olisi ollut hyötyä lääkikseen pyrkiessä. Ruotsiakaan en lukenut kuin vähäsen, samasta syystä. Matikkaan panostin kaikista eniten; ostin ison vihkon, johon kirjoitin muistiinpanot kaikista kursseista ja tilasin koulun yhteystilauksessa kirjan, jossa oli vanhoja yo-kokeita iso kasa ja muita laskuja. Laskeminen jäi kuitenkin todella todella vähälle. Pari kertaa pidin parin kaverin kanssa matikkapiiriä, joka koostui enemmänkin juoruilusta. Kokeessa jäädyin täysin, tiesin ainakin teoriassa osaavani kaiken, mutta laskeminen ei lähtenyt sujumaan. Kun lopulta pääsin vauhtiin, aikaa oli tuhlaantunut liikaa. Pelastava enkeli oli kuitenkin symbolinen laskin, jonka olin lainannut pikkuveljeltäni. Jos et sellaista vielä omista, kannattaa hankkia/lainata jostain ja opetella käyttämään! Minulla oli myös oma uskollinen graafinen laskimeni, jolla hoidin kaikki perusjutut. Tuo symbolinen oli merkiltään Texas Nspire tai joku siihen suuntaan.

Äidinkieltäkään en hulluna lukenut, sillä se oli vahvuuteni ja ajattelin, ettei ainakaan esseetä varten voi harjoitella. Oli minulla kuitenkin sellainen kirjanen kuin Ylioppilastekstejä 2012, jossa oli siis edellisen kerran vastaustekstejä koottuna, ne olivat eri tasoisia ja monessa oli mukana perustelut saaduille pisteille. Siitä löytyi myös vinkkejä. Tekstitaitoa varten selailin hieman oppikirjoja, kertasin esim listan retorisista keinoista ja etsin myös kaappien kätköistä opettajien kursseilla jakamia monisteita. Yksi oli todella hyvä, en tiedä kerrotaanko tämä kaikissa kouluissa, sillä sen monisteen oli opettajamme ainakin itse tehnyt. Siinä kerrottiin, että parhaisiin pisteisiin äidinkielen esseessä voi yltää, jos vastaa johonkin ns. "suureen kysymykseen". Harmi vain, että olen jo heittänyt tuon menemään, mutta muistaakseni suuria kysymyksiä oli mm. "Mitä tämä kertoo ihmisyydestä/yhteiskunnasta/maailmasta?" "Miten tämän ongelman voisi korjata/asiaa parantaa?". Ymmärrättekö mistä on siis kysymys? Voidaan käsitellä aihetta eri näkökulmista, ja vaikka millä eri tasolla, mutta hyvä olisi myös arkisesta aiheesta keksiä jotain "ylevämpää". Yhden asian monisteesta muistan vielä - kysymykseen ei saa vastata liian ilmeisesti, ei kannata esimerkiksi kirjoittaa sitä paperille. Jos jollain sattuisi olemaan vastaava moniste/tietoa enemmän asiasta, tai muita vinkkejä, kommentoikaa ihmeessä!!

Äidinkielen kokeessa mokasin todella nololla tavalla. Meidän piti kirjoittaa tiivistelmä, joka oli uusi juttu, ja hämmennyin siitä niin paljon, että unohdin viitata tekstissä pohjatekstiin ja tehdä kappalejaon. Voitteko uskoa!? Olin naureskellut kolme vuotta opettajien tarinoille vastaavista tilanteista, ja ärsyyntynyt ainaisesta perusjuttujen muistuttelusta. Kuka hölmö nyt tuollaisen virheen tekisi? Mutta ei kannata aliarvioida koetilanteen vaikutusta! Sisältöni oli todella hyvä, mutta hölmön pikkuvirheen takia jäin pisteen päähän ällästä.

Seuraavana syksynä uusin matikan ja äikän. Nyt en jaksanut juurikaan lukea, mutta laskin kyllä enemmän kuin keväällä. Sainkin nostettua kumpaakin. Äidinkielen kokeessa kirjoitin heti ensimmäiseksi suttupaperille tarkistuslistan, jonka kävin lopuksi läpi - siinä olivat mm. kappalejako ja viittaus pohjatekstiin.

Lopputulokseni olikin siis Äidinkieli: L, Ruotsi: E, Pitkä matematiikka: E, Biologia: L, Englanti: L. Nyt sitten niihin varsinaisiin vinkkeihin.

Tee lukusuunnitelma ja noudata sitä

Itse en tätä tosiaan osannut kirjoitusten aikana, mutta huomasin sen todella käteväksi pääsykokeiden aikana. Kannattaa tehdä se jo ajoissa, ja merkata aloittamispäivä ylös, jotta saisit aloitettua alussa. Ei kannata tehdä liian raskasta tai täyttä, vaan jättää tilaa muutoksille. Omaa suunnitelmaani viime keväältä olen vähän esitellyt täällä, ja löytyy siitä kuvakin.

Aloita ajoissa

Mieti, mikä on tavoitteesi ja miten paljon olet valmis näkemään vaivaa. Miten nopea oppija olet? Jos olet nopea, voit silti aloitella lukuja hiljakseen, sillä pidemmällä aikavälillä asiat jäävät paremmin mieleen. Muutenkin kannattaa mieluummin aloittaa kevyesti, ettei heti tylsisty koko hommaan. Itse kuitenkin olen aina noudattanut menetelmää Aloita myöhässä ja lue ihan hulluna sen takia. Kannattaa  miettiä mikä on tyylisi, mutta muistaa, että aina voi opetella uuden! Harjoituskuuntelut ja kirjoitelmat kannattaa tehdä tosissaan.

Tee töitä jo kursseilla

Ykkösvuoden alussa tuntuu typerältä, että opettajan puhuvat yo-kirjoituksista. Vuodet kuitenkin sujahtavat ohi järkyttävän nopeasti, joten kannattaa opetella asiat jo kurssien aikana hyvin. Älä ota liikaa stressiä kuitenkaan, lukioon kuuluu paljon muutakin, kannattaa nauttia kun vielä voi! Välillä kannattaa kuitenkin miettiä tulevaa.

Kokeile erilaisia opiskelutekniikoita

Opontunneilla näitä varmasti käydään läpi, ja netistä löytyy tietoa. Monilla on se yksi tapa, jota aina noudattaa, ja muut kuulostavat tyhmiltä. Mutta vaihtelu virkistää, ja mikä tärkeämpää, asiat painuvat muistiin paremmin, kuin niitä käsittelee eri tavalla. Varmasti kaikki ovat kokeessa joskus ajatelleet; ai niin, tästä me tehtiin se PowerPoint-esitelmä tai tuosta keskusteltiin ryhmässä. Jos vain koko ajan pelkästään lukee tekstiä, on vaikea muistaa yksittäisiä asioita ainakaan pidemmän aikaa.

Säilytä kurssilla jaetut materiaalit

Ei kannata joka ikistä lappulippusta säästää, mutta välillä opettajat jakavat oikeasti hyödyllisiä juttuja, ja ne kannattaa jemmata vaikka kansioon tulevaisuutta varten! Myös vanhat muistiinpanot kannattaa säilyttää.

Hyväksikäytä kaveria

Haha, oli pakko. :D Mutta niin, hyödynnä kavereita: lukekaa yhdessä, laskekaa yhdessä, kyselkää toisiltanne, tehkää toisillenne harjoituskokeita. Vaikkapa kuuntelua varten voit etsiä netistä jonkin videon, tehdä siitä pari kysymystä ja laittaa kaverisi harjoittelemaan. Siinä oppii hyvin myös itse.

Tutki vanhoja kokeita

Abitreeneistä ja opettajilta löytyy aiempien vuosien kokeita. Vaikka niitä ei jaksaisikaan tehdä, kannattaa silti vilkaista, minkä tyylisiä ne ovat. Kannattaa myös selvittää, mitä kokeissa vaaditaan, mitkä ovat esim esseen arvosteluperusteet.

Mielikuvaharjoitukset

Mieti etukäteen koetilannetta, ja tee jonkinlainen toimintasuunnitelma. Varsinkin ensimmäisellä kerralla jännitys voi pilata suorituksen, joten varaudu alun kauhistukseen. Päätä vaikka, että selaat ensin kokeen läpi, valitset mitä teet/et ainakaan tee, ja aloitat helpoimmasta. Mieti mitä otat evääksi (muutakin kuin suklaata ja vettä). Mieti, mitä teet jos menet lukkoon tai aika meinaa loppua kesken tai et osaakaan jotain. Älä mene mukaan muiden panikointiin ennen koetta, vaan keskity omaan suoritukseesi tai juttele jostain ihan muusta. Kysy valvojilta, jos jokin askarruttaa. Jos tulee vessahätä, mene vessaan vaikka kaikki valvojat olisivat vastakkaista sukupuolta sillä hetkellä, sillä pidättely haittaa keskittymistä, eivätkä valvojat pakosti enää vaihdu (puhun kokemuksesta :D). Opettajille se on ihan normaalitilanne. Yritä keskittyä kokeeseen, äläkä vilkuile kaikkia metelöijiä.

Pidä taukoa

Ota taukoa opiskelusta, muista pitää vapaapäiviä ja miettiä muita asioita. Kokeessakin kannattaa pitää tauko tai pari, jos mitenkään mahdollista. Vähintäänkin pysähdy tarkkailemaan kellon kulkua ja omaa edistymistäsi, pyöräyttämään hartioita ja haukkaamaan jotakin välipalaa. Jos aikaa riittää, kuten esimerkiksi äidinkielen essee-kokeessa, pidä vaikka pidempikin tauko. Itse ensimmäisen tekeleen valmistuttua, söin rauhassa eväitäni ja lueskelin tehtävämonistetta läpi. Sitten taas pystyi uusin silmin muokkaamaan tekstiä. Äläkä kiirehdi!! Kannattaa oikeasti käyttää hyväksi se annettu kuusi tuntia, ja lukea kirjoitukset läpi monta kertaa, ja parantaa kaikkea mitä pystyy. Älä missään nimessä jätä tarkistamatta, jos siihen on aikaa. Kyllä se tunti tai pari liikenee elämästäsi, jos sillä saat nostettua arvosanaa. Itse tein lupauksen istua kaikissa kokeissa tappiin saakka, ja vaikka lopulta joissakin sen rikoin, lähdin vasta kun olin aivan varma, että olin tehnyt ja antanut itsestäni kaiken mahdollisen.

Ole omaperäinen

Kielten kirjoitelmissa ja äidinkielen esseekokeessa kannattaa panostaa erilaisuuteen. Tarkistajat lukevat satoja samanlaisia tekstejä, ja jos saat omasi erottumaan joukosta hyvällä tavalla, se auttaa. Toki pitää panostaa puhtaaseen kieleen, mutta sisältö on myös isossa osassa. Esimerkiksi omassa englannin kokeessani, kirjoitin kirjoitelmaa yhtä kauan kun tein muita tehtäviä yhteensä. Olin opetellut kulttuurisanat hyvin, luottaen, että tulisi jokin aihe liittyen kirjallisuuteen tai draamaan, mutta ei tullut. Huomasin, että yksi tehtävänanto määräsi kuitenkin kirjoittamaan puheen ystävälle, joka on onnistunut jossain kilpailussa tai vastaavassa. Niinpä kirjoitin puheen, jonka mukamas pidin lehdistötilaisuudessa, joka pidettiin ystäväni kunniaksi, joka oli palannut kotiin kirjakiertueelta julkaistuaan runokokoelman (ei minulla oikeasti tälläistä kaveria ole :D). Kerroin lapsuuden seikkailuistamme ja loppuun vielä kirjoitin lyhyen runonkin, jonka olevinaan luin hänen kirjastaan. Runo oli varmaan aika huono, mutta opettajamme kehui sitä, että jaksoin loppuun asti panostaa tekstiin: kuulemma usein aloitetaan vahvasti, mutta loppua kohden koitetaan vain saada merkkimäärä täyteen ja kirjoitetaan mitä sattuu. Muistakaa kuitenkin, että äidinkielessä ja kielten kokeissa, tekstin sisällöllä on ihan eri vaatimuksia! Englannissa esim sanonnoista ja idiomeista tulee plussaa, mutta äidinkielessä "kulunut kieli" tuo miinusta, ellei sitä käytä jollain uudella tavalla - esim muokkaa vanhaa sanontaa ja käytä sitä otsikossa (ainiin: panostakaa myös otsikoihin!).

Flashcards

Näistä kuulin vasta pääsykokeisiin lukiessa, taisin törmätä asiaan valmennuskurssilla ja Älyvuodossa täällä. Ne voi toteuttaa jonkin ohjelman tai sovelluksen avulla, tai sitten ihan käsin. Itse ostin tuon maksullisen Repetitions-sovelluksen iPhonelle (ainut koskaan ostamani sovellus, löytyy myös ilmaiseksi), ja vaikka hirveästi en sitä muistanutkaan käyttää, ne asiat mitä laittelin sinne totisesti pysyivät mielessä. Aion myös tulevissa opinnoissa yrittää hyödyntää sitä paremmin. Käsin ne voi tehdä niin, että kirjoittaa lapulle kysymyksen, ja toiselle puolelle vastauksen, ja siirtelee niitä pinosta toiseen.

Älä stressaa

Varmaan tärkein vinkki on se, että älä stressaa! Kuulostaa mahdottomalta, mutta ihan oikeasti! Yo-kirjoituksilla ei oikeastaan ole paljon väliä. Toki moneen paikkaan voi päästä pelkillä papereilla ja lähtöpisteitä jaellaan, mutta kun saa sen opiskelupaikan, ei kukaan välitä enää siitä, mitä arvosanoja olet lukiossa saanut. Aika moneen paikkaan voi päästä myös pelkällä pääsykokeella. Toki on kiva onnistua ja esitellä lakkiaisissa älläriviä, mutta jos stressaaminen menee yli, ota järki käteen. Minä ainakin ole aina ollut sellainen täydellisyyden tavoittelija, että jopa siihen ainokaiseen filosofian kurssista piti panostaa. Onneksi loppumetreillä tämän tajusin, ja raa'asti heivasin historian ja jätin ruotsin opettelun, jotta voisin panostaa niihin pariin aineeseen, joilla oli edes jotain arvoa jatkosuunnitelmien kannalta. Aika monelle myös käy niin, että lukion päättötodistuksessa voi komeilla vaikkapa biologian vieressä ysi, mutta kirjoitukset eivät menekään niin hyvin. Älä välitä! Ja muista, ettei niitä todistuksia ole pakko esitellä lakkiaisissa! Kannattaa myös miettiä, kuinka monta ainetta on järkevää kirjoittaa. Onko siitä oikeasti hyötyä, vaikka kirjoittaisikin kymmenen ällää? En suosittele aloittamaan kirjoittamista jo kakkosen keväällä myöskään.


Kertokaa omat vinkkinne, ja kyselkää tarkemmin kommenteissa! Varmasti keksisin vaikka mitä jos miettisin tätä vähän pidempään, mutta nämä nyt ekana tulivat mieleeni. :) Muistakaa myös, että kaikki oppivat eri tavalla, ei siis kannata verrata itseään liikaa minuun tai kavereihin, eikä liian kirjaimellisesti ottaa kaikkia vinkkejä, mitä löytyy. Kokeilkaa eri juttuja, sillä tavalla löytää itselle sopivat!

P.S Huomasitte varmaan, että opin linkittämään ja vähän innostuin! Tai no, osasinhan minä linkittää, mutta kännykällä se ei oikein onnistu ja nyt sainkin tietokoneen käyttöön. :D Toivottavasti nuo toimivat...

P.P.S Älyvuodossa ainakin tänään on ollut latautumisongelmia, en siis tiedä miten hyvin tuo linkki toimii. Sama löytyy varmaan myös googlettamalla esim Älyvuoto epäortodoksiset opiskelumetodit.

Tämännäköiset lappuset jäivät käteen palkintona aherruksesta

Minun tarinani osa 2

Vakaa päätös oli hiljakseltaan aloitella syksyllä lukuja, kun yo-uusinnat olisivat takana. Se kuitenkin unohtui, vaikka ilmoittauduin kyllä aikuislukioon. Tunneille en mennyt, sillä kävin täysipäiväisesti töissä. Koko juttu tuntui aika kaukaiselta, ja kuten tapanani on, lykkäsin aloitusta aina vain. Joulukuussa alkavaan jaksoon ilmoittauduin lopulta FY4 ja KE3 kursseille, ja irtisanouduin töistä. Tein useimmiten läksyt ja kuuntelin tunneilla. Vapaa-aika meni kuitenkin vielä lomaillessa ja joulutunnelmissa, kun moni kaverikin palasi taas kotipaikkakunnalle.

Tammikuun ekalla viikolla eksyin sitten erääseen blogiin, jossa kerrottiin lääkiksen pääsykokeisiin lukemisesta. Etsin lisää blogeja, ja rupesin tarkemmin vihdoinkin tutkimaan koko asiaa. Jossain törmäsin kommenttiin siitä, että pitäisi lukea ainakin 9 kk jos haluaa päästä, ja säikähdin, minullahan oli jäljellä vain 5 kk! Hirveän moni bloggaaja oli jo syksyllä aloittanut... Ja minä vielä aloittaisin ihan nollasta fysiikan ja kemian kohdalla.

Iltalukionkin koeviikko osui seuraavalle viikolle, ja päätin, että sitten aloittaisin itsenäisenkin opiskelun (taisi olla lauantai kun eksyin noille sivuille). Tekstasin ystävälleni, kerroin noista blogeista ja päätimme yhdessä aloittaa lukemisen. Uteliaisuudesta nyt kävin etsimässä tuon viestin, se meni näin: "- pitäskö esim tiistaina yrittää potkaista luku-urakka käyntiin? Turha viivyttää väistämätöntä.. Luen täällä sellasii lääkikseen haku- ja lääkisläisten blogeja ja alkaa vähä ahistaa, tuntuu että kaikki on sitä mieltä että lukeminen pitäs alottaa yheksän kuukautta ennen jos elättelee toivoa päästä sisään... Ja hei meilhän on kokeitakin ens vkolla!!" Ja heti perään: "143 päivää enää jos oikein laskin.. :/:/" Päätettiin siis maanantaina juhlia viimeistä vapauden iltaa, ja tiistaina ruveta lukemaan. En kyllä muista miten juhlittiin, eikä meidän ihmeviestittelyistä saa selvää, varmaankin laitettiin vaan ruokaa ja sellasta, oli vielä uuden vuoden kujeet turhan tuoreina mielessä.

Seuraavalla viikolla marssin pari kertaa kirjastolle ja etsin netistä kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Edellisenä keväänä olin ollut järkyttävän tietämätön. Älyvuotoonkin eksyin, ja kyselin siellä onko vielä mahdollisuuksia, vaikka vasta juuri aloitin, vastaukset olivat osa vähän masentavia, mutta osa myös rohkaisevia. Olin ilmoittautunut Valmennuskeskuksen tammikuussa alkavalle kurssille syksyllä kirjoitusten jälkeen, kun niihin lukiessani (tai vältellessäni lukemista) tajusin, että tarvitsen jonkun potkimaan persiille, että saan ainakin aloitettua. Pelkäsin, että siellä ei aloitettaisi käymään kursseja järjestyksessä, vaan heti tehtäisiin vaikeita tehtäviä, ja että kaikki muut olisivat jo lukeneet syksystä lähtien ja opiskelleet lukiossakin. Niinpä ensimmäinen tavoitteeni oli saada käytyä kaikki kurssit edes jollain tavalla ennen kurssin alkua, taisinkin onnistua paria viimeistä lukuunottamatta.

Tammikuu meni siis siten, että kävin muutamilla kursseilla iltalukiossa (seuraavaksi vuorossa oli FY5) ja luin itsenäisesti kurssin aina parissa päivässä. Taisin tehdä kaikista jonkinlaiset sotkuiset muistiinpanot, koska en oikein osaa keskittyä pelkkään lukemiseen, mutta ne todellakin olivat sellaiset, että kirjoitin samalla kuin luin, en edes katsonut mitä kirjoitin. En niitä enää myöhemmin lukenut. Kaavat kuitenkin kirjoitin selkeästi ylös ja merkkien selitykset alle, ja kehystin ne, kun sitten ainakin joistain kursseista tein kertaustehtäviä, ne löytyivät nopeasti. Vk:n ennakkomateriaalitkin tulivat, en niitä paljoakaan laskeskellut, FY3sta taisin tehdä tehtävät ja muutaman muun.

Kurssi alkoi, ja helpotuksekseni aloitimme alkupään asioista. Biologiaa en vielä tuolloin ollut lukenut, päätin käydä sitä kurssin tahdissa. Kurssilta löytyikin pari tuttua, niin ei tarvinnut yksin istua. Perustin myös parin ystäväni kanssa WhatsApp-lukupiirin (yksi kun asui Helsingissä), josta oli tosi paljon hyötyä kevään aikana, ihan tsempparina ja siten, kun pystyi kysymään vaikeista tehtävistä.

Nopeasti huomasin valmennuskurssin aika tylsäksi, ei ehkä olisikaan kannattanut itsenäisesti jo etukäteen lukea asioita (no tietenkin kannatti). Sitten kun vielä aloitin käymään myös päivälukion joillakin kursseilla, asiat menivät usein niin, että ensin kävin ne lukiossa ja sitten illalla kurssilla. Muutenkaan kuunteleminen ei ole oikein hyvä oppimistapa minulle. Päätin kuitenkin istua luennoilla kun ne kerran oli maksettu, ja samasta syystä päätin myös tehdä kaikki tehtävät, vaikka vain osa tulikin läksyksi. Kyllä luennoilla aina välillä tuli hyviäkin vinkkejä, mutta suurimman hyödyn koen saaneeni lukion kursseilla ja itsenäisesti tehtäviä tekemällä. Tein aina tunneilla muistiinpanoja, että ajatukset pysyivät asiassa, vaikka olinkin ainut joka kirjoitti siellä ja ainakin kuvittelin saavani oudoksuvia katseita kun suhistelin koko ajan kynäni kanssa.

Päivät menivät juoksennellessa koululta toiselle, ja pian lipsuinkin samoihin rutiineihin kuin lukioaikoina: kotiin tullessa vain lösähdettiin telkkarin ääreen tai nähtiin kavereita, energia ei riittänyt muuhun. Läksyt jäivät, mutta kävin kuitenkin tunneilla. Onnistuin myös koukuttamaan itseni Greyn Anatomiaan, ja katsoinkin yhdeksän kautta helmikuun aikana Netflixistä. Tammikuussa olin tehnyt pitkiä päiviä, varmaan 6-9 tuntia keskimäärin, mutta itsenäinen lukeminen jäi helmikuun alusta maaliskuun puoleen väliin.

Olin tehnyt lukusuunnitelman heti alussa, sillä jossakin blogissa neuvottiin niin. Aika skeptisesti suhtauduin siihen, olin niitä väsäillyt kirjoituksiinkin, mutta jättänyt noudattamatta. Äiti tulosti taulukkopohjat työpaikallaan ja osti kansion. Ensin merkkasin vain pakolliset menoni, eli oppitunnit, ja vähän yleisluontoista suunnitelmaa. Silloin ensimmäinen välitavoite oli, että kaikki kurssit olisi käyty hyvin läpi, kertaustehtävät laskettu, ja vkn siihen asti käytyjen aiheiden tehtävät tehtynä ensimmäiseen harjoituskokeeseen mennessä (ajattelin että siinä kuitenkin kysytään kaikista kursseista). Se oli siis viikon 10 lauantaina. Se tavoite jäi saavuttamatta, mutta koe meni silti ihan hyvin. Sen jälkeen sain taas käynnisteltyä lukuja, ja kun parin viikon päästä oli koeviikko ja päivät olivat taas vapaampia, pääsin kunnolla vauhtiin.

Kävin lukiossa FY6, KE2, KE4 ja KE5 kurssit (tosin kemia5lla kävin vain juoruilemassa kaverin kanssa) ja sain kokeista ysejä ja kymppejä. Olinkin tunneilla aktiivinen ja tein läksyt. Valmennuskurssilla päätin, että oli turhaa tuhlata aikaa perustehtäviin, jotka eivät jaksaneet innostaa, ja teinkin niistä vain osan, minulle vaikeisiin asioihin keskittyen. Kemian tehtäviä tein varmaankin eniten, melkeinpä kaikki, fysiikasta jätin esim mekaniikan tehtävät ja sähkön kokonaan tekemättä, niitä tuli lukion puolella jankattua tarpeeksi. Biologian ekologian tehtäviä tein niinä parina ensimmäisenä viikkona, sitten lopetin ja tein vain kertaussivut, jotka olivat siis A4-kokoisia tiivistettyjä muistiinpanoja, joita opettajamme antoi aina läksyksi päivän aiheista. Mindmapit olivat myös yksi aliarvostamani asia, kunnes tein noita, niitä oli kiva puuhata ja kun oli nähnyt vaivaa, asiat pysyivät mielessä pääsykokeisiin asti! Plussana vielä se, että opettaja laittoi parhaimmat nettiin, ja eniten julkaissut sai palkinnon. Ja minä sain sen! :D Biologiaa luin itsenäisesti sen verran, että kun tammikuussa kirjastosta varaamiani Bioksia saapui, luin ne, ja lisäksi yhden Ihmisen anatomia ja fysiologia -kirjan (ei siis se kuuluisa IFA vaan IAF :D mutta suosittelen! Se oli sellainen punainen), josta kyllä olisi ollut enemmän hyötyä sitten lähempänä pääsykokeita. Mutta se oli kyllä mielenkiintoista luettavaa.

Toinen harjoituskoe oli 12.4 ja sitä ennen luin todella ahkerasti. FY7 ja FY8 kurssit jouduin opiskelemaan täysin itsenäisesti, jos siis valmennuskurssia ei lasketa, ja niihin panostinkin ennen koetta. Taisin käyttää suurinpiirtein neljä päivää sähkömagnetismiin (toki olin sen kahdesti jo jollain lailla käynyt läpi). Laskin siitä koko kirjan läpi. Myöhemmin keväällä tein vkn matskujen tehtäviä muutaman siitä myös. Säteilykurssista tein silloin vk-tehtävät. Se vaikutti ensin jotenkin tosi vaikealta niin en rupenut laskemaan kirjaa, kun ei ole ratkaisuja, mutta nopeasti huomasinkin sen olevan melko helppoa, enemmän oikeastaan teoriaa ja laskut kivoja, ja siitä tulikin yksi lemppareistani. Vkn lisätehtävissä oli myös paljon tehtäviä siitä, joten niitä tuli sitten vielä myöhemmin kerrattua. Tähän väliin voisi kertoa, että minulla oli käytössä siis Fysiikka-sarja ja Mooli, yksi Reaktio ja Lukion Biologia, plus tietenkin ne Biokset. 

Toisen harjoituskokeen aikaan olin saavuittanut ensimmäisen tavoitteen, eli kaikki kurssit oli käytynä niin että ne olin ymmärtänyt, ja jokaisesta olin laskenut paljon perustehtäviä. Sekin meni hyvin, ajankäytöltään jopa paremmin kuin ensimmäinen, jossa aika oli loppunut kesken ja yksi tehtävä jäänyt tekemättä. Nyt jäi jopa kymmenen minuuttia aikaa tarkistukselle. Koetaktiikkani on oikeastaan koko ajan ollut vain "tee kaikki tehtävät nopeasti!". En tiedä miten järkevä se on, pääsykokeessa olisi voinut olla ihan järkevää jättää joku tekemättä ja käyttää se aika siihen, että olisi miettinyt tarkemmin jotain niistä vaikeista. Mutta anyways, sillä mentiin nyt sisälle kuitenkin (oho spoilasinko lopun? :D).

Kirjastosta olin lainannut vanhoja yo-tehtäviä ja seuraavalla viikolla aloittelin niitä, mutta tein oikeastaan vain pari tehtävää, sillä alkupuoli siitä viikosta meni vähän ohitse juhliessa paria tapahtumaa. Muutin lukusuunnitelmaani, jossa alunperin seuraavat neljä viikkoa oli varattu noille yo-tehtäville, niin, että aloitin jo viikonloppuna tekemään valmennuskurssin lisätehtäviä fysiikan osalta. Viikko meni niihin ja kemian vastaaviin. Ne olivat kivoja päiviä, tehtävät olivat sopivan haastavia, suurin osa aiheista tuli kerrattua ja tuntui että kehityin. Sitten jatkoin taas yo-tehtävillä, mutta ne eivät menneetkään niin hyvin, ja lisäksi ulkona oli mahtavat säät. Viikonloppuna ärsytti ja masensi, onneksi blogiin kirjoittelu auttoi ja tajusin siirtyä vähän uudempiin tehtäviin, ne mitä olin ensin pakertanut olivatkin vanhan opsin mukaisia, eikä minun niitä tarvinnutkaan osata. Vappuviikko meni niiden parissa, en käynyt juhlimassa, mutta viikko oli aika laiskottelua, laskin aina vain pari tuntia ja vappuna illalla näin kaveria. 

Nyt kerrottakoon, että vapaapäiviä en juurikaan pitänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiesin, että vapaan jälkeen minun on vaikeaa taas aloittaa, joten yritin aina tehdä edes vähän jotakin. Loppujen lopuksi luinkin melko kevyitä päiviä, välillä tuli viikkoja jolloin jaksoi taas ahertaa sen kahdeksan tuntia, mutta enimmäkseen olin iloinen jos sain viisi tuntia tehtyä. Monesti kyllä kävi niin, että haahuilin vaan koko päivän ympäriinsä, en tehnyt mitään kivaakaan, mutten saanut tehtäviäkään paljon tehtyä. Yleensä sitten iltaa kohden sai ryhdistäydyttyä ja päivän hommat tehtyä, mutta vapaa-aika jäi vähälle kaiken turhan viivyttelyn takia. Tämän tavan olisin yrittänyt muuttaa ensi vuonna, ja yritänkin, sillä parasta oli kun vain reippaasti aloitti ja teki tehokkaasti töitä, silloin jäi kivasti vapaa-aikaa ja päivä tuntui paljon kevyemmältä. Superpitkiäkään lukurupeamia en tehnyt, muutaman kerran sain ehkä sen kymmenen tuntia kasaan, mutta sen jälkeen oli yleensä ihan järkyttävän nuutunut olo. Jo vähänkin pidemmät laskuputket tekivät saman, mutta sitten ainakin pystyi olemaan tyytyväinen ja pitämään hyvällä omatunnolla vapaata. Sen pari kertaa tuon kestikin, mutta jos olisin joka päivä niin tehnyt niin huhhuh. Tehokkaammaksi sain lukuja myös sillä, että laitoin sekuntikellon pyörimään, mutta aika harvoin jaksoin tuotakaan menetelmää käyttää.

5.5 aloitin vanhat pääsykokeet. Niille oli ensin varattu kaksi viikkoa, eli kaksi päivää yhdelle. Vuoden 2013 olin jo tehnyt aiemmin pari kertaa ja vuoden 2012 jätin ihan viimeiseksi jutuksi. Huomasin kuitenkin, että ei ollut järkeä tehdä kokeita kahdesti niinkuin olin meinannut: ensin kerran viidessä tunnissa, tarkistus, muita juttuja, seuraavana päivänä ilman kelloa ainakin vaikeimmat jutut, tarkistus ja muita juttuja. Kokeisiin ei myöskään yleensä mennyt sitä viittä tuntia, en tiedä miksi! Ei edes siihen vuoden 2012, vaikka kaikki tehtävät tein ihan ajatuksella ja mahdollisimman hyvin. Galenoksen aikaiset tein niin, että pidin lähellä fysiikan ja kemian vk-matskut, sillä niiden lisätehtävissä oli esiteltynä gallekaavat ja monta vanhaa pk-tehtävää olinkin jo silloin laskenut. Niinhän ne nytkin tulisivat, jos tulisivat, eli ensin pieni aineisto, jossa kaava esiteltäisiin ja sitten tehtävä. Iltaisin tein ensin 90-luvun vanhoja pääsykokeita, joita löytyi vk-nettimatskuista, sitten pidin iltaisin välillä enemmän vapaata. Siihen meni siis yksi viikko. Vanhat pääsykokeet olivat kyllä hyviä, oppi tehtävätyyppejä, aineistonlukua ja pääsykokeiden toistuvia teemoja.

Vapaa-aikana lueskelin paljon muiden blogeja, kirjoitin omaa (joka toimi lukupäiväkirjana, motivaattorina ja ajatustenpurkupaikkana) ja Älyvuotoa. Oikeastaan käsitykseni lääkiksestä ja lääkärin ammatistani muuttuivat täysin kevään aikana. Tai eivät nyt täysin, mutta oma asenteeni muuttui. Mitä enemmän luin ja sain tietää, sitä enemmän se alkoi tuntua juuri minun jutultani ja sitä enemmän halusin päästä sisälle. Välillä toki jotkut jutut masensi ja ahdisti, mutta enemmän niistä oli iloa ja apua. Apua oli myös WhatsApp-lukupiiristä, ystävästä jonka kanssa laskimme paljon yhdessä, kävimme lukion kursseilla ja kirjastolla yhdessä ja puhuimme hakemisesta ja pääsykokeesta. Ilman häntä ja muita ystäviä ja perhettä en olisi kyllä onnistunut, ahdistus helpotti aina puhuessa, vapaa-ajalla he saivat pääni irti opiskelusta ja auttoivat ymmärtämällä, että iso osa ajastani meni lukiessa. Vähän jäi kyllä sosiaalinen elämä kevään aikana, tai ainakin melkein kaikki ihmiset joita näin, liittyivät jollain lailla opiskeluun! Kävin myös salilla melko säännöllisesti, BodyCombat oli parasta, sillä siellä purin aina päivän aikana kertyneet aggressiot. Kuvittelin aina vastustajaksi jonkin oppikirjan :D

Viikko, joka alkoi 12.5 jatkoin vielä tehden joitakin randomtehtäviä, muutamia vaikeimpia ja rästiin jääneitä, mutta totta puhuen minun laskuni alkoivat olla lasketut siinä vaiheessa. Vanhojen pääsykokeiden jälkeen muut tehtävät turhauttivat. Niinpä kertasin teoriaa ja biologiaa. Tein A4-tiivistelmät kemian kursseista, ja optiikasta, sekä yhdelle paperille kokosin kaikki fysiikan kaavat. Luin vihdoin Lukion biologia-kirjani, ja tein vk-matskujen biologian tehtäviä. Tein bioteknologian ja ihmisbilsan tehtävät. Tai no oikeastaan jonkin aikaa niitä tehtyäni kyllästyin kirjoittamiseen ja tein ne niin, että mietin mielessäni mitä vastaisin, ja katsoin sitten vastauksen. Yleensä sitten kirjoitin vastauksen ylös, opin tosiaan hyvin tekemällä muistiinpanoja ja kirjoittamalla. Todella moni juttu biologiasta selkeni siinä vaiheessa, vastaukset olivat tosi hyviä, parempia kuin kirjan varsinaiset teoriaosuudet! Esimerkiksi immuunipuolustus on aina ollut minulle enemmän tai vähemmän sekava aihe, mutta siellä oli jaoteltu niin hyvin asiat ja selitetty sopivan tarkasti ja yli lukion opsin, että asiat selkenivät. Niitä vastauksia kävinkin lukemassa muutamaan otteeseen. 

Simuloitu pääsykoe oli sen viikon lauantaina. Vielä edellisenä iltana tein biologiaa. Menin aika paineissa kokeeseen, johon tuli paljon porukkaa ja menin hieman paniikkiin. Se oli oikein herättävä kokemus, tein vain hulluna tehtäviä, mutta ajatukset reilun viikon päästä olevasta pääsykokeesta takoivat päässä, vastaan tuli pari tehtävää joita en osannut ratkaista ja paineet vain kasvoivat. Aineiston lukemisesta ei meinannut tulla mitään. Palautin kokeen, kyselin kaverilta hänen mielipidettään (helppo), ja masentelin lopun iltaa. Pidin suosiolla loppupäivän ja seuraavankin vapaata. Tajusin, että tietopuoli alkaa olla hanskassa niin hyvin kuin tältä keväältä on mahdollista. Kokeessa huomasin, että puutteita oli, mekaniikka esimerkiksi oli alkanut unohtua, niitä tehtäviä olin tehnyt vuoden alussa viimeksi kunnolla. Mutta henkinen puoli oli huonommalla mallilla. Piti siis päättää, lukisinko vielä viikon ajan hulluna, kertaisin ja opettelisin uudelleen, vai keskittyisinkö muuhun. Päätin, että isompi vaara on paniikki, joka voi pilata kaikki tehtävät, kuin se ettei paria tehtävää osaa. Täysin en kuitenkaan lopettanut, tein aina sen pari tuntia päivässä hommia, mutta ne olivat aika kevyitä. Muutamia tehtäviä tein sähkömagnetismista ja mekaaniikasta, mutta juurikaan en enää jaksanut. Perustehtävät maistuivat puulta. Tein aineistoharjoituksia vk-nettimatskuista, jotka olivat kyllä hyviä, aineisto muutenkin on vahvuuteni, sillä luen nopeasti ja osaan aika hyvin yhden lukukerran jälkeen vastata kysymyksiin melkeinpä vaistonvaraisesti (harmi etten päässyt näyttämään taitojani :D). Luin valmennuskurssilla tehnyt muistiinpanot netistä ja tein simuloidun pääsykokeen uudestaan. Silloin nauratti, sillä tajusin kuinka paljon oli mennyt pieleen. Mutta yllätyksekseni se kuitenkin oli riittänyt niin hyviin pisteisiin, että olin valtakunnallisella tasolla kuudes ja bilsan pisteeni olivat parhaimmat (kahta vailla täydet). Bilsasta oli kyllä täysin kiittäminen niitä matskujen vastauksia, kävin lukemassa sen luonnollisen immuniteetin sieltä juuri edellisenä iltana. Perjantaina tein vuoden 2012 pääsykokeen, joka oli todella kiva kokemus, se meni hyvin ja siinä oli samanlainen tehtävä kuin se simuloidun, jota en osannut. Lauantaina, tein sen vaikean tehtävän vielä uudelleen, ja kertasin sitten kemian ja biologian teoriatiivistelmät matskuista, kemian nimistöä, ja luin Maolin läpi. Myös matikan osuuden, että logaritmit ja potenssit olisivat hyvin mielessä. Enemmänkin kyllä siis selasin sen läpi, ei tarkassa lukemisessa mitään järkeä ole. :D Viikon aikan olin myös piirtänyt biologian rakenteista kuvat ja nimennyt kaikki osaset siihen. Traagisesti hammas oli ainut jonka jätin piirtämättä, eihän ne nyt sellaista voi pääsykokeessa kysyä! :D Ainiiin, tein myös alkuviikosta monivalinnat fykematskuista, se oli kyllä sellaista pakkopullaa että huh, onneksi myös kaveri teki niitä niin oli pakko itsekin. Kuulostaa kyllä nyt siltä että olisin tehnyt paljon  kaikenlaista, mutta oikeasti otin paljon rennommin, varsinkin loppuviikosta. Viimeisenä otin vuoden 2013 kaavakokoelman, ja merkkasin siihen yliviivaustussilla kaavat, joista voisi olla hyötyä. Siitä näki, että kuinka paljon turhaa siellä loppujen lopuksi oli. Sitten lähdin drinksuille kaverin kanssa. Olo oli mitä epätodellisin. 

Sunnuntaina olikin ensimmäinen vapaapäivä. Pidin ystävieni kanssa nyyhkyleffaillan, ja nyt täytyy kyllä suositella! Muutama aiheeton itkukohtaus oli jo tullut, ja jostain luin että itkeminen helpottaa stressiä. Oli miten oli, silloin tuntui, että sain vain kaikki paineet purettua ja itkut itkettyä. Ja totisesti sain muuta mietittävää. 

Maanantaiaamuna lähdimme ajamaan äitini ja vuotta nuoremman veljeni kanssa kohti Tamperetta. Olin ruinannut veljeä monta viikkoa mukaan, olin kuin morsian, joka haluaa kaiken olevan täydellistä hääpäivänään - jos yksikin juttu menee vikaan, kaikki on pilalla. En oikein tiedä miksi, mutta tuntui ehdottoman tärkeältä että veli tulisi mukaan. Perustelin sitä sillä, että hänen kanssaan koko reissu tuntuisi kuin lomalta, eikä hän antaisi minun stressata tai puhua kokeesta, hän itse on varsinainen antistressaaja. Ai niin, hänestä tulikin mieleeni, että oli todella hyvää harjoitusta, kun valmensin häntä biologian yo-kokeisiin! Kävimme neljässä päivässä kolme ensimmäistä kurssia läpi, ja vitosen nopeasti, alussa hän oli ihan ulalla, ei tiennyt edes mitä yhteyttäminen on, mutta lopulta hän sai hyvin vahvan M:n! Ärsyttää, kun hän päätti laiskotella pari viimeistä päivää emmekä ehtineet nelosta käymään, muuten olisi varmasti tullut E. Ja niin, se pitää vielä sanoa, että olen vähän poikkeustapaus perheessäni koulumenestyksen saralla, löytyy perinnöllinen lukihäiriö ja laiskuusgeeni. Tai no kaikista nuorin pikkuveljeni näyttää seuraavan malliani ("yhyy, sain matikan kokeesta vain 37/38!"), mutta hän on vielä niin pieni, että saa nähdä. :D

Mutta olin ihan oikeassa pakottaessani veljeni missaamaan matikankokeet ja lähtemään mukaan. Matkalla oli tosi hauskaa, illalla menimme katsomaan uusimman X-Menin ja unohdin koko kokeen. Sitä paitsi hän ajaa niin holtittomasti, ettei kyydissä ehdi pelätä mitään pääsykokeita. :D Olin jo pitkän aikaa totuttautunut unirytmiin, jossa rupesin aina kymmeneltä nukkumaan ja heräsin seitsemältä, että saisin hyvin nukkuttua edellisenä yönä, mutta nukkumaanmeno venyikin leffan takia puolille öin, mutta ei se haitannut. Vaikka muutama tunti meninin levottomasti, lopulta näin vain unia supersankareista. 

Aamulla heräsin seitsemän maissa, ja silloin tuli paniikin huippu. Lopulta nousin ylös, ja lähdin syömään aamupalaa. Oppikirjoja en ottanut mukaan etten lipsahtaisi lukemaan, mukana oli ainoastaan se paperi mihin olin koonnut kaikki kaavat. Vilkaisin sitä aamulla nopeasti, mistä ei ollut kyllä mitään hyötyä, pahensi vain vatsan vellomista. Aamupala meni vähän hukkaan osaltani, söin kyllä mutten maistanut mitään. Tekstailin samalla siihen lukupiiriimme, muut olivatkin jo koepaikoilla, vaikka aikaa oli vielä tunti! Itse lähdin vähän myöhemmin, tällä kertaa kokeeni ei ollutkaan päärakennuksella, mikä oli harmi, sillä olin ajatellut ettei ainakaan tuntematonta paikkaa tarvitsisi jännittää, vaan Biolla (?). Olimme yötä sairaalahotellissa joten matka oli todella lyhyt. Matkalla nähdessäni muitakin hakijoita, kaikki jännitys yhtäkkiä laukesi ja minua alkoi suorastaan hymyilyttää. Nyt ei voisi muuta kuin vaan tehdä parhaansa kokeessa! Äiti sanoikin, että olin paljon jännittyneempi viime vuonna. 

Kävelin sisään rakennukseen, etsin istumapaikan ja kaivoin romaanin laukusta. Hetken luin ja salakuuntelin muita, kunnes tajusin unohtaneeni evääni. Sekin vain lähinnä huvitti, onneksi hotelli oli tosiaan ihan vieressä, joten äiti toi ne pian. Ihmeekseni jotkut kai luulivat minua tutoriksi tai joksikin kun seisoin pihalla odottamassa, ehkä koska oloni oli oikeasti rento ja hymyilin. :D minulta kyseltiin ohjeita esim Arvolle, ja osasin jopa neuvoakin. Sain evääni, jotka olivat pari karjalanpiirakkaa, kolme lakupatukkaa ja Fruity Junior. Pääsimme pian saliin, istuimme odottamassa ehkä noin viisi minuuttia ja saimme aloittaa. Tarkemman selostuksen kokeen kulusta voit lukea aiemmista teksteistäni, kerkesin kuitenkin kaikki tehtävät tekemään hyvillä mielin, vaikka tiesinkin virheitä tulevan, mutta tein parhaani siinä ajassa mitä oli. Viidessä tunnissa ja pikku paineessa kuitenkin aina tulee pakostikin huolimattomuusvirheitä ja ajatusvirheitä. Samaa mieltä olin keväästänikin, siis että tein parhaimpani. Jos en olisi päässyt sisään, olisin toki harmitellut etten aloittanut aiemmin, että tuhlasin aikaa Greyn Anatomiaan ja muuhunkin, etten ollut ahkerampi. Mutta totta puhuen en olisi mitenkään viittä kuukautta kauempaa jaksanut lukea. Ehkä olisin voinut tehdä aina silloin tällöin syksyllä tehtäviä ja lueskella kirjoja, mutta toisaalta olen sellainen, että kun jotain aloitan niin aloitan sen sitten kunnolla. Ja burn out oli loppuvaiheessa lähellä jo tuossa ajassa. Greyn Anatomia motivoi, ja jaksoin ainakin sitten keskittyä tunneilla, kun vapaa-ajalla tein muuta. Ilman kavereita ja salilla käyntiä olisin varmasti tullut hulluksi. Ja simuloidusta opin sen, että ei todellakaan kaikkea tarvitse osata onnistuakseen hyvin. Riittää, että saa tarpeeksi hajapisteitä. Nyt kun kävin katsomassa koettani, tajusin, että vain kaksi viimeistä tehtävää olivat menneet kokonaan oikein, kaikki muut enemmän tai vähemmän väärin. Tai se maksakohtakin meni oikein, mutta sehän oli vain c-kohta. Ensin jo ihmettelin, että onko pisteet laskettu väärin, kun ne suurimmaksi osaksi olivat sellaista 3,5/6 tai 3/10, mutta kyllä ne oli. Monivalinnat toki olivat menneet hyvin, mutta vaikka olisin ykköstehtävän jättänyt tekemättä, olisin päässyt sisään. 

Luin muuten suurimmaksi osaksi kotona, vaikka varsinkin alkutalvesta kävin myös kirjastolla, mutta kovaääninen vatsani yleensä haittasi siellä lukemista ja rahaa meni ruokaan liikaa. Kerran kävin yliopistolla, siellä olisi ollut kyllä hyvä varsinkin jos olisi ollut opiskelijakortti, että olisi saanut alennusta ruoasta. Kirjastolla kyllä luin aina tehokkaammin, mutta laiskuuttani jäin sitten usein kotiin. Olisi kyllä pitänyt käydä enemmän. Se hyvä puoli opiskelussani oli, että koitin oikeasti erilaisia tyylejä, käytin eri tekniikoita, tein eri juttuja vaihdellen, välillä tein pitkiä päiviä, välillä en, välissä oli aika jolloin opiskelu oli kokonaan kurssien varassa ja sitten oli itsenäisen opiskelun viikkoja. Sillä tavalla jaksoi paremmin, ja asiat myös jäivät paremmin mieleen. Löysin myös uusia hyviä keinoja opiskella, ja vaikka minulle sopivin tyyli on ehkä silti se alkuperäinen luku+sotkuiset muistiinpanot -tekniikka, ei sillä olisi pärjätty koko kevättä.

Sen vielä haluan sanoa koetaktiikasta, että minun virheeni oli heti alkuun lähteä tekemään sitä toista isoa tehtävää, joka ei niinkään vaikea ollut, mutta vaatii kuitenkin huolellisuutta ja tarkkuutta. Olisi ensin kannattanut vain tehdät ne nopeat ja helpot pois, niin olisi voinut rauhassa keskittyä. Tykkään kuitenkin sellaisista, niin siksi tein sen alussa, vaikka tiesinkin että se on omalla tavallaan vaikea. 

Niin, kokeesta lähdin hyvillä mielin, niin hyvillä että halusin masentua, kävin katsomassa siis vastausanalyysit vastoin aiempaa suunnitelmaani, ja lueskelin muiden mielipiteitä netistä ja tekstailin hulluna kavereiden kanssa. Kävimme syömässä samassa ravintolassa kuin viime vuonna (onneksi ei sen pidempää perinnettä muodostunut), ja shoppailemassa. 

Kesäkuu menikin spekuloiden ja Älyvuodossa roikkuen, toki lomaillenkin, ja olin ihan hajoamispisteessä tulosten tullessa. Äiti herätti minut ison kirjeen kanssa, ja niinhän sitä kävi, että opinnot alkavat Tampereella 25.8! Ilo on ollut huipussaan, vaikka välillä on jo jännittänytkin ja pelottanut, edessä on tosi iso muutos. Kuitenkin uskon, että olen tehnyt oikean valinnan. En malta odottaa, mutta nyt aion vielä nauttia kesälomasta!

Minun tarinani osa 1

Ajattelin nyt kirjoittaa hakemistarinani tänne, vaikka sitä tietenkin voi seurata viime talvelta lähtien noiden aiempien tekstien muodossa. Alkuteksteissä olen myös esitellyt taustaani, vaikka en kyllä enää muista mitä ihmettä sinne olen kirjoitellut. Kuitenkin varmaan ihan kiva tälläinen tiivistetty (heh katsotaan kuinka tiivis siitä loppujen lopuksi tulee) versio, sitä jo toivottiinkin ja yhdesti tälläisen väsäsin, heti tulosten jälkeen, mutta onnistuin jotenkin hävittämään sen ennen julkaisua. Siksi onkin mennyt aikaa ennen kuin jaksoin uudelleen yrittää.

Sananen opiskelutaustastani: olen melko hyvämuistinen, ja sen ansiosta pärjännyt aina melko vähällä lukemisella ja panostuksella kouluun. Totta puhuen olen ollut luokan parhaimpien joukossa aina, ja todellakin panostus on ollut hyvin minimaalista, joten kaikki eivät siitä aina ole pitäneet ja sainkin hieman kärsiä siitä yläasteella. Opin nopeasti vähättelemään saavutuksiani, enkä tykkää kertoa kavereilleni koulumenestyksestä, vaikka lukiossa meno oli ihan toinen. Siellä oli sellainen henki, että koulumenestyksellä ei ollut mitään väliä. Jos sait hyviä numeroita, kaikki onnittelivat, jos et, sitä harmiteltiin, mutta sitten kaikki unohtivat sen. Kaveripiirissäni oli kaikenlaisia ihmisiä, enää ei tarvinnut hengata niiden parin muun huippuoppilaan kanssa. Mutta tämä ei nyt ole mikään ah niin traaginen tarina kiusatusta tytöstä, en koe itseäni koulukiusatuksi, vaikka syrjimistä sainkin osakseni yläasteella, silloinkin löysin pian uuden kaveriporukan ja ysiluokka olikin ihan huippua aikaa! Halusin vain kertoa tämän siksi, että ehkä joissain noissa aiemmissa teksteissäni on voinut huomata, että vähättelen onnistumisiani ja oletan aina kaiken menevän huonommin kuin se meneekään, en ole tarkoittanut vaikuttaa mitenkään tekopyhältä tai mitään, jotenkin vain näissä asioissa on huono itsetunto.

Jeps, nyt on ruikutusmittari täynnä ja siirrytään asiaan.

Eli meillä on nyt laiska kympin tyttö (helppo menestys johtaa usein laiskuuteen - miksi nähdä vaivaa, jos vähempikin riittää), jolle kaikki aina hokivat, että sinusta vielä tulee jotakin, valitse vain mitä haluat tehdä niin voit tehdä sen. Helpommin sanottu kuin tehty. Unelma-ammattini vaihtelivat papista arkeologiksi, ehkä eniten mietin opettajan ammattia (isäni on luokanopettaja). Äitilläni oli kuitenkin hieman harmillinen tapa (tosin hän väittää ettei koskaan ole tehnyt näin, mutta minä koin sen silti niin), vähätellä ammatteja, joista puhuin, ja enemmän tai vähemmän hienovaraisesti kääntää puhe lääkikseen. Tai ei hän muita ammatteja haukunnut, sanoipa vain etteivät ne sopisi minulle. Ja niin, hän siis on lääkäri omalta ammatiltaan. Uskon kyllä ettei hän pahalla tarkoittanut, varmaan lääketieteestä oli helppo puhua kun on itse sitä opiskellut. Kuitenkin painostus johti siihen, että lääkärin ammatti oli vihoviimeisenä mielessäni - muistan montakin kertaa huutaneeni että sitä minusta ei ainakaan koskaan tule! Lukiossakin kun ystäväni kertoivat aikovansa hakea lääkikseen, koin aina puistatuksia. Fysiikan opiskelut jätin kahteen kurssiin ja kemian yhteen, opettajat olivat kamalia, enkä halunnut tehdä mitään mihin kyseisiä aineita tarvitsisi.

Lukion aikana mielessä pyöri montakin vaihtoehtoa, mutta mikään ei oikein tuntunut miltään. Odotin aina, että joku päivä joku kertoo minulle jostakin ammatista, ja koen ikään kuin valaistumisen: tuo minusta tulee! Oletin, että jokaisella ihmisella on se yksi ja ainut työ, joka on hänen kohtalonsa, ja että useimmat tietävät sen jo lapsesta pitäen. Tämä on nyt vähän kärjistettyä, mutta oikeasti vain odottelin, että yhtäkkiä maagisesti tietäisin mikä minusta isona tulee (nykyään en ajattele näin, uskon että ihminen voi olla onnellinen monessakin työssä),

Näin itse asiassa kävikin. Abivuoden ensimmäisessä jaksossa kävin biologin vitoskurssin, bioteknologian. Siellä opetti toinen koulumme biologianopettaja, joka ei ollut minua juuri aiemmin opettanut. Hän kertoi työstään mm. sairaalalaboratoriossa ja tutkijana, ja silloin koin tuon valaistumisen hetken. Minusta tulee tutkija. Kysyin hänen opinnoistaa, ja hän kertoi lukeneensa biologiaa Jyväskylässä. Sinne siis!

Ammatinvalinnanohjauksessa päädyimme samaan lopputulokseen opon kanssa. Hakisin useaan eri kaupunkiin opiskelemaan biologiaa, Jyväskylä ensimmäisenä. Olin innoissani, biologia oli aina ollut yksi lempiaineitani. Äiti oli vähemmän innoissaan, ja sen riidan päätteeksi päädyin googlettamaan tietoja biologian opiskeluista. Nyt välihuomautuksena, tuli vain mieleen, että äitini nihkeä suhtautuminen useimpiin ammatteihin johtuu varmaan pitkälti siitä, että hän on työterveyslääkäri ja kuulee siis paljon valitusta useista ammateista ja töistä.
Netissä päädyin keskustelupalstalle, jossa joku varoitteli ihmisiä hakemasta biologiaan. Kuulemma työllistyminen on vaikeaa, kun nykyään on niin monia koulutusaloja, joista valmistuu suurinpiirtein samalla pätevyydellä. Säikähdin näitä haukkuja, en halua kouluttautua montaa vuotta ja päätyä jollekin muulle alalle tai työttömäksi. Jopa jossain virallisilla sivuilla sanottiin biologiasta, että kaikki eivät pääse koulutustaan vastaaviin töihin. Totta kai aina jotkut työllistyvät, ja biologia on varmasti ihan hyvä ala!!

Sitten mietin, että mikä olisi ala, jossa voisin opiskella minua kiinnostavia aiheita biologiasta, päätyä tutkijaksi, jolla riittäisi töitä ja olisi muutenkin hyvä? Vastauksen etsimisessä kesti aika kauan, sillä lääkis oli niin syvälle haudattuna aivoissani, enkä enää muista miten siihen oikein päädyin. Taisin puhua jonkun ystäväni kanssa, joka heitti että hae lääkikseen tai sitten jokin netin testi antoi sen minulle.. tai ehkä vain keksin sen. Joka tapauksessa, kun idea tuli, vielä kauemmin kesti ennen kuin harkitsin sitä vakavissani - en ollut lukenut fysiikkaa enkä kemiaa, olin aina inhonnut ajatusta lääkiksestä ja totta puhuen, en välitä hirveästi neuloista (näin lievästi sanottuna :D). Apua miettimiseen sain serkultani ja ystäviltäni, ja lopulta puhuin myös äidin kanssa, vaikka harkitsin jo että kertoisin hänelle vasta sitten, jos joskus pääsisin sisään. Onneksi hän ei juurikaan kuittaillut asiasta, vaikka ehkä muutaman kerran lakkiaisissa ja jossakin kahvipöydässä. Päätös syntyi abivuoden marraskuussa. Pitäisin välivuoden, jonka aikana miettisin mitä todella haluaisin tehdä ja keväällä kävisin katsomassa lääkiksen pääsykokeet ihan vain turistina, sillä halusin keskittyä kirjoituksiin rauhassa, enkä ruveta opettelemaan fykeä. Vanhemmat kyllä ehdottelivat valmennuskurssia, mutta päätin, että vasta sitten kirjoitusten jälkeen selailisin vähän veljeni fysiikan ja kemian kirjoja, jotta saisin jonkinlaista kuvaa vaatimuksista ja osaisin arvioida koetta paremmin. En halunnut yrittää tosissani vielä silloin, sillä en vieläkään ollut täysin varma päätöksestäni.

Aion kirjoittaa yo-kirjoituksista tarkemmin jossakin välissä, kun sitäkin on toivottu, joten sanon nyt vain, että abivuoden syksyllä kirjoitin englannin ja biologian (L & L), keväällä ruotsin, pitkän matematiikan ja äidinkielen (E & M & E). Historian tiputin viime hetkellä pois, koska siitä ei olisi ollut hyötyä lääkikseen. Ruotsiinkin jätin lukematta paria viimeistä päivää lukuunottamatta. Matikkaan panostin hulluna, tiesin osaavani ällän tasoisesti, keskiarvokin oli 10, mutta menin ihan lukkoon kokeessa ja jäin 2 pistettä vailla eestä. Äikkä laski lautakunnassa yli 20 pistettä ja jäi pistettä vailla ällästä. Syksyllä uusin matikan ja äikän, mutta en jaksanut juurikaan lukea, tuloksena paria pistettä vailla L matikasta ja äikästä L. Eli alkupisteitä tuli LLLE-rivistä.

Kun kirjoitukset viimein olivat ohi, tartuin fyken kirjoihin erään eläinlääkikseen pyrkivän ystäväni kanssa. Innostuin jo vähän siinä vaiheessa, ja tein eräänlaista lukusuunnitelmaa ja ajattelin ehkä sittenkin yrittäväni tosissani. Sen verrain jaksoin, että luin kaikki kirjat kerran läpi, siihen meni se muutama viikko, en mitenkään supertarkasti niitä lukenut. Sitten väsymys iski, ja tiesin mahdollisuuksieni olevan surkeat, vaikka lukisinkin kunnolla sen pari kuukautta, joten päätin vain antaa olla ja nauttia lomasta. Biologiaa en jaksanut edes lukea, olinhan sen viimeksi syksyllä opiskellut.

Toukokuussa matkustin Tampereelle, sillä se oli valikoitunut hakukaupungikseni. Ihan ensin olin innostunut Turusta, mutta se oli aika kaukana kotoa. Kuopion yliopisto tietenkin olisi ihan tuossa vieressä (kirjaimellisesti), mutta olin aina pitänyt selvänä, että lähtisin opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin. Kuopio on ihana kaupunki, ei sillä, haluaisin muuttaa tänne sitten tulevaisuudessa takaisin, mutta nyt ehdottomasti haluan muualle, kahdessakymmenessä vuodessa on nämä paikat ja ihmiset tulleet liiankin tutuiksi. Helsinki olisi ollut tuttujen kannalta paras vaihtoehto Kuopion jälkeen, mutta sinne on vaikeinta päästä, välimatka on pitkä, enkä totta puhuen halua asua siellä. Kivahan siellä on kerran vuodessa käydä, ja hieno kaupunki, mutta siellä on ihan erilainen tunnelma kuin muualla Suomessa, puhumattakaan kalleudesta, ja onhan tuo kokokin aika hirvittävä näin Kuopion jälkeen. Oulu ei houkutellut, joten jäljelle jäi Tampere, kaupunki, jonka tuntemiseni rajoittuu Särkänniemeen, ja jossa viimeksi oli käynyt varmaankin ala-asteella...

Koepaikkani oli päätalo (vai mikä nyt onkaan) ja sisään käveleminen oli aika hermostuttavaa. Tuntui, että kaikki näkivät, etten ollut lukenut lainkaan, ihmisiä oli paljon odottamassa ja he näyttivät niin paljon fiksummilta ja vanhemmilta ja hienommilta... Istuin käytävälle ja kaivoin pari kirjaa laukustani, mutta kun tajusin olevani ainut, työnsin ne äkkiä takaisin. Joku poika jutteli minulle vähän, ja varmistimme yhdessä, että olimme oikean salin luona. Hän myös helpotti jännitystä paljon, toivon todella, että tuo poika pääsi sisälle!

Sitten pääsimmekin koesaliin, järkytyin ihmisten määrästä ja tiesin siinä olevan vain pienen osan. Kokeen alkaessa en edes ehtinyt avata paperinivaskaani, kun ympärillä olevat kirjoittivat jo. Ajattelin, ettei minulla kyllä ikinä ole mahdollisuuksia päästä sisälle. Viitisen tuntia lueskelin aineistoa, tein monivalintoja ja ne pari harvaa biologian tehtävää. Aika meni todella nopeasti, tajusin, että ensi vuonna ei voisi aineistoon käyttää kolmea tuntia. Mutta sillä kertaa ei todellakaan ollut kiire, jännityskin oli helpottanut, joten istuskelin, tarkkailin muita ja söin eväitä. En siis kenenkään papereita tarkkaillut, yleisesti vain koesalin tunnelmaa. : ) Hämmästelin sitä, kuinka moni lähti kesken kaiken pois, olin itse päättänyt istua loppuun asti, kaikista kokemuksista voisi olla hyötyä ensi keväälle. Varttia vailla kaksi oli kuitenkin pakko lähteä vessaan.

Olo oli nääntynyt, vaikken juuri ollut rehkinytkään ja selkä kipeä. Heti vessasta tultuani eteeni hyppäsi joku valkoisissa haalareissa ja selässään iso energiajuomatölkki, joka oli jonkinlainen reppu. Hän tarjosi minulle energiajuoman, joka vei hyvin väsymyksen pois! Mietin, että olikohan tuo lääkiksen opiskelija... Väkeä oli muutenkin paljon ja täyttelin pari kyselyä, etsin parkkipaikalta äitini ja lähdimme syömään. Koepaperit oli saanut mukaan ja ravintolassa katselimme niitä. Minullehan koe oli yhtä hepreaa, mutten tajunnut sen olevan mitenkään epänormaalin vaikea, en ollut katsonut vanhoja kokeita ja vaikea oli arvioida tehtävien vaikeustasoa kun en ollut tehnyt fysiikan tai kemian tehtäviä. Biologian monivalinnat olivat kuitenkin vaikeita, varsinkin kun en sitä vähään aikaan ollut lukenut, ja pian kuulinkin kavereilta, jotka olivat tosissaan hakeneet, että koe oli ollut heillekin ihan kauhea. Äitikin luki ihmeissään koetta, ja lakkiaisissani perhetuttumme nauroivat, etteivät kyllä enää pääsisi lääkikseen. Niin, ja useampi heistä on professorina Kuopion lääkiksessä (yksi syy miksi en tänne halunnut - ei olisi kiva tietää, että on pienenä juoksennellut alasti proffan pihamaalla).

Tuli kesä ja lääkis unohtui. Tulosten tullessa ihmettelin, sillä olin saanut noin 19 pistettä kokeesta, olin aika varma että tulos olisi korkeintaan pari pistettä. No, teinkin koko ajan vain niitä aineistotehtäviä. Vain yksi puolituttuni pääsi sisään. Kävimme katsomassa, mistä ihmeestä niitä pisteitä oli tullut, ja samalla tarttui Tampereelta mukaan koiranpentukin - ei siis mikään turha hakukerta ollut se! :D


Tästä tulee nyt ihan järkyttävän pitkä juttu, leikkaan sen tästä kahtia. Aloitan heti kirjoittamaan toista osaa, julkaisen sen tänään tai huomenna varmastikin!

P.s Tuota neulakammoa olen hoitanut jo monta vuotta siedättämällä itseäni niille, ja tänä keväänä vieläkin ahkerammin. Ylpeästi voin kertoa, että olen käynyt jopa luovuttamassa verta. Peloista on mahdollista päästä yli! Siltikään en voi sanoa vielä niistä tykkääväni, mutta harva kai voi sanoa niin.

Fuksin tehtävälista

Pari viime viikkoa ovat olleet aikamoisia - sisäänpääsyn johdosta tekemistä on ollut paljon ja kiirettä on ollut muutenkin. Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta. Jotenkin en ole lainkaan jaksanut edes ajatella blogia, kun lopulta sain suurimman osan hommista tehtyä, tuntui että halusin vähän aikaa keskittyä vain lomailuun. Älkää nyt käsittäkö väärin, olen siis aivan onnessani että pääsin sisään, mutta tämä hakeminen on ollut niin pitkään mielessä, ja vallannut kaikki ajatukset ja vapaa-ajan siten, että kesälomakin on meinannut mennä ohitse. Lisäksi koko juttu tuntuu vieläkin niin epätodelliselta, että en oikein osaa kuvitellakaan syksyä, vaikka paljon olen lukenut näitä kaikkia vihkosia ja hoidellut asioita ja hankkinut tarvikkeita. Odotan koulun alkua (vai pitäisikö sanoa opintojen, voiko yliopistoa sanoa kouluksi?) ihan sikana, mutta se myös pelottaa ja jännittää. Edessä on muutto paikkakunnalle, jota en tunne juuri lainkaan, asuntoon tuntemattoman kämppiksen kanssa, ihan uudenlaista opiskelua ja uusia ihmisiä. Jännittää miten pärjään omillani, osaanko käyttää julkisia, löydänkö aina ajoissa perille, osaanko pestä pyykkiä oudoilla koneilla, olenko yksinäinen, löydänkö uusia ystäviä, osaanko käyttää rahaa säästeliäästi, miten osaan pitää yhteyttä perheeseeni ja vanhoihin kavereihin, ja mitä jos en pärjääkään lääkiksessä, en osaa tai en sovi sinne. Monta kertaa olen jo miettinyt että olisi pitänyt hakea Kuopioon tai Helsinkiin, joissa varmasti olisi tuttuja. Mutta aina ne ovat olleet vain ohikiitäviä ajatuksia, jos mietin asiaa tarkemmin niin olen edelleen sitä mieltä, että Tampere oli paras valinta.

Tosiaan, kirjeen mukana tuli kaksikin versiota tehtävälistasta uudelle opiskelijalle. Ihan hyvää harjoitusta itsenäistymiselle oli hoitaa noita asioita, tosin sain kyllä myös vanhemmilta paljon apua. Vielä muutama asia odottaa, mutta kaikkia ei vielä voikaan tehdä. Tässä vähän tietoa, mitä tosiaan minun tehtävälistallani on ollut:

Asunnon hankkiminen

Ensimmäinen asia, mitä tein sen jälkeen kun ensimmäinen sisäänpääsyn aiheuttama tuuletushetki oli ohitse, oli asuntohakemusten lähettäminen. Olin varmaan ihan hyvin ajoissa liikkeellä, kun sain kirjeeni niin aikaisin. Nyt vähän harmittaakin, etten laittanut ensin heti jotain vähän rajatumpaa hakemusta, ja heti perään sitten sitä, että kaikki käy. Mutta noudatimme yliopiston vihkosen ohjeita, ja laitoimme yleisen hakemuksen, ja vasta myöhemmin tajusin laittaa sellaisen, missä vähän rajasin alueita. Olin saanut samantien asuntotarjouksen Hervannassa sijaitsevasta asunnosta, ja pitkän miettimisen jälkeen hyväksyimme sen. Olisi tietenkin kiva olla vähän lähempänä joko keskustaa, tai Kaupin kampusta, missä lääkiksen opetus tapahtuu, mutta Hervantakin vaikuttaa kivalta, ja kulkuyhteydet vaikuttavat olevan hyvät. Tosin olen aika vasta-alkaja julkisten käytössä, kun olemme aina asuneet lähellä kaikkea...
Asunto on siis TOAS:in ja sen vastaanottaminen olikin yllättävän helppoa, vaikeinta oli varmaan noiden hakemusten lähettäminen, sivusto koko ajan herjasi jotakin eikä antanut laittaa niitä. Mutta muuten tarvitsi vain lähetellä pari paperia ja noutaa avain. Kävimme katsomassa asuntoa, ja se oli itse asiassa yllättävän kiva, paljon uudempi ja hienompi kuin monella kaverillani. Kämppistäni ei näkynyt vielä, mutta emmeköhän pian pääse tutustumaan. Muutan lopullisesta vasta lähempänä koulun alkua, mutta varmaan ainakin vielä yksi tavaroiden raahaus -reissu on luvassa. TOAS:ilta neuvoivat myös laittamaan jo nyt hakemuksen, jos haluaisi muuttaa lähemmäs koulua, kuulemma jo vuoden vaihteessa voisi päästä muuttamaan. Laitoinkin yhden, mutta aion kyllä ensin katsella miten lähtee tuolla Hervannassa elo sujumaan ja harkita että mitä sitten teen.

Opiskelupaikan vastaanottaminen

Kun yliopistohaku vihdoin päivittyi (vaikka tiesinkin mitä odottaa, niin oli silti aika kivat sävärit kun näki tuon hyväksytyn!) kävin napsuttelemassa siellä opiskelupaikan vastaanotetuksi. Se oli todella helppoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää kirjeen mukana tullut lappu yliopistolle.

Tamyn jäsenmaksun maksaminen

Kirjeen mukana tuli myös lasku Tamyn jäsenmaksusta. Siinä samalla olisi voinut maksaa myös Atalpan liikuntamaksun (65 e lukuvuosi). Atalpa on Tampereen yliopiston liikuntakeskus, joka tarjoaa kaikenlaista, kuntosalin, ryhmätunteja ja kursseja. Samalla maksulla pääsee kai myös Teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kampusten liikuntatiloihin ja niiden järjestämiin ohjelmiin, jos olen oikein ymmärtänyt. Se olisi kyllä kiva, sillä tuo TTY on siellä Hervannassa, niin olisi kyllä lyhyt matka. Tai kun tässä nyt asiaa tutkin, niin tuo maksu siis kai on Unipoli Sportin maksu, joka siis yhdistää noiden kolmen korkeakoulun liikuntapalvelut. Itse en sitä vielä jäsenmaksun yhteydessä maksanut, luulen kyllä syksyllä sen maksavani, mutta ajattelin eka vähän tutkia tuota asiaa tarkemmin. Tuo 65 euroa vuodesta on kuitenkin niin halpa, että melkein pakko se on ottaa, se on oikeastaan saman verran kuin kuukausi entisellä salillani, jonka jäsenyyden nyt lopetin.

Opiskelijakorttihakemus

Tätäkin varten löytyi lomake kirjeestä, juuri sopivasti olinkin hankkinut uudet passikuvat ja helpotin vielä postin työtä postittamalla sen Tampereella, kun kävimme katsomassa sitä asuntoa. Toivottavasti sen saisi sitten pian käyttöön, että saisi kaikkia alennuksia, serkullani siinä kesti ihan hirveän kauan..

Fuksikysely

Tämä olikin yksi eniten päänvaivaa aiheuttaneista. Siinä kysyttiin joitain perusjuttuja, ja sitten oli muutamia hauskoja kysymyksiä ja pari monivalintaa, esim. jotain tyyliin Valitse mikä näistä olet todennäköisesti pbl-istunnoissa ja siinä vaihtoehtoja. Olisi ollut kiva täyttää se jotenkin hauskasti, mutta mielikuvitus loppui kesken ja lopulta vaan kirjoittelin mitä mieleen ekana tuli. Kuulin juttua, että ne vastaukset julkaistaisiin syksyllä sitten jossain lehdessä, saa nähdä. Mukaan piti liittää myös "edustava" kuva, joka siis oli se vaikea osuus. Meillä vaihtui juuri tietokone ja onnistuimme hävittämään suurimman osan vanhoista kuvista jonnekin, ja kännykästä ei löytynyt mitään sopivaa. Kuulemma hupitutorit askartelevat niistä kollaasin jonnekin seinälle, eli piti siis tarkkaan miettiä mitä sinne lähettäisi (okei, ei ehkä maailman tärkein asia, mutta haluaahan sitä tehdä hyvän ensivaikutelman uusille opiskelutovereille). Mietin, että lähettävätköhän ihmiset sinne sellaisia peruskivojahymyileviä-kuvia vai jotain ihan hölmöjä, kun kerran piti olla "edustava". En nyt hirveästi haluisi erottua joukosta, mutta vähän kuitenkin. Äiti ehdotti, että laittaisin kuvan eräästä kerrasta, kun olin pukeutunut zombiksi, se olisi kyllä ollut aika edustava, mutta en kuitenkaan kehdannut. :D En nyt kerro millaisen kuvan laitoin, mutta ei se nyt mikään ihan perus ainakaan ole :D

Opintotukihakemus

Sain nyt lopultakin pari päivää sitten laitettua tuonkin, meinasi jo vähän unohtua, kun siihen tarvitsi vuokrasopimuksen.

