perjantai 7. helmikuuta 2014

Miksi lääkis?

En ole niitä, jotka ala-asteelta lähtien ovat tienneet haluavansa lääkäreiksi. Minulla on ollut monta unelma-ammattia, mutta vielä lukion lopuillekin asti olin varma, että lääkäriä minusta ei ainakaan tule. Tähän on monia syitä, inhosin esimerkiksi kemiaa ja fysiikkaa, sillä kokemukseni niistä olivat huonoja ja koska äitini on lääkäri, tunsin aina jonkinlaista painostusta siihen suuntaan - ja itsepäisenä oli tietenkin tehtävä päinvastoin.
Abivuonna meillä oli ammatinvalintaohjaus. Menin sinne vähän sekavin mielin, mutta tiesin kyllä mikä oli kaikista kiinnostuksenaiheistani ehdottomasti suurin: biologia. Olen aina rakastanut biologian tunteja, käsittelivätpä ne sitten eri kalalajeja tai ihmisen hormonitoimintaa. Sinä syksynä kävin BI5:sen ja loistava opettajamme kertoi työstään solujen parissa mm. sairaalassa. Se iski minuun heti ja ajattelin "Tuota minä haluan tehdä!". Päädyimme siis opon kanssa siihen, että haen opiskelemaan bilsaa.
Tutkin netistä biologian koulutusta ja huomasin heti, että monet valittelivat työllisyystilanteen olevan huono. Ajattelin, että en kyllä halua kouluttautua montaa vuotta jollekin alalle, josta en sitten pakosti saa töitä. 
Käytin ahkerasti googlea ja yritin selvittää mikä olisi sellainen ala, jossa voi opiskella biologiaa ja josta löytyisi töitä. Jostain pomppasi eteeni linkki Turun yliopiston lääketieteen tutkijalinjan sivuille. 
Siinä sitä sitten oltiin. Hakemassa alalle, jota olen aina ajatellut viimeiseksi vaihtoehdokseni. Harkitsin jopa, etten edes kertoisi äidilleni suunnitelmista ennen kuin pääsisin sisälle. No, kerroin kuitenkin, ja äiti iloitsi kuten arvata saattaa. 
Ongelma oli sitten se, etten ollut lukenut lukiossa kemiaa ja fysiikkaa enempää kuin pari kurssia ja pääsykokeeseen oli aikaa alle puoli vuotta. Ja yo-kirjotuksetkin olivat tulossa. Niinpä päätin, että pitäisin välivuoden, mutta kävisin kuitenkin kevällä katsomassa kokeen ja lukisin sitä ennen fyken läpi. Motivaatio oli rankan abivuoden jälkeen aika alhaalla, enkä tehnyt sen enempää kuin lukaisin kirjat ajatuksen kanssa läpi. Koe oli ihan hirveä, en edes muistanut biologiankaan juttuja, sillä siitä oli jo yli puoli vuotta kun viimeksi olin sitä lukenut. Kirjottelin kuitenkin kaikkea mahdollista ja ihan läpällä laskin vähän paria laskuakin. Yllättäen onnistuin saamaan jopa puolet pistemäärästä, jolla olisi päässyt sisään. Ja jos huomioi lähtöpisteeni, oli tulos sitäkin korkeampi. En kyllä tiedä mistä ihmeestä niitä pisteitä tuli...
Hain siis viime vuonna Tampereelle, sillä se on seuraavaksi lähinnä kotipaikkakuntaani (Kuopioon en halua) ja mukavanoloinen kaupunki. Sinne aion hakea tänäkin vuonna. 
Mitä enemmän olen valmistautunut pääsykokeisiin ja lueskellut juttuja lääkiksessä opiskelusta ja lääkärin ammatista, sitä enemmän tämä on alkanut tuntumaan minun jutultani. Itsenäisesti lukiessa myös kemia ja fysiikka tuntuvat tosi kiinnostavilta! 
Suurin syyni hakea lääkikseen on siis puhtaasti se, että ne asiat kiinnostavat minua. Pidän myös haasteesta, sillä tiedän että lääkäriksi tuleminen vaatii kovaa työtä, eikä se siihen lopu. Pidän opiskelusta, ja sitä on luvassa koko loppuelämäksi. Ala on myös niin monipuolinen, että ei haittaa, vaikken vielä tiedäkään tarkalleen mitä haluan tehdä. Ja voin myös tehdä hyvin erilaisia töitä, jos kyllästyn johonkin.
Tietenkin myös hyvä palkka, kunnioitus ja tietynlainen asema ovat hyvä juttu, mutta toivon ettei kukaan vaan sen takia lääkäriksi ryhdy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti