tiistai 27. toukokuuta 2014

Pääsykoe

Lupasin tänne kertoa fiiliksiäni kokeen jälkeen, joten täältä pesee.

Hmm.. Tosi vaikea on kyllä sanoa mitään. En yhtään tiedä mikä tämän kaiken lopputulos on. Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, heti kokeen jälkeen oli todella hyvä olo, mutta sitten hieman masentunut, sitten välinpitämätön ja sitten taas masentunut. Mutta ei kyllä pahasti masentunut, alakuloinen ja alistunut pikemminkin.

Ehkä olisi paras lähteä alusta. Kun edellisenä iltana menin nukkumaan, oli kyllä hieman täpinät päällä ja pyörin varmaan tunnin ennen kuin nukahdin. Ja sittenkin näin vain outoja pääsykokeen miettimisunia, en ole edes varma olivatko ne unia vai ajatuksiani. Pari kertaa yöllä heräilin, mutta lopulta sain kunnolla unen päästä kiinni ja näin hölmöjä supersankari unia varmaankin siitä illan leffasta johtuen.

Aamulla heräsin siinä seitsemän maissa, vaikka herätys oli vasta puoli kahdeksalta. Jonkin aikaa vain makoilin, etten herättäisi veljeäni ja äitiäni, mutta ahdistus kävi suureksi, kun ajatukset vain pyöri kokeessa, joten päätin että muutkin saavat kärsiä ja nousin ylös. Ihan hyvä, ehdinpä sitten rauhassa syödä aamiaista, joka kyllä meni hieman hukkaan kohdallani, ruoka oli varmasti herkullista ja löytyi vaikka mitä, mutta kaikki maistui pahvilta. Söin kuitenkin niin paljon kuin vain pystyin. Kun tuli aika lähteä koepaikalle, ahdistus nosti taas päätään, mutta jo autossa istuessani (tosin tajusimme että matkaa oli oikeasti ehkä vain noin 400 metriä, ajoimme ensin jotain ihme kautta) se helpotti, kun näin muita hakijoita, joista muutamalla oli selkeästi huonompi olo kuin minulla.

Koepaikalle tullessani olin jo täysin tyyni, lueskelin kirjaa ja nauroin kun tajusin unohtaneeni evääni. Onneksi hotelli ei tosiaan ollut kaukana, joten sain ne pian takaisin. Kaikki oli sen verran sopivan epätodellisen tuntuista, ettei jännittänyt yhtään, ei kokeessa eikä ennen sitä.

Jonkin aikaa piti istuskella sitten salissakin ja odotella, olin oikeastaan vain malttamaton aloittamaan. Kun viisari osui yhdeksään, käänsin paperit ja hirmu vauhdilla rustailin pitkän nimeni kaikkiin papereihin, hetkeksi tuli sellainen, että hetkinen niin mitkäs ne minun muut etunimeni olivatkaan, mutta pääsin yli siitä ja selailin kokeen läpi. Naureskelin, kun huomasin, ettei aineistoa ollut ja näin hampaan kuvan. Ensimmäinen mielikuva oli, että tehtäviä on paljon, enkä oikein saanut kunnolla otetta kokeesta, mutta huomasin monta tehtävää, jotka vaikuttivat helpoilta. Mietin, että nyt tämä sitten tuli, juuri se mitä pelkäsinkin, paljon helppoja pikkutehtäviä, nopeus ja huolellisuus ratkaisee.

Aloitin siitä lihastehtävästä, en edes tiedä miksi, mutta se vaikutti nopealta. Nyt jälkikäteen ärsyttää, että piti aloittaa siitä, sillä kiireessäni en lukenut pisteytystä kunnolla, arvasin vain nopeasti kohdat joita en tiennyt, vaikka olisi ehdottomasti ainakin pari kannattanut jättää tyhjäksi.. Tosin olen aina inhonnut noita tehtäviä, missä pitää miettiä, että kannattaako vastata vai ei, koska koetilanteessa on vähän epävarma kaikesta. Olenkin aina ajatellut, että loppujen lopuksi saan enemmän pisteitä vastaamalla kaikkiin, kun jättämällä epävarmat tyhjiksi.

Siitä hyppäsin pari tehtävää yli ja jatkoin jostain kemian tehtävästä, joka vaikutti hauskalta - olisikohan ollut se EDTA-tehtävä. Ja hauskalla tarkoitan haastavaa. Arvasin kyllä sitä tehdessäni, että menee vähän väärin, mutta kello tikitti eteenpäin sellaista vauhtia, että päätin tehdä mitä pystyin ja palata myöhemmin miettimään oikeaa tapaa ratkaista, jos olisi aikaa. Näin kävikin melko monen tehtävän kohdalla. Koestrategiani on ollut aina vain tehdä tehtäviä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, kun keksin jonkin tavan, joka voisi tuottaa vastauksen, teen sen, sillä ei siellä yksinkertaisesti ole aikaa miettiä, että onkohan se nyt oikea tapa. Niinpä menestyminen riippuu siitä tuleeko ensimmäisenä mieleen väärä vai oikea ratkaisutapa. 

Etenin sitten järjestyksessä, yksi tehtävä jäi osittain ratkaisematta, sen köysikiipeilijän nopeus. Mutta tiedostin vain koko ajan hirveän kiireen, ja puskin tehtäviä eteenpäin. Mitenkään paineissa en kuitenkaan ollut, hyvillä mielin tein tehtäviä sillä mihinkään en jumittunut, vaikka tiesin, että virheitä tulee, ajattelin, että teen nyt kuitenkin kaikki ensin ja yritän sitten tarkistaa. Saatuani tehtävän nro 17 tehtyä laskin nopeasti jäljellä olevien tehtävien määrän ja tein ajankäyttösuunnitelman, joka kuitenkin jätti lopuksi noin kymmenellä minuutilla. Tarkoitus oli monivalinnoille ja tarkastamiselle jättää puolitoista tuntia.

Biologian tehtävissä keksin mielestäni hyviä pointteja, ja pidinkin tehtävistä. No, vitamiineja en kyllä tiennyt, ja arvoin palorypälehapon ja asetyylikoentsyymi-A:n välillä siinä yhdessä kohtaa, ja tietenkin valitsin juuri väärän. Oikeastaan oli ihan hyvä taktiikka ensin suorittaa suurin osa laskuista alta pois, jolloin pystyi hetkeksi rauhoittumaan ja miettimään biologiaa. Olen kyllä kirjoittanut esim hengitystehtävään paljon kaikenlaista, mitä ei mainittu vastausanalyysissä, ja samoin pariin muuhun kohtaan, kirjoitin kuiteskin vastaustilan aina täyteen. En sitten tiedä onko mennyt ohi aiheen..

Kun jäljellä oli pari viimeistä laskua, tajusin olevani jäljessä aikataulusta ja päätin vain nopeasti sutaista niihin jotakin. Aminohappojen, jotka ovat alfakierteellä, lukumääräksi sain negatiivisen luvun ja nauroin sillekin, jännä miten ei missään välissä oikeastaan masentanut tai ahdistanut vaikka tiesin välillä menevän väärin. Tiesin vain, ettei aika riittäisi uuteen yritykseen. 

Lopulta aikaa ykköstehtävälle jäi noin tunti, ja yritin tehdä sen mahdollisimman huolellisesti. Kahtakymmentä vailla tein B osan vikoja laskuja ja jäädyin kilowattituntien kohdalla, en yhtään muistanut miten ne laskettiin, joten arvasin vain jotain ja hyökkäsin C osan kimppuun. Siinä taas ärsytti tuo pisteytys, ja mietinkin jättäisinkö pari kohtaa tyhjäksi, mutta päätin kuitenkin että vastataan kaikkeen. 

Kahdeksan minuuttia ennen kokeen loppumista olin valmis, ja olin todella huojentunut. Palasin nopeasti siihen kilowattituntitehtävään, muistin heti miten ne menivät ja vaihdoin vastauksen. Ai, että ärsytti kun katsoin vastausanalyysejä, olin kai tehnyt jonkin laskuvirheen, sillä alkuperäinen arvaukseni oli ollut oikein. No ei voi mitään. Sen vastausta vailla olevan köysitehtävänkin olin tehnyt jossain välissä loppuun, joten selailin siis kokeen läpi, tarkistin kahdesti että joka paperissa oli henkilötiedot ja että olin vastannut kaikkeen. Kirjoitin pariin kohtaan jotain lisää, reaktioyhtälöitä ja semmoista, ja silmäilin niitä muutamaa tehtävää, joiden tiesin menneen väärin, mutta ihan tyytyväisenä annoin niiden olla, toivoin, että kyse olisi laskuvirheestä, ja että ne olisivat edes sinne päin. 

Aika moni oli siinä vaiheessa lähdössä, ja harkitsin hetken itsekin, mutta päätin kuitenkin jäädä katsomaan loppusähellyksen. Viimeiset minuutit kumittelin monivalinnoista vaihtamiani vastauksia selvemmiksi. 

Koe on päättynyt, kuului ilmoitus, ja laskin kumin kädestäni ja kokosin paperit. Tungin tavarat taskuihin (joo, en tajunnut ottaa mitään pussia tai laatikkoa) ja söin jäljelle jääneitä eväitä ja katselin muita. Palauttaessani papereita, minua alkoi pelottaa, että joku papereista häviäisi jonnekin, enkä saisi siitä pisteitä, ja hidastelinkin muiden iloksi jonossa tarkistamassa, että paperit varmasti menivät oikeisiin paikkoihin.

Avatessani salin oven, ensimmäisen kerran iski se ajatus, että nyt tämä on ohi. Se tuntui todella todella oudolta, ja jäinkin hetkeksi pyörimään paikalle, toivoin että olisin voinut kysyä joltain mielipidettä kokeesta. Salakuuntelin muita hetken, ja suuntasin sitten katsomaan vastausanalyysejä, ja avasin kännykän, jotta viestittely kavereiden kanssa voisi alkaa.

Vilkaisin vastauksia, en mitenkään tarkasti ja näpsäisin nopeasti kuvia, sillä yhtäkkiä tuli hirveä hinku päästä pois sieltä, ja lähdin kävelemään. Naputtelin samalla viestejä, ja yhtäkkiä huomasinkin automme edessäni. Hyppäsin kyytiin, äitini ja veljeni kertoivat, että olivat vakoilleet muita hakijoita ja ajattelivat, että kokeen täytyi olla vaikea kun niin moni pidätteli itkua. Kerroin heille mielipiteeni, eli siis että se oli todella helppo, rajat tulevat olemaan taivaissa ja että ne muutama vaikeampi tehtävä ovat varmasti niitä ratkaisevia, ja juuri niissä minulla oli väärät vastaukset. Mutta että olen todella tyytyväinen suoritukseeni, tein parhaimpani enkä panikoinut, muuta ei voi pyytää.

Loppupäivä menikin kavereiden kanssa kokeesta keskustellen ja älyvuotoa lueskellen. Alunperin olin suunnitellut pysyväni kaukana vastausanalyyseistä ja spekuloinneista, mutta oloni oli vaarallisen hyvä, ja oikeastaan halusin masentua. Mieluummin odotan huonoa tulosta, kun olen varma sisäänpääsystä ja sitten en pääsekään. Ja kyllähän se iloisuus siitä hävisi kun varmistui, että koe oli muistakin ollut helppo. 

Kotona olo oli todella väsynyt, selkään ja päähän koski. Halusin kuitenkin saada kaiken kokeeseen liittyvän nyt pois alta, joten selailin kokeen kunnolla läpi ja katsoin vastausanalyysit. Kuten arvata saattaa, monia tyhmiä virheitä oli tullut, muutamasta tehtävästä olen iloinen jos saan edes säälipisteitä. Toki moni on mennyt oikein, mutta ne ovatkin sitten niitä, joista oli jaossa vähemmän pisteitä. Laskeskelin tuossa vähän, että ehkä noin 65 pistettä olisi tulossa, enkä todellakaan usko, että se riittää Tampereelle.

Mutta en jaksa kuitenkaan välittää, olen todella tyytyväinen itseeni, tein parhaimpani. Aina tulee tyhmiä virheitä, ja kuten jo sanoin, aika on niin rajallinen, että jos ei heti mene oikein niin ei sille mitään oikein voi. Koe ei ollut paras mahdollinen minulle, meinasin tänne etukäteen kirjoitella, mitä siihen olisin toivonut, eikä kyllä mikään paria bilsan juttua lukuunottamatta toteutunut. Tai no ehkä se, että toivoin paljon vaikeita kemiantehtäviä, ja että fysiikka ei olisi niin suuressa osassa tai vaikeaa, mutta ei se kemia kuitenkaan sellaista ollut, mitä olisin toivonut. Viime vuoden tyylinen koe olisi ollut minun kannaltani hyvä, eli siis aineisto ja siitä paljon kysymyksiä, sillä niissä olen hyvä, ja tehtävät pikemminkin matemaattisia. Nooh, ei voi mitään.

Se on nyt vihdoin ja viimein ohitse. En jaksa mitään enää arvailla tai jossitella, toivoisin vain että tulokset tulisivat nopeasti, että voisi sitten suunnitella ensi syksyä. Luulen kuitenkin olevani aika lähellä rajaa, toivottavasti ainakin, saattaa jäädä tosi vähästä kiinni tai mennä tosi vähällä yli. Tai voi jäädä kauaskin. En tiedä. Kaikki riippuu muiden menestymisestä, ja arvostelusta, saanko minkä verran haja- ja säälipisteitä. Jos en pääse nyt sisään, hyvillä mielin sitten ensi vuonna. 

Nyt aion nauttia kesästä. Aika outo olo kyllä on, vaikea keksiä tekemistä. Mutta kyllä se tästä, eiköhän nämä asiat nopeasti unohdu. Niin paljon kaikkea kivaa on luvassa. Pidän peukkuja nyt kaikille ja itsellenikin, ei sitä koskaan tiedä! Mutta mitään ei enää voi tehdä, asia on muiden käsissä. 

Saatan kirjoitella tänne jotakin ennen tulosten tuloa, mutta viimeistään varmaan silloin. En ole kyllä täysin varma mikä tämän blogin tulevaisuus on, jos en pääse, niin sitten varmasti jatkan ainakin keväällä, jos pääsen, ehkä sitten voisi ainakin jotain kertoa lääkiksessä opiskelusta, jos ehtii... En tiedä. Haha, en tiedä oikein mitään tällä hetkellä, haahuilen vaan kotona ympäriinsä.. Mutta joo, hyvää kesää kaikille, nyt nauttikaa, me ollaan se ansaittu!!

12 kommenttia:

  1. Eilinen oli kyllä jännä päivä. Itsellänikin vaihteli fiilis laidasta laitaan. Yö tuli nukuttua ihan hyvin (outoa), aamulla jännitti vain vähän ja kokeen alkua odotellessa oli rento olo. No, sitten koe alkoi ja tajusin, että aineistoa ei ole.. Selailin tehtäviä ja päällimmäinen ajatus oli: "Nyt se tapahtuu, tänävuonna musta tulee lääkisopiskelija!". Koko koe meni sitten todella rennosti tehdessä ja aika riitti hyvin, ehdin jotain tarkistaakin. Päällimmäinen tunne oli, että koe oli todella helppo - pisterajat tulee olemaan taivaassa.. Mutta ajttelin itse suoriutuneeni erinomaisesti.

    No, paluumatkalla sitten selailin muiden keskustelua ja haluamattani spoilaantui muutama vastaus. EDTA tehtävä oikein, polarisaattoritehtävä väärin.. Kysymyspaperia lukiessa avautui sitten mieleen tyhmiä virheitä joita oli tehnyt, miinus unohtunut yhtälöstä, tehtävänanto jäänyt lukematta, väärin ratkaistu 8 tehtävä, väärä arvo sijoitettu yhtälöön.. pH tehtävässä unohdettu huomioida laimennus. Äh - ärsytys on kyllä kova kun miettii noita.

    Olen silti itsekin ylpeä, että jatkoin kokoajan eteenpäin. Ajattelin juuri niinkuin sinä; "ei ole aikaa takertua tähän, vaikka tuntuu väärältä.. eteenpäin!". Nyt vain pelottaa, miten moni on sitten onnistunut lähes täydellisesti. Missä keikkuu pisterajat? Äh, olisin niin halunnut että se hyvä fiilis pysyisi tuloksiin asti. Osaisikin tehdä kokeessa sellaisen mallisuorituksen..

    Toivotaan parasta, ollaan molemmat tehty niin paljon hommia.. ehkä enemmistö on ollut hitaita ja tehnyt myös paljon virheitä / on kaatunut useampaan tehtävään..

    -W.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulostaa kyllä tutulta.. Toivottavasti se nyt riittäis, varmasti on kyl paljon ollu niitä, jotka on olleet vaan kokeilemassa, tai ovat jumittuneet johonkin. Tai siis uskon että ollaan tehty töitä enemmän kuin moni muu. Kokeen aikana oli kyllä hyvä, kun vieressäni istui kaksi poikaa jotka tuntu vaan tuijottavan sitä koetta. Antoi itselle puhtia, kun kirjoitti koko ajan hulluna.

      On tämä kyllä vaikeaa päästää irti, vaikka kuinka yrittää keksiä muuta nii se nousee ajatuksiin, ja pakko on mennä nettiin lueskelemaan juttuja.. Ja laskin pisteet uudestaan, nyt yritin olla sellainen positiivinen, kun ekan kerran laskin ne mahdollisimman ankarasti. Sain n 90 pistettä, mutta tää on nyt siis se positiivisen arvio, mutta mietin että keskiarvo noista ois kuitenkin ihan hyvä.. Mut mitäpä väliä, sitten sen näkee. Mutta en kyl vielä menetä toivoani, ja pidän peukkuja meille kaikille! :)

      Poista
  2. Kääk, 90 pisteellä kyllä olisit varmasti sisällä! Hyvinhän se sitten on sulla mennyt? Keskiarvio noistakin osuis aika hyvin varmaan todellisen rajan yläpuolelle. Saako udella, millaisia virheitä teit? Vai oliko jossain osaamisen puutetta? On kyllä jännittävää odottaa tuloksia... Toivon niiiin et pääsisit ineen, olisit paikkasi ansainnut!

    -W

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha no toi 90 pistettä oli semmonen tosi positiivinen, että ehkä ne hyväksyis tuonkin ja ehkä ne ei sakoittais tuosta...

      Ja tietty saa kysyä, en kyl tiiä miten hyvin osaan kertoa.. Just aika monessa katoin että on eri vastaukset, esim se aminohappo vika kohta, mut sit lasku näytti aika pitkälle tutulta, jossai välis kai mentiin metsään.. Ja sitä rasvapallon vikaa kohtaa en vieläkään ymmärrä vaikka monta kertaa katoin sen analyysin, jostai syystä ei vaa aukee :D sit toki kaikkee typerii, monivalinnoissa kiireessä ei tajunnu jotai ilmiselviä, esim valtimot sydämeen hah. Ja pari myös näytti että on ratkaistu eri lailla, mut en oo ihan varma että oliks mul kuitenki sama vastaus, esim se köysikiipeilijän nopeus.
      Hmm mitäs muuta oli.. Asetyyylikoentsyymin tilalle laitoin palorypälehappo, e-vitamiinia en tiennyt, bilsoissa ei ainakaan kaikkia pointteja ollu, mut suurin osa onneks.. Monivalinnoissa toki monia höpövirheitä. Pari pyöristystä on eri lailla, mut mun mielestä muutama ois oikein laskusääntöjen mukaan vaikka vastauksissa onkin erit.. :D saa nähdä mitä hyväksyy. Hammassementtikö se nyt oli, jota en tiennyt.. Ja sit varmasti myös monia pikku huolimattomuusvirheitä, vaikee sanoo ku ei ees enää muistanu omia vastauksia :/ joku laskuvirhe siinä EDTAssakin.. Tai saatto olla isompikin :D eri vastaus kummiskin.

      Poista
    2. Ei silleensä kyl tunnu etten ois niitä osannu, kotona rauhassa varmaan tosi hyvin menisi, mut siinä ajassa ja kuitenkin pikku paineissa tulee noita.. :D mut niitä tulee aina, en osaa nyt murehtia. Riittää jos riittää. :D ja kiitti, mäkin toivon että sä pääset, sit ois kiva ku ois joitain ees vähän tuttuja siellä jos itekin pääsis ;) tai vaikka sit myöhemmin pääsiskin nii tietäis kuitenkin että siel on mukavii ihmisii jossain :D vähän tavallaan pelottaa myös sisäänpääsy, ihan vieras kaupunki ois sit..

      Poista
  3. Todella hieno asenne sulla! Ei pitäisikään nyt murehtia noista, vaan olla ylpeä itsestään. Silti aiheuttaa itseinhoa ajatella, että lääkis voi jäädä parista virheestä kiinni. Harmi sikäli, että jos nyt pääsisin ineen, joutuisin armeijan käymään välissä. Viimevuonna sen skippasin, jotta saisin välivuoden valmistautua paremmin koitokseen. Nyt se kuitenkin pitäisi jo käydä, ettei se jää sinne taustalle kummittelemaan.. Olisi ollut kyllä hienoa päästä samaan aikaan, sillä olen varma että se sun uurastus palkitaan!

    -W

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa nii et sulla vielä armeijat edessä ;)
      Huh, uskon kyl että aika paljon tulee ärsyttämään, jos jää just jostai puolesta pisteestä kiinni, niinkuin yhdellä kaverillani viime vuonna.. Siinä ois kiva miettiä, että jos oisin kirjoittanut sen asetyylikoentsyymin palorypälehapon sijaan... Mut no, onneks ei voi sille enää mitään, ja jos jää vähästä nii pitää sit käydä kattomassa jos vaikka vois tehdä korjauspyynnön ja onnistuis repimään ne puuttuvat jostakin ;) muistahan sit tulla kertomaan miten meni! :)

      Poista
  4. Mietiskelin jo tiistaina että mitenköhän se sit meni, ja nytten vasta tajusin että täällähän se varmasti lukee :) Oon tosi ilonen että ilman paniikkia pystyit olemaan ja tekemään parhaasi! Nyt vaan toivotaan kaikkein parasta!
    - Elly :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai säkin oot tänne eksynyt ;D voi eii.. :D mutta pitäis kyl nähä ja jutella, oon nyt mummolassa ja sä vissiin hesassa? Nooo viestitellään ja soitellaan! ;) kiva että kävit tsekkaa tän blogin ja vielä kommentoit :)

      Poista
    2. Älä pelkää en mä oikeestaan muita postauksias oo lueskellu ainakaan vielä, sori, täytyy myöntää :D Mut kun en saanu aikaseks kysyttyä muullakaan tavoin koekuulumisias niin sit ajattelin et ehkä ei haittaa jos tänne kirjoitan :) mut juu ollaan kyllä yhteyksissä ja nähdään heti kun ollaan molemmat savossa päin!
      -E :)

      Poista
    3. Hahhah, just kiva että kirjoitit ja joo, soittelehan kun pääset tänne ;)

      Poista
  5. Kiitos tutkimukseen osallistumisesta! Tulokset on julkaistu laaketiedetta.blogspot.fi:ssä

    VastaaPoista