Kaksinumeroinen luku on niin paljon pienempi kuin kolminumeroinen! Kolminumeroinen on turvallinen, iso luku. Kaksinumeroinen on yhtäkuin alkava panikointi. 99hän on käytännössä lähes sama kuin 10! Hyi en halua ajatellakaan sitä tunnetta, kun lataamani laskurin luku vaihtuu yksinumeroiseksi.
Alkavaan panikointiin ei auta se, että ensimmäistä kertaa olen tipahtanut lukusuunnitelmastani. Tai ainakin periaatteessa. Olen kyllä käynyt asiat, jotka tähän mennessä oli suunnitelmissa, mutta niiden lisäksi tarkoituksena oli tehdä valmennuskurssin tehtäviä sitä mukaa kun asioita tunneilla käydään ja niissä olen jo kahden viikon verran jäljessä. Lisäksi meillä oli tällä viikolla tutor-tapaaminen, jossa tutor suositteli käymään vaikeat asiat ensiksi läpi, ettei vain jäisi opettelu viimeisille viikoille. Parempi olisi viimeiset viikot/kuukaudet kertailla ja käydä helppoja asioita, ettei tule paniikkia jos ei jotain tajuakaan. Ja paremminhan ne asiat jää mieleen sillä tapaa, että kertaa ne useamman kerran pitkällä aikavälillä, kuin että loppumetreillä alkaa opiskelemaan.
Minulle nuo vaikeat asiat olisivat sitten varmaan FY7 ja FY8. On toki muitakin, ja noissakin helppoja juttuja, mutta nuo nyt sillä perusteella, että niiden opiskelu jää todennäköisesti vaan valmennuskurssin ja itsenäisen työn varaan. Ja valmennuskurssilla ne tulevat vasta siellä loppuvaiheessa. Nyt pitäisi sitten onnistua repimään jostain aikaa niillekin, jos noudatan tutorin neuvoa (meillä on muuten tosi kiva tutor!). Mutta kaikki vapaa-aika menee lähinnä läksyjen tekemiseen, ja tunneilla käytyjen asioiden kertaukseen tai etukäteen opiskeluun. Ja toki haluan sitä ihan oikeaa vapaa-aikaakin.
Ainoa hyvä sauma tässä olisi varmaan tosiaan se hiihtoloma, jolloin on vain iltaisin oppitunteja, eli siis vaan valmennuskurssia. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rästitehtävät pitäisi saada tehtyä ennen sitä, ja mieluusti vähän jo etukäteenkin valmennuskurssin tehtäviä, koska sitä on melkein joka ilta, joten läksyjä on tiedossa paljon. Tai sitten täytyy tosiaan tehdä vaan ne läksyt, eihän meidän fysiikanope esimerkiksi anna kuin muutamia tehtäviä. Olen vaan päättänyt ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti noin kalliista kurssista, ja laskea kaikki materiaalit läpi.
Niitä lisätehtäviäkin vk-materiaaleissa haluaisin ruveta tekemään. Muutamia onkin tullut läksyksi, mutta en heti tajunnut sitä, sillä en tosiaan katsonut mitä tehtäviä oli läksynä, tein vaan kaikki aihealueeseen liittyvät. Ne lisätehtävät vaikuttavat nimittäin hyviltä, sellaisilta pääsykoetyyppisiltä.
Huh, kylläpä helpotti kirjottaa sekavia ajatuksia ylös. Vaikka en nyt täydellistä ratkaisua keksinyt, niin paniikki kuitenkin lieveni. Mitenköhän stressaantunut olen sitten toukokuussa, kun nyt jo aloitan?
Tämän viikon ilon aiheita oli eilinen kemian valmennuskurssin tunti, jossa kävimme tasapainolaskuja, joita en siis ole vielä laskenut lainkaan, eilistä lukuunottamatta. Teimme joitakin tehtäviä edellisien vuosien pääsykokeista, joissa aiheena oli tasapainoreaktiot ja oli ihanaa huomata, että jopa osasin tehdä ne! Monivalinnoissakin tuli vain yksi virhe. Eilen alkoi myös KE5 iltalukiossa, tosin en mennyt tunnille, mutta ensi viikolla kyllä ehdottomasti menen, nuo aiheet ovat niin mielenkiintoisia, että haluan päästä pian laskemaan lisää!
Vähemmän iloisia tapahtumia oli FY5 kurssin koe. Luulin oikeasti osaavani ne asiat, sillä oppitunneilla ei ollut mitään ongelmia vaikeimpienkaan laskujen kanssa. Enkä kokenut asiaa mitenkään vaikeaksi. En jaksanutkaan kovin paljoa kertailla, luin vain tiivistelmät ja tein osan kertaustehtävistä. Kokeessa sitten huomasin, että en muistanut jotain yksityiskohtaa, tai osannut tehtävää ollenkaan, kun en tiennyt minkälaista ratkaisua siinä haettiin. Koe myös oli kahdessa osassa, mikä oli outoa ja stressaavaa, sillä aikaa tuntui olevan paljon vähemmän. Osasin ehkä kaksi tehtävää kuudesta, ja neljä muuta jotenkuten, muutamasta vaan tuli ihan ihmeelliset vastaukset... Saa nähdä mikä numero tulee. Mutta eipä sillä niin paljon väliä ole, tiedän kuitenkin osaavani perusasiat vahvasti ja enemmänkin muisti kuin osaaminen petti. Ja nämähän tulevat vielä siellä valmennuskurssillakin. En siis anna itselleni lupaa masentua, tulipa arvosanaksi mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti