Toisen harjoituskokeen tulokset

Sain tänään toisen harjoituskokeemme viimeisen osion takaisin, ja lupasinkin jo aiemmin laittaa tulokseni tänne. Mutta ensin vähän yleistä päivitystä.

Sunnuntai oli tosiaan aika huono päivä fiiliksien kannalta, mutta blogiin kirjoittaminen, kivat kommentit ja ystävien tuki auttoivat. Ja hyvin paljon auttoi myös se, että rupesin laskemaan niitä yo-kokeita uusimmasta lähtien, kun tajusin että ne vanhemmat kuuluivat entiseen opetussuunnitelmaan. Siitä pitäen niiden laskeminen on mennyt kuin siivillä, vähän liiankin kanssa - kokeet tuntuvat verrattain tylsiltä perustehtäviltä, eikä sellaisten laskeminen tunnu hyödylliseltä saati mielenkiintoiselta. Lisäksi ne menevät todella nopeasti, en kyllä tajua, miten ne on muka tarkoitettu kuudessa tunnissa tehtäviksi eikä silloinkaan kokonaan? Tai okei, tajuanhan minä, jos olisi oikea yo-koetilanne, niin silloin toki tekisi tehtävät huolellisemmin ja kirjoittaisi paljon selostuksia laskuun liittyen. Ja lisäksi teen sanalliset yleensä vain ranskalaisin viivoin tai päässäni miettien. 

Ajattelin huomenna kokeilla niitä DIA-kokeita, joista joku minulle täällä vinkkasi, kiitoksia paljon! Vähän jo vilaisin niitä ja näyttivät kyllä hyviltä. Noissa yo-kokeissa on kuitenkin aika paljon tehtävätyyppejä, joita en usko pääsykokeeseen tulevan.

Johtuen ehkä osaksi yo-laskujen tylsyydestä, osaksi rankasta viime viikosta, olen taas tapellut motivaation kanssa, olisi niin paljon enemmän kaikkea mieluisaa tehtävää. Puolet ajasta hoen itselleni että enää alle kuukausi, sitten saa tehdä mitä haluaa. Tuo stressi kun tuntuu tulevan minulle sellaisissa puuskissa, niin nyt elän sitä aallonpohjaa, että tuntuu, että hyvin se menee ja voiko tässä enää mitään oikeasti hyödyllistä tehdäkään. Tiedän, että asia ei todellakaan ole noin, mutta silti joudun koko ajan tappelemaan itseni kanssa. Kuukaudessa ehtii saamaan aikaan vaikka mitä, ja minä todentotta tarvitsen tätä kuukautta, toisin kuin moni muu varmastikin. Yhden toisen bloggaajan kanssa vähän juttelinkin, että näistä pääsykoeblogeista (ja Älyvuodosta) varmasti saa melko väärän kuvan muiden lukemisesta, sillä näissä puhutaan ainoastaan siitä. Minusta esimerkiksi saa varmasti tosi ahkeran ja tunnollisen kuvan (hahah tai no mistä minä sen tiedän ;D), näistä joistakin kirjoituksistani, ja että olisin lukenut tosi paljon. Olen kyllä tehnyt paljon töitä, mutta en läheskään niin paljon kuin jotkut muut, esim helmikuun ja maaliskuun lähinnä vain kävin oppitunneilla ja laiskottelin kotona, nytkin on hirveästi päiviä jolloin en saa mitään aikaseksi. Sanon tämän nyt kahdesta syystä, ensinnäkin että älkää yhtään ihmetelkö jos en pääse sisään vielä ja toiseksi, että jos joku lukee tätä tai muita nettikirjoituksia ja vertailee niitä omaan lukemiseensa, niin älkää masentuko. Netistä saa niin väärän kuvan, ja lisäksi ihmiset ovat niin erilaisia, että itsensä vertailu muihin ei ole luotettavaa. Toki voi siitä olla hyötyäkin, minut se ainakin motivoi aloittamaan luku-urakan, kun luin jonkun blogista kuinka hän on jo monta kuukautta lukenut täyspäiväisesti.

Totta puhuen minun on todella vaikea arvioida omaa tasoani. Tiedän kehittyneeni huimasti kevään aikana, mutta en pysty yhtään sanomaan, mitä se on verrattuna niihin, jotka opiskelivat nämä asiat jo lukiossa, saati niihin, jotka ovat lukeneet ahkerammin ja kauemmin kuin minä. Mutta ei sillä loppujen lopuksi ole väliä, pääsykokeessa se kaikki sitten ratkeaa, ärsyttää vain se, jos onkin arvioinu oman tasonsa ihan pieleen ja tulokset tulevat sitten isona yllätyksenä. Tai toki ei ärsytä silloin, jos on aliarvioinut itsensä ja yllätys on positiivinen. :D

No näistä kokeista toki voisi vetää jotain johtopäätöksiä omasta tasosta, mutta en usko että meidän kurssimme on mikään hyvä otos lääketieteelliseen hakijoista. Meitä ei ole niin montaa, ja moni myös jättää tulematta harjoituskokeisiin ja lisäksi nuo harjoituskokeet ovat paljon helpompia kuin oikea pääsykoe. 

Okei, olen kyllä jaaritellut taas ihan liikaa (jos joku ei vielä ole huomannut, niin minulla on paha tapa kirjoittaa aina ihan ylipitkiä ja sekavia tekstejä - ja tämä ei koske pelkästään blogikirjoituksia). Asiaan. 

Olen kyllä tyytyväinen harjoituskokeen tuloksiin. Supertavoitteeni, eli mistä olisin ollut sekaisin onnesta, oli 75 % kokonaispistemäärästä. Oikea tavoitteeni oli 65 % ja vähimmäistavoitteeni 50 %. Ja sitten tavoite oli myös parantaa viime kokeesta. 

Niinhän siinä sitten kävi, että kun kokonaispistemäärä oli 189, minun pisteeni olivat 127. Se on noin 67 %. Kurssin keskiarvo oli n. 78 pistettä, eli 41 %. (Pakko tässä välissä huomauttaa, että laskin nuo sitten kännykällä samalla kun katsoin telkkaria, voivat olla väärin.)

Kemia 56/70 (ka n. 29), biologia 27/63 (ka 23,2), fysiikka 44/56 (ka 26). Fysiikka ja kemia siis omasta mielestäni meni tosi hyvin, 80 % pisteistä, ja varsinkin kun virheet olivat lähinnä näppäilyvirheitä (varsinkin fysiikassa olin monessa tehtävissä saanut kaiken oikein siihen asti kun piti näpytellä viimeiset luvut laskimeen). Mutta tuo biologia kyllä harmittaa. Monivalinnoista oli jaossa 32, sain niistä 10. Se on vielä ihan okei, kun en niihin hirveästi panostanut. Rakennetehtävän tiesin menneen huonosti, en ollut ihoa vielä silloin katsonut lainkaan. Se olikin ainoa rakenne, jota en ollut vielä opetellut. Ja ironista kyllä, harjoituskokeen aamuna muistin tämän ja hain biologian kirjani. Ajattelin, että kertaanpa samalla muutkin anatomian jutut, ja niin kertasinkin, kaikki paitsi sitä ihoa. Sitä ei nimittäin jostain syystä ole lainkaan siinä meidän kirjassamme, tai ei se ainakaan minun silmääni osunut, ja lukemisen lomassa unohdin sitten kokonaan, mitä varten olin alunperin hakenut kirjan. Ja niinpä kun avasin kokeen, näin että aineisto oli melanoomasta, kiroilin pitkään mielessäni, että ei hemuli, mähän unohdin kerrata sen ihon ja ihan varmana se on nyt tässä. Ja niinhän se olikin. No ihan sama, ainakin muistan sen nyt. Mutta eniten harmittaa yksi tehtävä, jossa kysyttiin kahta asiaa, niin epähuomiossa olin kokonaan jättänyt vastaamatta ensimmäiseen kysymykseen, ja sitä vissiinkin painotettiin pisteytyksessä enemmän.

Mutta kaiken kaikkiaan, olen tyytyväinen. Enemmänkin, olen iloinen. :) Toki pääsykoe on eri asia, mutta kiva että tulee näitä onnistumisia, kyllä se motivoi lukemaan. Ja vielä se kuukausi aikaa parantaa tätä tasoa, toivottavasti sille tasolle joka vaaditaan pääsykokeissa. Ja viime kokeestahan sain sen 64 % pisteistä, eli tulihan tuota vähän parannettua. Nyt kun vielä onnistuisi kärsimään kaikki nuo typerät huolimattomuusvirheet pois. Ja opettelisi käyttämään laskinta. :D

Onkos muilla mennyt hyvin nuo kokeet? Tai mitkä nyt muuten on fiilikset, kun vielä neljä viikkoa on jäljellä kokeeseen? Se muuten, että tein vertailevaa tukimusta ystäväni kanssa, joka on Helsingissä Valmennuskeskuksen kurssilla, ja eivät ne meidän ensimmäiset harjoituskokeet ainakaan olleet täysin samanlaiset, joten nämä tulokset eivät sitten varmaankaan täydellisesti ole verrattavissa muiden kurssien tuloksiin. Simuloitua pääsykoetta odotan kyllä, kun pääsee vertaamaan omaa tulostaan paljon isompaan joukkoon. 

Hyvää vappua kaikille näin etukäteen jo! Itse tuskin juhlin sen enempää, mutta te jotka juhlitte nii juhlikaahan nyt hyvällä omatunnolla ja ottakaa rennosti, sitten jaksaa loppuajan vielä panostaa opiskeluun! :)

Valitusta

Teenpä nyt vielä heti perään valituspostauksen, kun en näköjään vielä tarpeeks valittanu edellisessä. Sallin nyt itselleni pari minuuttia itsesäälissä rypemistä ja sitten takaisin noiden kamalien kirjojen eteen.

Ärsyttää ihan suunnattomasti tämä, kun oikeasti kuvittelin asioiden alkavan olla hallussa ja sitten rupesin tekemään näitä yo-kokeita. Joka toisen tehtävän ratkaisun joudun katsomaan takaa, ja ne jotka osaan edes jotenkuten tehdä, menevän yleensä väärin jonkin typerän pikkuvirheen takia. 

Ja miksi en ole joistain näistä asioista koskaan kuullutkaan? Johtuuko se siitä, että nämä ovat yli kymmenen vuotta vanhoja kokeita vai olenko vaan onnistunut jotenkin hyppäämään joidenkin asioiden yli? Siis esimerkiksi matemaattinen heiluri ja solenoidi. Ja näissä on hirveästi sanallisia, joihin vaadittaisiin vaikka mitä ihmeellisiä tietoja kaikenmaailman tutkimuksista ja menetelmistä. Ja yhdessä tehtävässä piti osata integroida. 

Nyt on kyllä sellainen fiilis, että ei kaikkien näiden asioiden opettelu ja muistiin painaminen muutamassa kuukaudessa vain ole mahdollista. Olen tehnyt ihan todella paljon töitä, mutta en usko sen riittävän kun niin moni hakija on tehnyt ihan saman verran ja enemmänkin, ja heillä on ollut kolmen vuoden pohja jolle rakentaa. 

No, onneksi ensi vuonna on sitten eri juttu, ei tarvitse periaatteessa mitään opetella, kerrata ja muistutella mieleen vain.

Niin, ja ärsytyksen kolminkertaistaa se, että olen tällä hetkellä mökillä, selkään paistaa tulikuuma aurinko ja tähän kuuluu selvästi muiden äänet, kun he pelaavat jalista ulkona ja leikkivät koirien kanssa. Olisi vaan pitänyt jäädä kotiin lukemaan.

Ja sitten oli enää kuukausi

En kyllä tajua miten aika voi mennä näin nopeasti. Oikeastaan se on vain hyvä, toivoisin kaiken jo olevan ohitse, mutta toisaalta... Tajusin nyt että kaikista hienoista suunnitelmistani huolimatta aika tulee kuitenkin loppumaan kesken. Olen kyllä noudattanut hyvin lukusuunnitelmaa ja nyt olen jopa edellä siitä, mutta kun olen nyt aloittanut tekemään niitä vanhoja yo-kokeita, tajusin, että minun olisi kannattanut varata aikaa ihan pelkälle asioiden kertaamiselle. Nimittäin koko ajan tulee laskuja, jotka tiedän joskus osanneeni, en vain muista yhtään enää miten niitä pitäisi lähteä tekemään.

Ajattelin, että kertaus tulisi tässä laskemisen sivussa, mutta nyt luulen ettei se tule olemaan tarpeeksi. En vaan ymmärrä miten voi niin nopeasti unohtaa asioita. Tuntuu, että mitä enemmän opiskelen, sitä enemmän unohdan. Otetaan esimerkiksi biologia. Tiedän osaavani sitä todella hyvin, ja toisin kuin fysiikkaa ja kemiaa, olen lukenut sitä jo monta vuotta ja käynyt asiat todella monta kertaa läpi. Minun pitäisi siis osata ne. Mutta eilen biologian tunnilla teimme jotain melko perustehtävää immuniteetistä, ja huomasin etten muistanut kaikkia valkosolutyyppejä. Eikä siitä edes ollut kuin ehkä kaksi viikkoa kun niitä olin viimeksi katsonut.

Miten olisi mahdollista saada kaikki asiat kerralla päähän ja pysymään siellä? Johtuuko tämä vain minun rajallisesta muistikapasiteetistani? Tiedän kyllä, että muutaman kuukauden aikana olen tunkenut järjettömän paljon uutta tietoa sinne, se varmaan onkin se ongelma, että  kun kaikki on tullut niin lyhyellä aikavälillä, eikä ole mitään pohjaa. Tämä on heikkouteni verrattuna niihin jotka opiskelivat nämä asiat lukiossa. 

Tiedän kuitenkin osaavani kaikki asiat. Eipä enää oikeastaan ole yhtään teoriaa jota en ymmärtäisi, ja kaikista aiheista olen tehnyt paljon tehtäviä ja silloin ne osannut. Mutta osaan tehdä vain yhdenlaisia tehtäviä kerrallaan, sitten kun aloitan uuden aiheen, entisen unohtuvat. Kyllä nyt ihan perusperustehtävät menee, mutta vaikeammat eivät. Yo-kokeissa sen huomaa, kun on vaihtelevasti erilaisia tehtäviä.

No, onhan tässä vielä kuukausi aikaa, mutta jos haluan edes jotenkin pysyä lukusuunnitelmassani, eli tehdä kaikki pääsykokeet ennen simuloitua valintakoetta, kunnon kertaukselle on aikaa vain seuraava viikko, ja sitten taas viimeisellä viikolla muutama päivä.

En yhtään tiedä miten pitäisi lähteä kertaamaan asioita. Lukemalla teoriaa, tekemällä peruslaskuja, vai jatkamalla yo-kokeita? Luultavasti yritän vain jatkaa yo-kokeiden tekemistä, ja samalla aina selvittää teoriaa kun tulee vastaan lasku jota en osaa. Ehkä ne jäisivät siten mieleen, kun ensin miettii itsekseen ja yrittää muistella, sitten katsoo jos teoriasta olisi apua ja viimeisenä keinona sitten ratkaisumallista. Mutta pelkään että aika loppuu kesken. Niinhän tässä varmasti käy.

Viimeisellä viikolla voisi sitten panostaa enemmän biologiaan, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia, jotka tuskin säilyvät kuukautta mielessä. Ja ehkä jos nyt viikon aikana teen jonkilaista listaa heikkouksistani, niin niistä voisi sitten tehdä perustehtäviä. 

Tällä hetkellä pahiten unohtuneita asioita ovat vino heittoliike, törmäykset, impulssi ja liikemäärä, sähköstatiikka, ympyräliike ja ehkä hieman sähkömagnetismi. Ja oikeastaan ymmärrän syyn jokaiseen noista. Kolme ensimmäistä olivat ko. kurssilla viimeisenä käytyjä asioita, joista taisin vielä kaikista olla poissa, joten en tehnyt niistä läksyjä ja en kehtinyt niitä kunnolla miettimään ennen koetta. Sähköstatiikassa ja ympyräliikkeessä tein myös läksyjä huonommin ja olin poissa tunnin tai pari. Sähkömagnetismin kävin itsenäisesti melko nopeaan tahtiin, ja en ole sitä vielä ehtinyt kertaamaan millään tavalla, muita kursseja on sentään valmennuskurssilla tullut käytyä. Optiikka on myös vähän jäänyt unholaan, mutta olen jo ehtinyt kerrata sitä hieman.

Onneksi nuo kaikki asiat ovat vain fysiikkaa. Kemian tiedän olevan melko hyvin hallussa, vitosesta kenties voisi vikalla viikolla katsoa muutamaa juttua ja ehkä opetella kaiken maailman yhdisteiden ja juttujen nimiä ja kaavoja.

Sitten biologia. Aion vielä kerrata hyvin ihmisbilsan, ja muitakin kursseja yleisluontoisesti, ainakin vitosta, mutta muuten en aio ottaa siitä liikaa stressiä. Tiedän kuitenkin, että olen hyvä siinä, ja uskon asioiden tulevan jostain alitajunnasta kun niitä oikeasti tarvitsen.

Ja sitten vielä matikka. Viimeisellä viikolla yritän selailla maolia sen verran, että muistuisi mieleen kaikki logaritmisäännöt, geometria yms. Olen nyt oikeastaan aika iloinen, että kävin uusimassa sen syksyllä, muuten nämä asiat olisivat paljon enemmän hakusessa. 

Eli nyt keskitytään seuraava viikko lähinnä fysiikan kertaukseen. Eiköhän se siitä. Voi luoja, en kyllä voi uskoa että ollaan jo tässä pisteessä. Kemiankin viimeinen tunti oli jo, bilsasta enää yksi jäljellä. Ja siellä opettaja lupasi antaa vinkkejä kokeeseen. Hän opiskelee tällä hetkellä neljättä vuotta lääkiksessä, ja on ihan huippuopettaja, jolla on aina todella hyvät neuvot ja vinkit, joten odotan kyllä mielenkiinnolla!

Muuten, eikö olekin inhottavaa, miten hyvä sää ulkona on? Toivon ihan että tulisi joku hirveä myrsky tai takatalvi, ei tarvitsisi katsella ikkunasta ihmisiä kesävaatteissa. Nytkin kuuluu lintujen laulua ja aurinko häikäisee... Todella ärsyttävää.

Ihanat ystävät<3

Ai että on ihana kellahtaa sänkyyn ja kirjoitella rauhassa blogia...Tämä viikko on kyllä ollut todella uuvuttava, mutta samalla hyvin palkitseva. Onhan tässä vielä viikonloppu edessä (ja todennäköisesti vieläkin rasittavampi kuin arki), mutta silti tuntuu että on meneillään yksi parhaimmista viikoistani näin lukemisen kannalta. Ja tänään sain myös vähän lisämotivaatiota, kun saimme takaisin harjoituskokeen kemian osiot.

En vielä paljasta miten meni tuo kemia, teen harjoituskokeen tuloksista sitten oman päivityksen, kun olen saanut kaikki osiot takaisin. Eli luultavasti ensi viikon tiistaina. Sen verran sanon, että motivoi kyllä opiskelemaan niin, että laskin vielä ylimääräisen tunnin kemian lisätehtäviä. :D Mutta totesin ehkä aiemmin, että sekä hyvä ja huono tulos motivoi minua, eri tavalla vain..

Osittain tämä tunne, että viikko on jo melkein ohi, johtuu ehkä siitä, että olen melkein päässyt tämän viikon tavoitteeseeni, eli kaikki fysiikan ja kemian lisätehtävät tehtyä. Fysiikan sain loppuun jo eilen aamulla, ja kemiasta on enää yksitoista tehtävää jäljellä. Tajusin kylläkin, että niiden kirjojen lopussa on vielä monivalintoja, mutta saatan ehkä jättää ne viimeiselle viikolle, sellaiseksi kokonaiskertaukseksi.

Olen laskenut ihan hulluna, ja eilen se kostautuikin päänsärkynä, joka onneksi kaikkosi nopeasti pienellä himym-annoksella. :D On kyllä todella ihana tunne, kun huomaa osaavansa oikeasti tehdä niitä tehtäviä. Siellä oli pari sellaista, jotka tein ihan kurssin alussa, hyvin huonolla menestyksellä. Nyt sitten ihmettelin, että miten en silloin muka osannut. Toki oli siellä myös niitä, jotka eivät nytkään heti ratkenneet, ja joitain, joissa en ollut varma mitä edes kysyttiin, mutta silti onnistuin laskemaan ne. Vaikeustaso kyllä vaihteli hurjasti.

Laskin taas eilen ystävieni kanssa yhdessä, ja huomenna ehkä uudestaan. Ja ensi viikolla sovimme menevämme yhdessä porukalla kirjastolle lukemaan. Olen kyllä taas kerran huomannut ystävien tärkeyden, ilman niitä ei kyllä kestäisi tätä. Olen melko itsenäinen ihminen, tykkään olla itsekseni ja erakoidun helposti omaan huoneeseeni, varsinkin tälläisenä aikana, kun meneillä on jokin projekti. Huomaamatta kaikki tunteet sitten patoutuvat sisääni, kun en niitä itsekseni osaa käsitellä, ja alan stressata ja ahdistua. Sen huomaa vasta sitten, kun se painava möykky vatsassa katoaa. Stressitasoni tipahtivat minimiin viime viikonloppuna ja nyt viikolla, kun juttelin parhaiden ystävieni kanssa pitkään  opiskelusta ja ensi vuodesta. Se selkeytti ajatuksia todella paljon, ja tajusin taas, ettei se maailma siihen lopu vaikken pääsisikään tällä kertaa sisälle. Kyllähän minä tiedän sen, ja välivuosikin voisi olla ihan hauska, mutta kun itsekseen vaan stressaa näistä asioista, ne alkavat tuntua kohtuuttoman suurilta.

Ystävistä on myös se hyöty, että yhdessä opiskelu motivoi ja on helpompaa, kun voi yhdessä miettiä vaikeita asioita. Pieni kilpailunhenkikään ei ole aina pahaksi. Ja ainahan kaikki on hauskempaa porukalla, kun aina välillä voi vähän jutella ja nauraa omille virheilleen.

Toisaalta, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja jokaisella on oma opiskelutyylinsä. En nyt sano, että itsekseenopiskelu olisi jotenkin huonompaa, enemmän minäkin harrastan sitä. Ystävistä voi olla myös haittaa joskus, varsinkin jos he ovat kauheita panikoijia, silloin stressi tarttuu helposti itseenkin. Ja välillä laskutuokiot muuttuvat pelkiksi juoruilutuokioiksi... Ja olen myös huomannut, että kun hyvien ystävien seurassa opiskelu helpottaa stressiä, niin puolituttujen kanssa se minulla ehkä vaan lisää sitä, sillä silloin alan vertailla itseäni heihin ja myös miettiä mitä he miettivät minusta, olenko heidän mielestään tarpeeksi fiksu päästäkseni sisään jne. Tämä tunne minulle tulee usen valmennuskurssilla, harvoin viitsin vastata siellä opettajan kysymyksiin tai kysyä jotain muiden edessä. Ja siellä on helppo vertailla itseään toisiin, esimerkiksi tänään, koska meidän ope tekee aina sellaiset taulukot (ilman nimiä kylläkin) ihmisten pistemääristä. Siitä voi sitten katsoa kuinka moni sai paremmat pisteet kuin itse. Ja meidänkin kurssillamme on monia sellaisia, jotka vaikuttavat tosi fiksuilta, puhuvat opettajan kanssa aina jostain asioista joista en ole kuullutkaan, ja sitten kun saa tietää, että he hakevat tyyliin neljättä kertaa, tulee vaan sellainen olo, että miten minä voisin ikinä päästä ekalla kerralla, jos nuokaan eivät ole päässeet...

Mutta toivottavasti kaikilla, jotka rupeavat  tähän opiskelu-urakkaan, olisi joku jonka kanssa puhua edes joskus. Uskokaa minua, se oikeasti auttaa, kun voi sanoa tyhmimmätkin ajatukset ääneen, joitain sellaisia pelkoja esimerkiksi, mitä ei itselleenkään ole kehdannut myöntää. Koska jos tuo toinen on myös samassa tilanteessa, siis hakija, niin todennäköisesti hänellä on ollut ihan samoja ajatuksia. Ja pikkuyksityiskohdatkin tuntuvat tärkeiltä, kun ei juuri mitään muuta tee kuin lue. Parhaiten niitä ymmärtää ja jaksaa kuunnella joku sellainen, joka myös lukee pääsykokeisiin, joten vertaistuki on tärkeää. Ja jos ei tunne ketään sopivaa, niin onhan sitten aina vanha kunnon internet. Itse ainakin juuri tästä syystä tykkään lueskella Älyvuotoa ja ihmisten blogeja. 

Täytyy kyllä vielä lopuksi sanoa, että minulla on kyllä aivan ihania ystäviä, välillä ihan ihmettelen mistä olen löytänyt tälläisiä ihmisiä! <3

Himymiä, romantiikkaa ja laskuja

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on laskenut monta tuntia putkeen? Päässä surisee, silmät harottavat, mielessä pyörii kaavoja ja numeroita ja on vaikea keskittyä. Sellainen ihme koomatila. Noh, minulla tähän paras lääke on jakso tai pari How I Met Your Mother-sarjaa. Se kyllä toimii hyvin myös pre-pääsykoemasennuksen hoidossa. Toinen lääkkeeni tällä viikolla on ollut Ylpeys ja ennakkoluulo, ikuinen lempitarinani, tällä kertaa kirjan muodossa. Minulla on melkein kaikki Austenin kirjat suomeksi, mutta myös kokoelmateos, jossa on kaikki hänen tarinansa englanniksi. Oikeastaan pidän niistä enemmän alkuperäiskielellä, silloin kuulee sanat lausuttavan päässään sellaisella ihanalla brittiaksentilla...

Tuosta taitaa saada sen kuvan, että olen vain koko viikon katsonut telkkaria ja lukenut, mutta olen kyllä myös tehnyt aika paljon töitä. En kyllä ihan niin paljoa kuin alunperin suunnittelin, sillä minulla oli synttärit, ja vaikka en sen kummemmin juhlinutkaan, niin annoin itselleni luvan kuiteskin pitää vapaapäivän. Ja vapaapäivät ovat myrkkyä minulle, mieluummin kannattaisi pitää vaikka kevennetty lukupäivä, sillä kun pidän pitkään vapaata, niin on todella vaikea aloittaa taas lukemaan. Mutta nyt olen taas vauhdissa, tein tänään vuoden 2013 vuoden kokeen ajatuksen kanssa, käyden joka tehtävän läpi niin että varmasti meni oikein (ja itse asiassa ne menivät melko helposti oikein, mistä olen iloisesti yllättynyt) ja myös aloittelin fysiikan lisätehtäviä. 

Suunnittelin, että ensi viikon loppuun mennessä pitäisi olla kaikki kemian ja fysiikan lisätehtävät tehtyinä. Sitten teen viikon ajan vanhoja yo-tehtäviä (joita olen siis tehnyt myös tällä viikolla) ja sitten siirryn pääsykoetehtäviin, siten että yksi pääsykoe kahdessa päivässä, ensin teko viidessä tunnissa, tarkistus ja seuraavana päivänä tehdään uudelleen, niin että kaikki menee oikein. Ylimääräisellä ajalla sitten yo-tehtäviä.

Fysiikka3n kurssilla olen käynyt jonkin verran, ajattelin kuitenkin että jätän sen viimeistä viikon parin jälkeen pois, ei siitä niin paljon hyötyä ole. Jos opettajalle käy, saatan tulla sitten loppukurssille peili- ja linssiosioon, mutta senkin voisi vain itse kerrata. Tänään viime vuoden monivalintoja tehdessä kyllä tuntui etten osannut niihin liittyviä juttuja yhtään, mutta kai ne sitten jostain alitajunnasta tuli, kun meni kuiteskin oikein.

Olen yrittänyt miettiä, että pitäisikö minun suunnitella jokin taktiikka pääsykokeeseen, että miten lähden sitä sitten tekemään. Hmm.. No, jos sellaisen onnistun kehittämään niin kirjoittelen siitä sitten lähempänä.

Tämä oli nyt tälläinen randompostaus, kun ei sinällään ole mitään järkevää kerrottavaa, teki vain mieli purkaa ajatuksia vähän. Innolla odottelen ensi viikkoa, jolloin varmaan saamme sen harjoituskokeemme takaisin... Tai no jaa, pelottaa kyllä että mitä sieltä tulee.

Tässä vielä kuva tuosta kirjasta, josta aiemmin puhuin. Haluaisin käyttää enemmän kuvia teksteissäni, mutta en meinaa ikinä keksiä mitään järkevää, joka liittyisi aiheeseen! Ehkä laitan kuvan sitten siitä harjoituskokeestani ;D

Harjoituskokeet valmennuskurssilla

HUOM! Seuraava teksti saattaa sisältää joitain tietoja Valmennuskeskuksen toisesta harjoituskokeesta. Ainakin yhdellä kaverillani se on vasta huomenna, en kyllä tiedä onko kaikilla sama koe, mutta jos sinulla ei sitä vielä ole ollut niin harkitse haluatko tietää etukäteen siitä. 

