sunnuntai 16. helmikuuta 2014

100 päivää

Jos oikein laskin niin enää sata päivää pääsykokeisiin! Hui, kohta siis enää kaksinumeroinen luku...

Tämä viikko on mennyt kyllä huonosti lukemisen kannalta. Ja siitä on syyttäminen omaa itseä vain.. Tein jotain sellaista mitä ei kenenkään pitäisi tehdä, jos on aikeissa viettää seuraavat pari kuukautta ahkerasti opiskelemalla. Aloitin katsomaan uutta sarjaa!

Olen kuullut valmennuskurssilla ja joidenkin kavereiden vitsailevan Greyn anatomiasta, siihen tyyliin että mikä meitä sitten siellä sairaalassa odottaa. Niinpä päätin vilkaista vähän, mistä tuossa sarjassa on kysymys. Ja voi ei, olisihan se pitänyt arvata, jäin auttamattomasti koukkuun. Ja meillä kun sattuu olemaan semmoinen kaamea asia kuin Netflix, jota olen onnistunut välttämään, niin tietenkin sieltä löytyy kaikki yhdeksän kautta. Olisi ollut edes vain yksi (no silloin olisin varmaan käynyt ostamassa muut). Niinpä viikko on ollut sitä "vielä yksi jakso ja sitten luen varmasti fysiikkaa!". Eikä kyllä auttanut yhtään että olen ollut hieman kipeä taas vaihteeksi nyt loppuviikosta.

No, järkeilen itselleni, että olen tehnyt niin hulluna töitä että pitäähän sitä välillä ottaa rennomminkin. Olisin kyllä edelleen lukusuunnitelmaani edellä vaikken olisi tehnyt mitään koko viikolla. 

Huomenna on vuorossa sitten FY5 koe, joten tänään täytyy keskittyä siihen. Ja tehdä läksyt muille tunneille. Ja valmennuskurssilta jäi rästiin tältä viikolta sekä kemian että fysiikan tehtävät, mutta ehkä onnistun pusertamaan jostain aikaa niihinkin. Ja kohtahan on jo hiihtoloma, ja jään kotiin yksin viikoksi kun porukat lähtevät laskettelureissulle. En voi lähteä, kun on melkein joka ilta valmennuskurssia ja sitten vielä se ensimmäinen harjoituskoekin.. Mitähän siinä kysytään? Kaikkia asioita vai vain niitä jotka olemme jo käyneet läpi? Uskoisin että stressitasot ovat silloin jo niin korkealla, että saan opiskeltua hyvin päivisin. Ja ajattelin myös kutsua ystäväni lukemaan yhdessä kanssani, etten vahingossa hiivi tietokoneelle tuijottamaan sairaalan suhdekiemuroita. Olisi muuten aika kammottavaa, jos sairaalassa oikeasti olisi tuollaista. Pitää pistää muistiin ettei koskaan kannata sekaantua työkavereihin! Siitä ei voi seurata mitään hyvää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti