keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Minun tarinani osa 2

Vakaa päätös oli hiljakseltaan aloitella syksyllä lukuja, kun yo-uusinnat olisivat takana. Se kuitenkin unohtui, vaikka ilmoittauduin kyllä aikuislukioon. Tunneille en mennyt, sillä kävin täysipäiväisesti töissä. Koko juttu tuntui aika kaukaiselta, ja kuten tapanani on, lykkäsin aloitusta aina vain. Joulukuussa alkavaan jaksoon ilmoittauduin lopulta FY4 ja KE3 kursseille, ja irtisanouduin töistä. Tein useimmiten läksyt ja kuuntelin tunneilla. Vapaa-aika meni kuitenkin vielä lomaillessa ja joulutunnelmissa, kun moni kaverikin palasi taas kotipaikkakunnalle.

Tammikuun ekalla viikolla eksyin sitten erääseen blogiin, jossa kerrottiin lääkiksen pääsykokeisiin lukemisesta. Etsin lisää blogeja, ja rupesin tarkemmin vihdoinkin tutkimaan koko asiaa. Jossain törmäsin kommenttiin siitä, että pitäisi lukea ainakin 9 kk jos haluaa päästä, ja säikähdin, minullahan oli jäljellä vain 5 kk! Hirveän moni bloggaaja oli jo syksyllä aloittanut... Ja minä vielä aloittaisin ihan nollasta fysiikan ja kemian kohdalla.

Iltalukionkin koeviikko osui seuraavalle viikolle, ja päätin, että sitten aloittaisin itsenäisenkin opiskelun (taisi olla lauantai kun eksyin noille sivuille). Tekstasin ystävälleni, kerroin noista blogeista ja päätimme yhdessä aloittaa lukemisen. Uteliaisuudesta nyt kävin etsimässä tuon viestin, se meni näin: "- pitäskö esim tiistaina yrittää potkaista luku-urakka käyntiin? Turha viivyttää väistämätöntä.. Luen täällä sellasii lääkikseen haku- ja lääkisläisten blogeja ja alkaa vähä ahistaa, tuntuu että kaikki on sitä mieltä että lukeminen pitäs alottaa yheksän kuukautta ennen jos elättelee toivoa päästä sisään... Ja hei meilhän on kokeitakin ens vkolla!!" Ja heti perään: "143 päivää enää jos oikein laskin.. :/:/" Päätettiin siis maanantaina juhlia viimeistä vapauden iltaa, ja tiistaina ruveta lukemaan. En kyllä muista miten juhlittiin, eikä meidän ihmeviestittelyistä saa selvää, varmaankin laitettiin vaan ruokaa ja sellasta, oli vielä uuden vuoden kujeet turhan tuoreina mielessä.

Seuraavalla viikolla marssin pari kertaa kirjastolle ja etsin netistä kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Edellisenä keväänä olin ollut järkyttävän tietämätön. Älyvuotoonkin eksyin, ja kyselin siellä onko vielä mahdollisuuksia, vaikka vasta juuri aloitin, vastaukset olivat osa vähän masentavia, mutta osa myös rohkaisevia. Olin ilmoittautunut Valmennuskeskuksen tammikuussa alkavalle kurssille syksyllä kirjoitusten jälkeen, kun niihin lukiessani (tai vältellessäni lukemista) tajusin, että tarvitsen jonkun potkimaan persiille, että saan ainakin aloitettua. Pelkäsin, että siellä ei aloitettaisi käymään kursseja järjestyksessä, vaan heti tehtäisiin vaikeita tehtäviä, ja että kaikki muut olisivat jo lukeneet syksystä lähtien ja opiskelleet lukiossakin. Niinpä ensimmäinen tavoitteeni oli saada käytyä kaikki kurssit edes jollain tavalla ennen kurssin alkua, taisinkin onnistua paria viimeistä lukuunottamatta.

Tammikuu meni siis siten, että kävin muutamilla kursseilla iltalukiossa (seuraavaksi vuorossa oli FY5) ja luin itsenäisesti kurssin aina parissa päivässä. Taisin tehdä kaikista jonkinlaiset sotkuiset muistiinpanot, koska en oikein osaa keskittyä pelkkään lukemiseen, mutta ne todellakin olivat sellaiset, että kirjoitin samalla kuin luin, en edes katsonut mitä kirjoitin. En niitä enää myöhemmin lukenut. Kaavat kuitenkin kirjoitin selkeästi ylös ja merkkien selitykset alle, ja kehystin ne, kun sitten ainakin joistain kursseista tein kertaustehtäviä, ne löytyivät nopeasti. Vk:n ennakkomateriaalitkin tulivat, en niitä paljoakaan laskeskellut, FY3sta taisin tehdä tehtävät ja muutaman muun.

Kurssi alkoi, ja helpotuksekseni aloitimme alkupään asioista. Biologiaa en vielä tuolloin ollut lukenut, päätin käydä sitä kurssin tahdissa. Kurssilta löytyikin pari tuttua, niin ei tarvinnut yksin istua. Perustin myös parin ystäväni kanssa WhatsApp-lukupiirin (yksi kun asui Helsingissä), josta oli tosi paljon hyötyä kevään aikana, ihan tsempparina ja siten, kun pystyi kysymään vaikeista tehtävistä.

Nopeasti huomasin valmennuskurssin aika tylsäksi, ei ehkä olisikaan kannattanut itsenäisesti jo etukäteen lukea asioita (no tietenkin kannatti). Sitten kun vielä aloitin käymään myös päivälukion joillakin kursseilla, asiat menivät usein niin, että ensin kävin ne lukiossa ja sitten illalla kurssilla. Muutenkaan kuunteleminen ei ole oikein hyvä oppimistapa minulle. Päätin kuitenkin istua luennoilla kun ne kerran oli maksettu, ja samasta syystä päätin myös tehdä kaikki tehtävät, vaikka vain osa tulikin läksyksi. Kyllä luennoilla aina välillä tuli hyviäkin vinkkejä, mutta suurimman hyödyn koen saaneeni lukion kursseilla ja itsenäisesti tehtäviä tekemällä. Tein aina tunneilla muistiinpanoja, että ajatukset pysyivät asiassa, vaikka olinkin ainut joka kirjoitti siellä ja ainakin kuvittelin saavani oudoksuvia katseita kun suhistelin koko ajan kynäni kanssa.

Päivät menivät juoksennellessa koululta toiselle, ja pian lipsuinkin samoihin rutiineihin kuin lukioaikoina: kotiin tullessa vain lösähdettiin telkkarin ääreen tai nähtiin kavereita, energia ei riittänyt muuhun. Läksyt jäivät, mutta kävin kuitenkin tunneilla. Onnistuin myös koukuttamaan itseni Greyn Anatomiaan, ja katsoinkin yhdeksän kautta helmikuun aikana Netflixistä. Tammikuussa olin tehnyt pitkiä päiviä, varmaan 6-9 tuntia keskimäärin, mutta itsenäinen lukeminen jäi helmikuun alusta maaliskuun puoleen väliin.

Olin tehnyt lukusuunnitelman heti alussa, sillä jossakin blogissa neuvottiin niin. Aika skeptisesti suhtauduin siihen, olin niitä väsäillyt kirjoituksiinkin, mutta jättänyt noudattamatta. Äiti tulosti taulukkopohjat työpaikallaan ja osti kansion. Ensin merkkasin vain pakolliset menoni, eli oppitunnit, ja vähän yleisluontoista suunnitelmaa. Silloin ensimmäinen välitavoite oli, että kaikki kurssit olisi käyty hyvin läpi, kertaustehtävät laskettu, ja vkn siihen asti käytyjen aiheiden tehtävät tehtynä ensimmäiseen harjoituskokeeseen mennessä (ajattelin että siinä kuitenkin kysytään kaikista kursseista). Se oli siis viikon 10 lauantaina. Se tavoite jäi saavuttamatta, mutta koe meni silti ihan hyvin. Sen jälkeen sain taas käynnisteltyä lukuja, ja kun parin viikon päästä oli koeviikko ja päivät olivat taas vapaampia, pääsin kunnolla vauhtiin.

Kävin lukiossa FY6, KE2, KE4 ja KE5 kurssit (tosin kemia5lla kävin vain juoruilemassa kaverin kanssa) ja sain kokeista ysejä ja kymppejä. Olinkin tunneilla aktiivinen ja tein läksyt. Valmennuskurssilla päätin, että oli turhaa tuhlata aikaa perustehtäviin, jotka eivät jaksaneet innostaa, ja teinkin niistä vain osan, minulle vaikeisiin asioihin keskittyen. Kemian tehtäviä tein varmaankin eniten, melkeinpä kaikki, fysiikasta jätin esim mekaniikan tehtävät ja sähkön kokonaan tekemättä, niitä tuli lukion puolella jankattua tarpeeksi. Biologian ekologian tehtäviä tein niinä parina ensimmäisenä viikkona, sitten lopetin ja tein vain kertaussivut, jotka olivat siis A4-kokoisia tiivistettyjä muistiinpanoja, joita opettajamme antoi aina läksyksi päivän aiheista. Mindmapit olivat myös yksi aliarvostamani asia, kunnes tein noita, niitä oli kiva puuhata ja kun oli nähnyt vaivaa, asiat pysyivät mielessä pääsykokeisiin asti! Plussana vielä se, että opettaja laittoi parhaimmat nettiin, ja eniten julkaissut sai palkinnon. Ja minä sain sen! :D Biologiaa luin itsenäisesti sen verran, että kun tammikuussa kirjastosta varaamiani Bioksia saapui, luin ne, ja lisäksi yhden Ihmisen anatomia ja fysiologia -kirjan (ei siis se kuuluisa IFA vaan IAF :D mutta suosittelen! Se oli sellainen punainen), josta kyllä olisi ollut enemmän hyötyä sitten lähempänä pääsykokeita. Mutta se oli kyllä mielenkiintoista luettavaa.

Toinen harjoituskoe oli 12.4 ja sitä ennen luin todella ahkerasti. FY7 ja FY8 kurssit jouduin opiskelemaan täysin itsenäisesti, jos siis valmennuskurssia ei lasketa, ja niihin panostinkin ennen koetta. Taisin käyttää suurinpiirtein neljä päivää sähkömagnetismiin (toki olin sen kahdesti jo jollain lailla käynyt läpi). Laskin siitä koko kirjan läpi. Myöhemmin keväällä tein vkn matskujen tehtäviä muutaman siitä myös. Säteilykurssista tein silloin vk-tehtävät. Se vaikutti ensin jotenkin tosi vaikealta niin en rupenut laskemaan kirjaa, kun ei ole ratkaisuja, mutta nopeasti huomasinkin sen olevan melko helppoa, enemmän oikeastaan teoriaa ja laskut kivoja, ja siitä tulikin yksi lemppareistani. Vkn lisätehtävissä oli myös paljon tehtäviä siitä, joten niitä tuli sitten vielä myöhemmin kerrattua. Tähän väliin voisi kertoa, että minulla oli käytössä siis Fysiikka-sarja ja Mooli, yksi Reaktio ja Lukion Biologia, plus tietenkin ne Biokset. 

Toisen harjoituskokeen aikaan olin saavuittanut ensimmäisen tavoitteen, eli kaikki kurssit oli käytynä niin että ne olin ymmärtänyt, ja jokaisesta olin laskenut paljon perustehtäviä. Sekin meni hyvin, ajankäytöltään jopa paremmin kuin ensimmäinen, jossa aika oli loppunut kesken ja yksi tehtävä jäänyt tekemättä. Nyt jäi jopa kymmenen minuuttia aikaa tarkistukselle. Koetaktiikkani on oikeastaan koko ajan ollut vain "tee kaikki tehtävät nopeasti!". En tiedä miten järkevä se on, pääsykokeessa olisi voinut olla ihan järkevää jättää joku tekemättä ja käyttää se aika siihen, että olisi miettinyt tarkemmin jotain niistä vaikeista. Mutta anyways, sillä mentiin nyt sisälle kuitenkin (oho spoilasinko lopun? :D).

Kirjastosta olin lainannut vanhoja yo-tehtäviä ja seuraavalla viikolla aloittelin niitä, mutta tein oikeastaan vain pari tehtävää, sillä alkupuoli siitä viikosta meni vähän ohitse juhliessa paria tapahtumaa. Muutin lukusuunnitelmaani, jossa alunperin seuraavat neljä viikkoa oli varattu noille yo-tehtäville, niin, että aloitin jo viikonloppuna tekemään valmennuskurssin lisätehtäviä fysiikan osalta. Viikko meni niihin ja kemian vastaaviin. Ne olivat kivoja päiviä, tehtävät olivat sopivan haastavia, suurin osa aiheista tuli kerrattua ja tuntui että kehityin. Sitten jatkoin taas yo-tehtävillä, mutta ne eivät menneetkään niin hyvin, ja lisäksi ulkona oli mahtavat säät. Viikonloppuna ärsytti ja masensi, onneksi blogiin kirjoittelu auttoi ja tajusin siirtyä vähän uudempiin tehtäviin, ne mitä olin ensin pakertanut olivatkin vanhan opsin mukaisia, eikä minun niitä tarvinnutkaan osata. Vappuviikko meni niiden parissa, en käynyt juhlimassa, mutta viikko oli aika laiskottelua, laskin aina vain pari tuntia ja vappuna illalla näin kaveria. 

Nyt kerrottakoon, että vapaapäiviä en juurikaan pitänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tiesin, että vapaan jälkeen minun on vaikeaa taas aloittaa, joten yritin aina tehdä edes vähän jotakin. Loppujen lopuksi luinkin melko kevyitä päiviä, välillä tuli viikkoja jolloin jaksoi taas ahertaa sen kahdeksan tuntia, mutta enimmäkseen olin iloinen jos sain viisi tuntia tehtyä. Monesti kyllä kävi niin, että haahuilin vaan koko päivän ympäriinsä, en tehnyt mitään kivaakaan, mutten saanut tehtäviäkään paljon tehtyä. Yleensä sitten iltaa kohden sai ryhdistäydyttyä ja päivän hommat tehtyä, mutta vapaa-aika jäi vähälle kaiken turhan viivyttelyn takia. Tämän tavan olisin yrittänyt muuttaa ensi vuonna, ja yritänkin, sillä parasta oli kun vain reippaasti aloitti ja teki tehokkaasti töitä, silloin jäi kivasti vapaa-aikaa ja päivä tuntui paljon kevyemmältä. Superpitkiäkään lukurupeamia en tehnyt, muutaman kerran sain ehkä sen kymmenen tuntia kasaan, mutta sen jälkeen oli yleensä ihan järkyttävän nuutunut olo. Jo vähänkin pidemmät laskuputket tekivät saman, mutta sitten ainakin pystyi olemaan tyytyväinen ja pitämään hyvällä omatunnolla vapaata. Sen pari kertaa tuon kestikin, mutta jos olisin joka päivä niin tehnyt niin huhhuh. Tehokkaammaksi sain lukuja myös sillä, että laitoin sekuntikellon pyörimään, mutta aika harvoin jaksoin tuotakaan menetelmää käyttää.

5.5 aloitin vanhat pääsykokeet. Niille oli ensin varattu kaksi viikkoa, eli kaksi päivää yhdelle. Vuoden 2013 olin jo tehnyt aiemmin pari kertaa ja vuoden 2012 jätin ihan viimeiseksi jutuksi. Huomasin kuitenkin, että ei ollut järkeä tehdä kokeita kahdesti niinkuin olin meinannut: ensin kerran viidessä tunnissa, tarkistus, muita juttuja, seuraavana päivänä ilman kelloa ainakin vaikeimmat jutut, tarkistus ja muita juttuja. Kokeisiin ei myöskään yleensä mennyt sitä viittä tuntia, en tiedä miksi! Ei edes siihen vuoden 2012, vaikka kaikki tehtävät tein ihan ajatuksella ja mahdollisimman hyvin. Galenoksen aikaiset tein niin, että pidin lähellä fysiikan ja kemian vk-matskut, sillä niiden lisätehtävissä oli esiteltynä gallekaavat ja monta vanhaa pk-tehtävää olinkin jo silloin laskenut. Niinhän ne nytkin tulisivat, jos tulisivat, eli ensin pieni aineisto, jossa kaava esiteltäisiin ja sitten tehtävä. Iltaisin tein ensin 90-luvun vanhoja pääsykokeita, joita löytyi vk-nettimatskuista, sitten pidin iltaisin välillä enemmän vapaata. Siihen meni siis yksi viikko. Vanhat pääsykokeet olivat kyllä hyviä, oppi tehtävätyyppejä, aineistonlukua ja pääsykokeiden toistuvia teemoja.

Vapaa-aikana lueskelin paljon muiden blogeja, kirjoitin omaa (joka toimi lukupäiväkirjana, motivaattorina ja ajatustenpurkupaikkana) ja Älyvuotoa. Oikeastaan käsitykseni lääkiksestä ja lääkärin ammatistani muuttuivat täysin kevään aikana. Tai eivät nyt täysin, mutta oma asenteeni muuttui. Mitä enemmän luin ja sain tietää, sitä enemmän se alkoi tuntua juuri minun jutultani ja sitä enemmän halusin päästä sisälle. Välillä toki jotkut jutut masensi ja ahdisti, mutta enemmän niistä oli iloa ja apua. Apua oli myös WhatsApp-lukupiiristä, ystävästä jonka kanssa laskimme paljon yhdessä, kävimme lukion kursseilla ja kirjastolla yhdessä ja puhuimme hakemisesta ja pääsykokeesta. Ilman häntä ja muita ystäviä ja perhettä en olisi kyllä onnistunut, ahdistus helpotti aina puhuessa, vapaa-ajalla he saivat pääni irti opiskelusta ja auttoivat ymmärtämällä, että iso osa ajastani meni lukiessa. Vähän jäi kyllä sosiaalinen elämä kevään aikana, tai ainakin melkein kaikki ihmiset joita näin, liittyivät jollain lailla opiskeluun! Kävin myös salilla melko säännöllisesti, BodyCombat oli parasta, sillä siellä purin aina päivän aikana kertyneet aggressiot. Kuvittelin aina vastustajaksi jonkin oppikirjan :D

Viikko, joka alkoi 12.5 jatkoin vielä tehden joitakin randomtehtäviä, muutamia vaikeimpia ja rästiin jääneitä, mutta totta puhuen minun laskuni alkoivat olla lasketut siinä vaiheessa. Vanhojen pääsykokeiden jälkeen muut tehtävät turhauttivat. Niinpä kertasin teoriaa ja biologiaa. Tein A4-tiivistelmät kemian kursseista, ja optiikasta, sekä yhdelle paperille kokosin kaikki fysiikan kaavat. Luin vihdoin Lukion biologia-kirjani, ja tein vk-matskujen biologian tehtäviä. Tein bioteknologian ja ihmisbilsan tehtävät. Tai no oikeastaan jonkin aikaa niitä tehtyäni kyllästyin kirjoittamiseen ja tein ne niin, että mietin mielessäni mitä vastaisin, ja katsoin sitten vastauksen. Yleensä sitten kirjoitin vastauksen ylös, opin tosiaan hyvin tekemällä muistiinpanoja ja kirjoittamalla. Todella moni juttu biologiasta selkeni siinä vaiheessa, vastaukset olivat tosi hyviä, parempia kuin kirjan varsinaiset teoriaosuudet! Esimerkiksi immuunipuolustus on aina ollut minulle enemmän tai vähemmän sekava aihe, mutta siellä oli jaoteltu niin hyvin asiat ja selitetty sopivan tarkasti ja yli lukion opsin, että asiat selkenivät. Niitä vastauksia kävinkin lukemassa muutamaan otteeseen. 

Simuloitu pääsykoe oli sen viikon lauantaina. Vielä edellisenä iltana tein biologiaa. Menin aika paineissa kokeeseen, johon tuli paljon porukkaa ja menin hieman paniikkiin. Se oli oikein herättävä kokemus, tein vain hulluna tehtäviä, mutta ajatukset reilun viikon päästä olevasta pääsykokeesta takoivat päässä, vastaan tuli pari tehtävää joita en osannut ratkaista ja paineet vain kasvoivat. Aineiston lukemisesta ei meinannut tulla mitään. Palautin kokeen, kyselin kaverilta hänen mielipidettään (helppo), ja masentelin lopun iltaa. Pidin suosiolla loppupäivän ja seuraavankin vapaata. Tajusin, että tietopuoli alkaa olla hanskassa niin hyvin kuin tältä keväältä on mahdollista. Kokeessa huomasin, että puutteita oli, mekaniikka esimerkiksi oli alkanut unohtua, niitä tehtäviä olin tehnyt vuoden alussa viimeksi kunnolla. Mutta henkinen puoli oli huonommalla mallilla. Piti siis päättää, lukisinko vielä viikon ajan hulluna, kertaisin ja opettelisin uudelleen, vai keskittyisinkö muuhun. Päätin, että isompi vaara on paniikki, joka voi pilata kaikki tehtävät, kuin se ettei paria tehtävää osaa. Täysin en kuitenkaan lopettanut, tein aina sen pari tuntia päivässä hommia, mutta ne olivat aika kevyitä. Muutamia tehtäviä tein sähkömagnetismista ja mekaaniikasta, mutta juurikaan en enää jaksanut. Perustehtävät maistuivat puulta. Tein aineistoharjoituksia vk-nettimatskuista, jotka olivat kyllä hyviä, aineisto muutenkin on vahvuuteni, sillä luen nopeasti ja osaan aika hyvin yhden lukukerran jälkeen vastata kysymyksiin melkeinpä vaistonvaraisesti (harmi etten päässyt näyttämään taitojani :D). Luin valmennuskurssilla tehnyt muistiinpanot netistä ja tein simuloidun pääsykokeen uudestaan. Silloin nauratti, sillä tajusin kuinka paljon oli mennyt pieleen. Mutta yllätyksekseni se kuitenkin oli riittänyt niin hyviin pisteisiin, että olin valtakunnallisella tasolla kuudes ja bilsan pisteeni olivat parhaimmat (kahta vailla täydet). Bilsasta oli kyllä täysin kiittäminen niitä matskujen vastauksia, kävin lukemassa sen luonnollisen immuniteetin sieltä juuri edellisenä iltana. Perjantaina tein vuoden 2012 pääsykokeen, joka oli todella kiva kokemus, se meni hyvin ja siinä oli samanlainen tehtävä kuin se simuloidun, jota en osannut. Lauantaina, tein sen vaikean tehtävän vielä uudelleen, ja kertasin sitten kemian ja biologian teoriatiivistelmät matskuista, kemian nimistöä, ja luin Maolin läpi. Myös matikan osuuden, että logaritmit ja potenssit olisivat hyvin mielessä. Enemmänkin kyllä siis selasin sen läpi, ei tarkassa lukemisessa mitään järkeä ole. :D Viikon aikan olin myös piirtänyt biologian rakenteista kuvat ja nimennyt kaikki osaset siihen. Traagisesti hammas oli ainut jonka jätin piirtämättä, eihän ne nyt sellaista voi pääsykokeessa kysyä! :D Ainiiin, tein myös alkuviikosta monivalinnat fykematskuista, se oli kyllä sellaista pakkopullaa että huh, onneksi myös kaveri teki niitä niin oli pakko itsekin. Kuulostaa kyllä nyt siltä että olisin tehnyt paljon  kaikenlaista, mutta oikeasti otin paljon rennommin, varsinkin loppuviikosta. Viimeisenä otin vuoden 2013 kaavakokoelman, ja merkkasin siihen yliviivaustussilla kaavat, joista voisi olla hyötyä. Siitä näki, että kuinka paljon turhaa siellä loppujen lopuksi oli. Sitten lähdin drinksuille kaverin kanssa. Olo oli mitä epätodellisin. 

Sunnuntaina olikin ensimmäinen vapaapäivä. Pidin ystävieni kanssa nyyhkyleffaillan, ja nyt täytyy kyllä suositella! Muutama aiheeton itkukohtaus oli jo tullut, ja jostain luin että itkeminen helpottaa stressiä. Oli miten oli, silloin tuntui, että sain vain kaikki paineet purettua ja itkut itkettyä. Ja totisesti sain muuta mietittävää. 

Maanantaiaamuna lähdimme ajamaan äitini ja vuotta nuoremman veljeni kanssa kohti Tamperetta. Olin ruinannut veljeä monta viikkoa mukaan, olin kuin morsian, joka haluaa kaiken olevan täydellistä hääpäivänään - jos yksikin juttu menee vikaan, kaikki on pilalla. En oikein tiedä miksi, mutta tuntui ehdottoman tärkeältä että veli tulisi mukaan. Perustelin sitä sillä, että hänen kanssaan koko reissu tuntuisi kuin lomalta, eikä hän antaisi minun stressata tai puhua kokeesta, hän itse on varsinainen antistressaaja. Ai niin, hänestä tulikin mieleeni, että oli todella hyvää harjoitusta, kun valmensin häntä biologian yo-kokeisiin! Kävimme neljässä päivässä kolme ensimmäistä kurssia läpi, ja vitosen nopeasti, alussa hän oli ihan ulalla, ei tiennyt edes mitä yhteyttäminen on, mutta lopulta hän sai hyvin vahvan M:n! Ärsyttää, kun hän päätti laiskotella pari viimeistä päivää emmekä ehtineet nelosta käymään, muuten olisi varmasti tullut E. Ja niin, se pitää vielä sanoa, että olen vähän poikkeustapaus perheessäni koulumenestyksen saralla, löytyy perinnöllinen lukihäiriö ja laiskuusgeeni. Tai no kaikista nuorin pikkuveljeni näyttää seuraavan malliani ("yhyy, sain matikan kokeesta vain 37/38!"), mutta hän on vielä niin pieni, että saa nähdä. :D

Mutta olin ihan oikeassa pakottaessani veljeni missaamaan matikankokeet ja lähtemään mukaan. Matkalla oli tosi hauskaa, illalla menimme katsomaan uusimman X-Menin ja unohdin koko kokeen. Sitä paitsi hän ajaa niin holtittomasti, ettei kyydissä ehdi pelätä mitään pääsykokeita. :D Olin jo pitkän aikaa totuttautunut unirytmiin, jossa rupesin aina kymmeneltä nukkumaan ja heräsin seitsemältä, että saisin hyvin nukkuttua edellisenä yönä, mutta nukkumaanmeno venyikin leffan takia puolille öin, mutta ei se haitannut. Vaikka muutama tunti meninin levottomasti, lopulta näin vain unia supersankareista. 

Aamulla heräsin seitsemän maissa, ja silloin tuli paniikin huippu. Lopulta nousin ylös, ja lähdin syömään aamupalaa. Oppikirjoja en ottanut mukaan etten lipsahtaisi lukemaan, mukana oli ainoastaan se paperi mihin olin koonnut kaikki kaavat. Vilkaisin sitä aamulla nopeasti, mistä ei ollut kyllä mitään hyötyä, pahensi vain vatsan vellomista. Aamupala meni vähän hukkaan osaltani, söin kyllä mutten maistanut mitään. Tekstailin samalla siihen lukupiiriimme, muut olivatkin jo koepaikoilla, vaikka aikaa oli vielä tunti! Itse lähdin vähän myöhemmin, tällä kertaa kokeeni ei ollutkaan päärakennuksella, mikä oli harmi, sillä olin ajatellut ettei ainakaan tuntematonta paikkaa tarvitsisi jännittää, vaan Biolla (?). Olimme yötä sairaalahotellissa joten matka oli todella lyhyt. Matkalla nähdessäni muitakin hakijoita, kaikki jännitys yhtäkkiä laukesi ja minua alkoi suorastaan hymyilyttää. Nyt ei voisi muuta kuin vaan tehdä parhaansa kokeessa! Äiti sanoikin, että olin paljon jännittyneempi viime vuonna. 

Kävelin sisään rakennukseen, etsin istumapaikan ja kaivoin romaanin laukusta. Hetken luin ja salakuuntelin muita, kunnes tajusin unohtaneeni evääni. Sekin vain lähinnä huvitti, onneksi hotelli oli tosiaan ihan vieressä, joten äiti toi ne pian. Ihmeekseni jotkut kai luulivat minua tutoriksi tai joksikin kun seisoin pihalla odottamassa, ehkä koska oloni oli oikeasti rento ja hymyilin. :D minulta kyseltiin ohjeita esim Arvolle, ja osasin jopa neuvoakin. Sain evääni, jotka olivat pari karjalanpiirakkaa, kolme lakupatukkaa ja Fruity Junior. Pääsimme pian saliin, istuimme odottamassa ehkä noin viisi minuuttia ja saimme aloittaa. Tarkemman selostuksen kokeen kulusta voit lukea aiemmista teksteistäni, kerkesin kuitenkin kaikki tehtävät tekemään hyvillä mielin, vaikka tiesinkin virheitä tulevan, mutta tein parhaani siinä ajassa mitä oli. Viidessä tunnissa ja pikku paineessa kuitenkin aina tulee pakostikin huolimattomuusvirheitä ja ajatusvirheitä. Samaa mieltä olin keväästänikin, siis että tein parhaimpani. Jos en olisi päässyt sisään, olisin toki harmitellut etten aloittanut aiemmin, että tuhlasin aikaa Greyn Anatomiaan ja muuhunkin, etten ollut ahkerampi. Mutta totta puhuen en olisi mitenkään viittä kuukautta kauempaa jaksanut lukea. Ehkä olisin voinut tehdä aina silloin tällöin syksyllä tehtäviä ja lueskella kirjoja, mutta toisaalta olen sellainen, että kun jotain aloitan niin aloitan sen sitten kunnolla. Ja burn out oli loppuvaiheessa lähellä jo tuossa ajassa. Greyn Anatomia motivoi, ja jaksoin ainakin sitten keskittyä tunneilla, kun vapaa-ajalla tein muuta. Ilman kavereita ja salilla käyntiä olisin varmasti tullut hulluksi. Ja simuloidusta opin sen, että ei todellakaan kaikkea tarvitse osata onnistuakseen hyvin. Riittää, että saa tarpeeksi hajapisteitä. Nyt kun kävin katsomassa koettani, tajusin, että vain kaksi viimeistä tehtävää olivat menneet kokonaan oikein, kaikki muut enemmän tai vähemmän väärin. Tai se maksakohtakin meni oikein, mutta sehän oli vain c-kohta. Ensin jo ihmettelin, että onko pisteet laskettu väärin, kun ne suurimmaksi osaksi olivat sellaista 3,5/6 tai 3/10, mutta kyllä ne oli. Monivalinnat toki olivat menneet hyvin, mutta vaikka olisin ykköstehtävän jättänyt tekemättä, olisin päässyt sisään. 