Tänään oli toinen harjotuskoe valmennuskurssillani. Se oli aika erilainen verrattuna ensimmäiseen, vaikeampi mielestäni, ja enemmän pääsykokeen kaltainen, mikä on tietenkin hyvä. Itse laskut eivät nyt hirveitä olleet, mutta monta tehtävää edelsi aineisto. Muutama viime vuoden pääsykokeen tyylinen tehtäväkin oli, missä siis annetaan joku täysin uusi kaava ja sitä pitää sitten soveltaa. Aina ensiksi katsoin niitä tehtäviä silleen, ei hemmetti, mutta yleensä ne ratkesivat loppujen lopuksi aika nopeasti. Aineisto oli lyhyempi kuin viimeksi, ja mielestäni kiinnostavampi (aiheena oli melanooma ja sen riskitekijät, ja kun itse kuulun riskiryhmään niin tiesin jo vähän etukäteen ja jaksoin mielenkiinnolla lukea ne tekstit läpi), ja ehdin tehdä siihen liittyvät monivalinnat edes jonkinlaisen ajatuksen kanssa (aikaa jäi niille noin tunti). Loppujen lopuksi olin valmis noin kymmenen minuuttia ennen ajan loppua ja ehdin jopa tarkastamaan tehtäviä. Eli fiilis oli aika hyvä siinä vaiheessa kun palautin paperit.

No, katsoinpa sitten vastauksia, ja huomasin heti, että vaikka pari oli mennyt oikein, suurin osa kuitenkin oli ihan eri kuin minun paperissani. Muutama näytti samantyyliseltä ratkaisutavalta, että ehkä saisin niistä edes joitain pisteitä. Hieman jäi kyllä masentamaan. Tosin kokeen jälkeen kuulin kommenttia, että oli aika vaikea koe, ja moni ei ollut ehtinyt vastata kaikkiin, joten olen iloinen, että minä ehdin sentään sen tehdä. Toki nopeudesta ei hirveästi hyötyä ole, jos menee väärin.. No, saa nähdä mitä sieltä tulee ja mikä on kurssin keskiarvo.

Sain tuolla sitten vihdoin takaisin edellisen harjoituskokeeni biologian osioni ja pystyin siis laskemaan yhteispisteeni. Hassua, että sain eniten pisteitä heikkoudestani, eli fysiikasta, ja vähiten vahvuudestani, eli biologiasta. Biologian alhaiset pisteet johtuvat kyllä suurimmaksi osaksi siitä, että iso osa niistä oli jaossa aineistotehtävistä, ja ne tein lähinnä arvaamalla viimeisten minuuttien aikana, ja että aiheena oli munuainen, jota emme olleet vielä kurssilla käsitelleet ja itsekin olin katsellut niitä kuvia viimeksi yli vuosi sitten. 

Kaikissa osioissa olin kuitenkin saanut yli kymmenen pistettä yli kurssin keskiarvon. Kemiassa kylläkin moni oli vissiin jättänyt nimensä laittamatta joihinkin papereihin, ja niistä tuli sitten nolla pistettä, mikä varmasti laski keskiarvoa. Kokonaispistemäärä kokeesta oli 183 pistettä, biologian ja fysiikan osioista 60 pistettä kummastakin, kemiasta 63. Minun kokonaispistemääräni oli 117 pistettä, mikä on n. 64 prosenttia. Kurssimme keskiarvo yhteispisteissä oli 79,96 eli noin 44 prosenttia. Biologiasta sain 35 pistettä, kemiasta 36 ja fysiikasta 46. Kemiassa tein kyllä maailman typerimpiä virheitä, ihan peruslaskuissa ja sitten muistin fosforihapon kaavan väärin ja kopioin joitakin lähtötietoja väärin. Ja jätin siitä myös viimeisen, 16 pisteen arvoisen, tehtävän tekemättä, koska aika loppui kesken enkä ollut vielä opetellut tasapainolaskuja silloin.

Okei, hyvinhän tuo meni, kun kerran menestyin paremmin kuin kurssikaverini, mutta totta puhuen koe oli oikeasti todella yksinkertainen, pitkää ja vaikeaa aineistotehtävää lukuunottamatta. Joten ei hirveästi iloittavaa. Onneksi olen kyllä sen jälkeen oppinut paljon enemmän asioita, ja vielä on aikaa siihen oikeaan koitokseen. Toivottavasti tämän päiväisen kokeen pisteissä näkyy sitten jotain edistystä. Ja jos ei näy, niin ainakin se motivoi minua sitten opiskelemaan loppuajan kaksi kertaa tehokkaammin!

Nyt on puolitoista päivää jäljellä tätä viikkoa, ja tavoitteenani on saada muistiinpanoni ajan tasalle, tehdä loput biokemian tehtävät, ja kenties muutama muukin peruskemian tehtävä, biologian tehtäviä ja ehkä myös joitain fysiikan 4,5,6 ja 7 kurssin perustehtäviä, jos aikaa jää. Maanataina alkaa sitten yo-kokeiden ja lisätehtävien pakerrus!

P.s Huomasin muuten, että kun syö aamupalaksi ruisleipää niin ei kyllä tule kokeen aikana nälkä! :D

Things to do

Tänään oli päivälukion palautuspäivä, ja täytyy sanoa että olen kyllä todella tyytyväinen! Fysiikka6 täydet pisteet, kemia2 10- ja kemia4 9,5! Ja virheet oli pari hassua nimeämistä... Sen lisäksi sain nyt viikoksi mummoni asunnon käyttööni, sillä hän lähti lomamatkalle. Se on keskustassa, lähellä koulua, kirjastoa ja kuntosalia, joten ainakin arkena aion majailla siellä, nyt tulin yöksi kotiin. Vietin päivän asunnolla muutaman kaverin kanssa, ja laskimme yli kahdeksan tuntia! Tai minä en oikeastaanlaskenut, vaan tein orgaanisen ja biokemian tehtäviä. Sitten vielä päälle vähä bodycombatia ja kotona itse leivottua leipää, niin oli kyllä yksi melko täydellinen päivä!

Ajattelin hieman koota ylös asioita, joita aion tehdä sitten kun pääsykokeet ovat ohi. Lähinnä sellaisia, jotka olen joutunut uhraamaan opiskelun takia.

- Aion lukea kirjoja. Paljon paljon kirjoja, ulkona, sisällä, sängyssä, rannalla ja keinussa. Romantiikkaa, dekkareita ja fantasiaa.

- Aion katsoa elokuvia ja tv-sarjoja.

- Aion käydä juhlimassa.

- Aion lakata kynnet ja muutenkin laittautua, käyttää erilaisia koruja.

- Aion ostaa uusia vaatteita.

- Aion käydä mummolassa.

- Aion leipoa.

- Aion pitää enemmän yhteyttä ystäviini ja keksiä kaikenlaista hauskaa heidän kanssaan.

- Aion koristella vaatekaappini ovet postikorteilla.

- Aion viettää enemmän aikaa pikkuveljieni ja koirieni kanssa.

- Aion nukkua pitkään aamulla.

- Aion pelata vihdoinkin Skyrimin läpi.

- Aion käydä mökillä.

- Aion ottaa rennosti ja vain olla.

Noita asioita on kyllä satoja, joka päivä joutuu monta kertaa ajattelemaan, että enää muutama viikko ja sitten voin tehdä tuotakin. Todennäköisesti minun kesälomaani kuuluu myös post-pääsykoe-stressi... Mutta nyt vielä keskitytään tähän itse asiaan ja yritetään painaa samalla voimalla kuin tänäänkin! Huomenna olisi sitten luvassa valmennuskeskuksen  harjoituskoe!

Lukusuunnitelma

Ajattelin nyt kertoa tänne vähän suunnitelmistani loppukevääksi ja myös esitellä lukusuunnitelmani tyyliä.

Tein tammikuussa aikataulupohjan, joita tulostin sitten useita kappaleita, merkkasin niihin päivämäärät ja kellonajat ja pakolliset menot. Ensin ajattelin pitää sitä lähinnä lukujärjestyksen tyylisenä juttuna, johon toki vähä merkkailisin suunnitelmia. En nimittäin hirveästi uskonut lukusuunnitelman tekoon ainakaan itseni kohdalla, aikoinaan kirjoituksiin olin yrittänyt sellaista väsätä, enkä noudattanut sitä päivää pidempää. Tiesin kuitenkin tarvitsevani jonkinlaista aikataulua, että muistaisin milloin on mitäkin tunteja ja pysyisin paremmin perillä ajan kulumisesta.

No, monet kuitenkin puhuivat lukusuunnitelman puolesta, esimerkiksi valmennuskurssilla korostivat sen tärkeyttä. Täytinkin sitten aikatauluani yleisillä suunnitelmilla, esim. että ensimmäiseen harjoituskokeeseen mennessä pitäisi olla kaikki kurssit käytynä kerran läpi. Ja sitten täytin sitä vähän lisää.. Ja vielä lisää... Kunnes olinkin ihan koukussa siihen :D Lukusuunnitelman miettiminen ja täydentäminen on niin kivaa! Ja se on myös sopivaa hommaa pikku tauoille lukemisesta, antaa hetken lepotauon mutta myös motivoi jatkamaan. 

Olen suurimmaksi osaksi edennyt suunnitelmassani siten, että aina joka viikko täytän sen viikon ja vähän seuraavankin asiat melko tarkasti, siis suurinpiirtein niin, että mitä kurssia on tarkoitus milloinkin käydä. Sitten on pidemmän aikavälin suunnitelmia, jotka itseasiassa ovat jaksottuneet minulla valmennuskurssin kokeiden mukaisesti: ensimmäiseen harjoituskokeeseen mennessä olin käynyt kaikki asiat läpi jollain tasolla, osasta tehnyt jo tehtävät, osasta vain muistiinpanot. Tällä viikolla on toinen harjoituskoe, ja siihen mennessä pitää olla kaikki kurssit käytynä todella hyvin, laskettuna laskut, ja bilsankin asiat hyvin opiskeltuna (ja eilen itseasiassa saavutin tämän tavoitteen, nyt onkin vielä viikko aikaa kertailla). Ensi viikosta alkaen teen muutaman viikon vaikeampia tehtäviä, eli yo-kokeita ja valmennuskurssin lisätehtäviä. Noin viikkoa paria ennen simuloitua pääsykoetta alan tehdä vanhoja pääsykokeita. Ne pitäisi sitten vuoden 2012 koetta lukuunottamatta (ja ehkä myös 2011j olla tehtynä ja tarkastettuna ja tehtynä toiseenkertaan ennen simuloitua. Sitten minulla on viikko aikaa vielä kerrata ja tehdä joitain vaikeimpia laskuja uudestaan. Viimeisenä asiana aion tehdä vuoden 2012 pääsykokeen. Pari päivää ennen oikeaa pääsykoetta lopetan lukemisen ja otan rennosti (jos saan itseni pakotettua siihen. Olen tällä hetkellä oikeastaan siis todella hyvin aikataulussa, tosin luultavasti en kerkeä tehdä kaikkia yo-kokeita, jotka minulla on hallussani (lainasin pari kirjaa kirjastosta), tai saa nyt nähdä miten nopeatekoisia ne ovat. Tämä johtuu siitä että päätinkin painottaa suunnitelmaani eri tavalla, ja että haluan saada suurimman osan pääsykokeista tehtyä jo ennen simuloitua, ettei vikalle viikolle jäisi paljoa tekemistä. Ai niin, päätin myös tehdä niiden yo-koeviikkojen aikana A4-kokoiset tiivistelmät joka kurssista kertaukseksi. Sen jälkeen en enää kurssikirjoihin koske.

Pakollisista menoista sen verran, että minullahan on ollut todella hyvä tilanne koko kevään, minun ei tarvitse käydä töissä ja asun kotona, joten voin keskittyä täysipäiväisesti pääsykokeeseen lukemiseen. Joitain menoja kuitenkin on, mutta nekin kaikki tähtäävät samaan asiaan. Niitä ovat valmennuskurssi, ja jotkut ilta- ja päivälukion kurssit joita olen nyt käynyt - koska en lukenut fykea lukiossa. Vaikea sanoa minkä verran niistä on ollut hyötyä.. Tai siis kyllä niistä on ollut paljon hyötyä, mutta myös haittaa, sillä koulunkäynti vie aikaa, jo aina koululle menemisessä kestää ja lisäksi koulun jälkeen väsyttää aina aika paljon, ihan eri tavalla kuin jos olisin itsenäisesti lukenut. Niinpä itsenäinen opiskelu jäikin vähemmälle tuon nelosjakson ajaksi, mutta nyt olen suorittanut (lähes) kaikki kokeet! Nyt loppuajalle otin vielä päivälukiosta fysiikka3sen ja iltalukiosta fysiikan kertauskurssin. Luultavasti jätän nuo kuitenkin jossain vaiheessa kesken, ainakin sen aaltokurssin. 