Kirjojen ryhmätilaus

Meillä on myös mahdollisuus osallistua ryhmätilaukseen kahden kirjan osalta, jotka ovat Guyton and Hall: Textbook of Medical Physiology ja Ross, M; Pawlina, W: Histology: A Text and Atlas. Ensimmäinen maksaa reilut kuusikymppiä ja toinen reilut neljäkymppiä. Tässäkin taas joutui miettimään, kyselin sitten yhdeltä tutulta, joka opiskelee Kuopiossa, hänen mielipidettään ja joidenkin muidenkin, ja päädyin nyt tilaamaan vain tuo fysiologian kirjan. Jos jollain on tähän vielä jotain vinkkejä, niin antaa tulla, tilaukset pitää lähettää 28.7 mennessä niin kai sitä voi vielä muuttaakin.

Peruspalvelutunnus ja sähköpostiosoite

Peruspalvelutunnuksella voi käyttää yliopiston tietotekniikkapalveluja, ja se piti aktivoida. Se onnistui vielä ihan hyvin, mutta tuo sähköpostiosoite.... Yhdessä vihkosessa lukee, että se kannattaa aktivoida ajoissa, koska siihen tulee tärkeää tietoa jo elokuussa, mutta olen ihan hukassa sen aktivoimisen kanssa. Kun menee sivulle, missä se pitäisi kai tehdä, täytyy kirjautua, mutta en tiedä millä sinne pitäisi kirjautua, niillä peruspalvelutunnuksillako? Mutta ei se niillä toimi, ja joissain luki, että ne alkavat toimia vasta, kun ilmoittautuu läsnäolevaksi. Kai minun pitää sitten tehdä se ensin, en vain tiedä milloin ehdin.

Läsnäolevaksi ilmoittautuminen

Niin, se pitäisi siis tehdä, aktuaarinkansliassa 23.7-1.9 välisenä aikana. Varmaan teen sen sitten seuraavalla Tampereen reissulla. Siihenkin löytyi ohjeet kirjeestä, jos nyt oikein muistan niin pitää palauttaa lappunen ja mukana täytyy olla kuitti maksetusta jäsenmaksusta. Ja varmaan henkkarit.

Muita juttuja mitä pitäisi tehdä, on muuttoilmoitus, jota jo yritin, mutta sivusto ei antanut tehdä sitä vielä, bussikortin ja kirjastokortin hankkiminen, tietokoneen hommaus, joidenkin tavaroiden ostaminen asuntoon, pakkaaminen ja vanhojen tavaroiden lajittelu ja kai sitä vielä muutakin löytyy.. Tietenkin olen myös ahkerasti tutustunut näihin vihkosiin ja netistä löytyviin juttuihin. Hankin myös kalenterin, johon olen merkkailut menoja, niitä näkyisi riittävän jo heti ensimmäisestä viikosta alkaen!

Hmm hmm en ole varma puuttuuko tästä listasta nyt jotain hyvin olennaista, mutta ainakin nämä jutut ovat myös Initiumin (selviytymisopas ensimmäisille viikoille, jonka ovat kai tehneet viimevuoden fuksit) ja Ekavuotisen opiskelijan oppaan tehtävälistoilla.

Lukaisin muuten tuon nimilistan muistan sisäänpäässeistä, ja vaikutti kyllä jännältä! Ei siis mitenkään huonolla tavalla, tuntuu vaan että täällä Savossa päin nimilistat vaikka lukiossa oli ihan erilaisia, siis sukunimien kannalta. Nen-päätteisiä ei edes niin monia ollut, ja muutenkin ihan uudenlaisia sukunimia, ja moni sellainen vakio, johon olen täällä tottunut, loisti poissaolollaan. Äiti sanoikin, että saatan erottua joukosta savon nuotillani ja sillä, että kuulemma selittelen asioita pitkästi näin savolaisittain (ai miten niin, nämä blogitekstitkin on aina näin lyhyitä ja tiiviitä :D), voi olla että jotkut ajattelee, etten millään saa asiaani sanottua. Jännityksellä odotellaan millainen kulttuurishokki sitten on luvassa, en edes osaa etukäteen arvailla millaisia ne oikeat tamperelaiset sitten ovat, en edes tiedä mitä murretta siellä puhutaan. :D

Ihanaa on ollut lukea netistä muista sisäänpäässeistä, suuret onnittelut vielä näin myöhässäkin!

Tulokset

Muutama viime päivä on kyllä ollut ihan hulluja, olen ollut niin jännittynyt tuloksista, etten ole oikein mitään osannut tehdä ja kaikesta hölmöstä on tullut riideltyä perheen kanssa. Maanantaina kävin kyllä tarkistamassa postilaatikon, mutta olin ihan varma, että kirjeitä alkaa tulla vasta keskiviikkona. Kuitenkin olin päättänyt päivystää tänään postin saapumista, ja toki jännitellä muiden kanssa Älyvuodossa sitten keskiyöllä, vaikka päätinkin etten halua Yliopistohakua katsoa, vaikka sinne tulisikin ensin, vaan odottaa kirjettä.

Kävi kuitenkin niin, etten ehtinyt oikeasti niitä tuloksia odottelemaan, sillä tänä aamuna äiti tuli herättämään sanoen: "Täällä olisi kirje, jonka varmaan itse haluat avata." Kirje sanan kuultuani pomppasin ylös, ja toki siinä vaiheessa vähän jo arvasin, koska tuskin äiti muuten herättäisi niin aikaisin, mutta nähtyäni millaista säkkiä hän kantoi, hymy levisi naamalle. Siis ihan järkyttävän kokoinen oli se kirje, ja vielä kun varmistin, että siinä luki Tampereen yliopisto, tiesin sen: MINÄ PÄÄSIN LÄÄKIKSEEN! Mutta pakkohan se oli repiä auki, sisällä oli vaikka minkälaista lappusta ja vihkosta, sieltä sitten kaivelin niitä ja kyllähän siellä luki, että "Lämpimät onnittelut! Sinut on hyväksytty uudeksi opiskelijaksi Tampereen yliopiston lääketieteen yksikköön lääketieteen lisensiaatin tutkintoon syyslukukauden 2014 alusta lukien." 

Reaktioni taisi olla vain pöllämystynyt ihmetys, ihan ensimmäiseksi taisin sanoa unesta käheällä äänellä, mitä ihmettä, miten se jo nyt tuli? Äiti kertoi, ettei illalla ollut mitään laatikossa (ne olivat kuulemma iskän kanssa kytänneet kirjettä :D) ja nyt oli vain tuo, posti kun jaetaan meille vasta myöhemmin. Se oli tullut siis yön aikana jonakin erikoislähetyksenä varmaan. Ei kyllä ihme, sen verran kokoa oli!

Sitten hymyilytti ja soittelin kavereille ja sukulaisille, äiti oli kyllä ehtinyt osalle ensin (huokaus), ja ryntäsin tekemään asuntohakemusta, kun ajattelimme että kannattaa nyt ennen kuin muut ehtivät. Älyvuotoonkin tuli asiasta mainittua, taisin olla ensimmäinen tänään joka sanoi tuloksen tulleen, ja heti täyttyikin chatti kyselyistä ja onnitteluista. Koko aamu meni jotenkin sumussa, puhelimen ääressä pitkälti, välillä oli kyyneleet silmissä, mutta enimmäkseen leveä hymy. 

Valitettavasti muutama kaverini ei kuitenkaan päässyt sinne minne haki, ja ilo vaihtui harmiin, varsinkin kun olin odottanut että pääsisin jonkun läheisen ystävän kanssa hypettämään sisäänpääsyämme, mutta ei nyt taida onnistua. Lisäksi päänvaivaa aiheutti vielä TOAS, joka on tehnyt asunnon hakemisen todella ärsyttäväksi. Olinkin jo saanut asuntotarjouksen heti hakemuksen lähetettyäni, jostakin Hervannasta, kuulen mieluusti kokemuksia tuosta paikasta! Vaikutti kyllä olevan aika kaukana keskustasta.. Ja siinä vielä oudosti luki, että vuokrasopimus alkaa 1.7, niin ööö mitä ihmettä. No porukat onneksi auttaa tuossa ja kai pitää huomenna soitella sinne ja kysyä tarkemmin.. Olen kyllä ihan hukassa, kun en tiedä minkälainen asunto kannattaisi hankkia, vai tyytyä vain heti ekaan jonka saa, ja mistä päin. Uuuh..

No nyt yritän ruveta tutkimaan tarkemmin tuon jättikirjeen sisältöä, vähän jo jotain vilkuilin, vaikuttaisi ainakin paljon bileitä olevan luvassa. :D Ehkä mieliala taas paranisi, kun muistuttaisi itselleen, että vaikka joutuisin asumaan jossain kolosessa niin on se sen arvoista, kun päivät saan viettää opiskellen lääketiedettä!

Ei ole kyllä asia uponnut tajuntaan vielä, ainakaan se, että olen oikeasti lähdössä opiskelemaan ja joku päivä olen lääkäri. Kuulostaa niin oudolta!! Iiiih mutta olen kyllä niin niin iloinen! 

Onnea tosi paljon muille päässeille, kertokaahan ihmeessä omia tarinoitanne! :) ja tsemppihalit kaikille, joiden unelma ei vielä tänä syksynä toteudu. Vielä keskeneräisiäkin tarinoita hakemisesta kuulen mielelläni, tulette sitten joku vuosi kertomaan onnellisen lopunkin! Niille, jotka vielä joutuu odottelemaan, pidän täällä peukut pystyssä!!!

Loppuun vielä kuva tuosta kirjeestäni, voisin kyllä pian tehdä postauksen, jossa esittelen tarkemmin sen sisältöä. :) Huomatkaa kynnet, olen laittanut viime päivinä kaiken ylimääräisen energian kynsien yms laittoon :D