Luin muuten suurimmaksi osaksi kotona, vaikka varsinkin alkutalvesta kävin myös kirjastolla, mutta kovaääninen vatsani yleensä haittasi siellä lukemista ja rahaa meni ruokaan liikaa. Kerran kävin yliopistolla, siellä olisi ollut kyllä hyvä varsinkin jos olisi ollut opiskelijakortti, että olisi saanut alennusta ruoasta. Kirjastolla kyllä luin aina tehokkaammin, mutta laiskuuttani jäin sitten usein kotiin. Olisi kyllä pitänyt käydä enemmän. Se hyvä puoli opiskelussani oli, että koitin oikeasti erilaisia tyylejä, käytin eri tekniikoita, tein eri juttuja vaihdellen, välillä tein pitkiä päiviä, välillä en, välissä oli aika jolloin opiskelu oli kokonaan kurssien varassa ja sitten oli itsenäisen opiskelun viikkoja. Sillä tavalla jaksoi paremmin, ja asiat myös jäivät paremmin mieleen. Löysin myös uusia hyviä keinoja opiskella, ja vaikka minulle sopivin tyyli on ehkä silti se alkuperäinen luku+sotkuiset muistiinpanot -tekniikka, ei sillä olisi pärjätty koko kevättä.

Sen vielä haluan sanoa koetaktiikasta, että minun virheeni oli heti alkuun lähteä tekemään sitä toista isoa tehtävää, joka ei niinkään vaikea ollut, mutta vaatii kuitenkin huolellisuutta ja tarkkuutta. Olisi ensin kannattanut vain tehdät ne nopeat ja helpot pois, niin olisi voinut rauhassa keskittyä. Tykkään kuitenkin sellaisista, niin siksi tein sen alussa, vaikka tiesinkin että se on omalla tavallaan vaikea. 

Niin, kokeesta lähdin hyvillä mielin, niin hyvillä että halusin masentua, kävin katsomassa siis vastausanalyysit vastoin aiempaa suunnitelmaani, ja lueskelin muiden mielipiteitä netistä ja tekstailin hulluna kavereiden kanssa. Kävimme syömässä samassa ravintolassa kuin viime vuonna (onneksi ei sen pidempää perinnettä muodostunut), ja shoppailemassa. 

Kesäkuu menikin spekuloiden ja Älyvuodossa roikkuen, toki lomaillenkin, ja olin ihan hajoamispisteessä tulosten tullessa. Äiti herätti minut ison kirjeen kanssa, ja niinhän sitä kävi, että opinnot alkavat Tampereella 25.8! Ilo on ollut huipussaan, vaikka välillä on jo jännittänytkin ja pelottanut, edessä on tosi iso muutos. Kuitenkin uskon, että olen tehnyt oikean valinnan. En malta odottaa, mutta nyt aion vielä nauttia kesälomasta!

2 kommenttia:

  1. Kiitoksia kovasti kun kuuntelit postaustoivetta ja toteutit tämän! Mukava tosiaan lueskella näitä tarinoita onnistumisista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan sulle toivomisesta! :) ja oli kyllä aika hauskaa muistella varsinkin noita alkuaikoja, ja käydä selailemassa lukusuunnitelmaa, tuli ihan nostalginen olo. Ja kun muisti sen stressin ja paineet, niin uudelleen taas tuli onnelliseksi sisäänpääsystä. Nämä tälläiset tarinat tosiaan oli munkin lempparilukemista keväällä, niin motivoivaa varsinkin kun löysi jonkun, joka on aloittanut samoilta pohjilta kuin itse.

      Tsemppiä sulle ensi kevääseen hurjasti, kunhan vain parhaimpansa yrittää niin varmasti onnistuu! :)

      Poista