Eli nyt on siis hyvä tilanne, saa nähdä pysynkö aikataulussa loppukevään! Tänään on vain kemia5 kokeen viimeinen osa, ja sitten viimeinen lukiokokeeni on tehty (vitosjakson osuu pääsykokeiden kanssa yhtä aikaa, enkä kyllä muutenkaan olisi menossa). Tai ainakin toivottavasti... 

Loppuun laitan vielä kuvan viime viikosta lukusuunnitelmassani, olen aina viivaillut noita päiviä yli ajan kuluessa. Kauheaa, kun nyt jo suurin osa on yliviivattuja... Mutta olen kyllä tullut pitkän matkan niistä ensimmäisistä viikoista, jolloin en tajunnut edes että kaavoihin ei saa sijoittaa missä tahansa yksikössä olevia arvoja (käytin sujuvasti sekaisin kilogrammoja, grammoja, km/h)! :D

Hyvä, paha stressi

Minulla tuntuu tuo stressi noudattavan jonkinlaista sinikäyrää, kun fiilikset vaihtelee jo yhdenkin päivän aikana huipulta pohjalle. Ehkä sitten lähempänä, paniikki tulee olemaan jatkuvaa, mutta nyt aina välillä koen sellaisia paniikkipiikkejä..

Huomaa varmaan, että olen lukenut tänään vaihtovirrasta. :D

Tällä hetkellä ollaan siellä pohjalla. Valmennuskurssin fysiikan tunnilla katselin ympärilleni ja iski tosi pahasti se, että meistäkin siellä istuvista vain osa pääsee sisään. Moni on siellä hakenut niin monta kertaa, ja siellä on sellaisia ihmisiä jotka tietää tosi paljon asioista, heittelee aina ilmaan sellaisia termejä etten ole koskaan kuullutkaan ja keskustelee opettajan kanssa lukion oppimäärän yli menevistä asioista. Miten he eivät ole vielä päässeet sisään? Miten minulla voi mahdollisuus kun olen lukenut kemiaa ja fysiikkaa vasta pari kuukautta?

Joo, tiedän etten kilpaile muiden kurssilaisten kanssa, itse asiass vain pari meistä hakee Tampereelle. Mutta kun aloin ajattelemaan asiaa, näin vain mielessäni sen hetken kun tajuan etten ole päässyt... Ja että kaikki tämä työ on tehtävä taas ensi vuonna.

Asiaa ei yhtään auttanut se, että kotiin tultuani jatkoin fysiikka8:n perustehtävien laskemista, ja ne jotka päivällä vaikuttivat niin helpoilta, eivät nyt ratkenneet lainkaan. Luulen, että syynä oli väsymys, olenhan tänään jo aamusta istunut yliopistolla lukemassa, sitten vielä heti perään koko ilta valmennuskurssilla. Mutta masensi kyllä, kun ei saa edes yksinkertaisia kaavaan sijoituksia oikein...

Päivällä oli ihan päinvastainen olo, laskeskelin fysiikka7:n loppuun kuin vettä vain ja tein kemia5:n tehtäviä, jotka olivat ihan tylsiä. En tajua missä vaiheessa opin laskemaan niitä? :D hyvä näin. Ja yliopistolla olin tosiaan ensimmäistä kertaa lukemassa, houkuttelin kaverini sinne kanssani. Yksi kurssikaveri oli vinkannut että siellä on hyvä lukea ja niin kyllä oli. Ja siellä tuli sellainen olo, että vuoden päästä minäkin kuulun tänne! Tosin kylläkin Tampereelle... Mutta kuiteskin, sitten olen yliopistossa. Ihan varmasti!!! Mutta... Ei kestä ikinä kauaa tuo optimistisuus...

Stressissä on kuitenkin hyvääkin. Olisinpa vähä aiemmin aloittanut panikoimaan, olisin saanut tehokkaammin luettua eikä nyt olisi niin paljon paniikinaihetta. Kyllä se epäonnistumisen pelko on motivoivaa, joskus jopa enemmän kuin sen paksun kirjeen ajattelu. Välillä nimittäin mietin onko kirje tämän arvoista... Mutta on se! Ja silloin ajattelen sitä, että jos nyt luovutan niin olen tehnyt kaiken työ turhaan.

Onpas hirveä masistelupostaus! Tästä varmaan saa kuvan että olen romahduspisteessä täällä, ja inhoan koko pääsykokeisiin lukemista. Kyllä välillä inhoankin, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin tavallaan nautin tästä. Varsinkin silloin kun osaan. Opiskeleminen on kivaa, asiat ovat mielenkiintoisia ja urakan jälkeinen palkkio kyllä voittaa satakertaa kaiken epämukavuuden nyt.

Pitää vain varoa ettei anna stressin kasvaa liian suureksi. Olenkin tässä hionut vähän lukusuunnitelmaa, niin että voisin vikan viikon vain kertailla, ja pitää sitten useamman vapaapäivän ennen pääsykoetta, uskon nimittäin että siinä vaiheessa alan olla henkisesti niin epävakaa, että oikeasti sekoan pääsykokeessa, ellen pakota itseäni rentoutumaan.

Ja rentoutumisesta puheen ollen, nyt rupean nukkumaan että huomenna jaksaa herätä kertailemaan kemia5:sta (koe perjantaina) ja minulla on myös ensimmäinen tunti fysiikka3:sta! Ehkä lempparikurssini fysiikasta, joten odotan innolla. (Tai no nyt on ihan pakko sanoa, että uusi lempparini on ehkä sähkömagnetismi - joo, mitä ihmettä, tiedän, mutta jotenkin ne asiat vaan yhtäkkiä aukesivat, ja laskeskelin koko kirjan läpi parissa päivässä)