Tulosten odottelua

Voi että mulla alkaa pää hajoamaan, kun pitää vielä odotella noita Tampereen tuloksia! Kuopion tulokset toivat koko pääsykoehässäkän takaisin mieleen, tosin tähän asti se pysyi kurissa, kun oli kaikenlaisia menoja, mutta nyt on ensimmäinen päivä ilman ketään kaveria ja sen kummempaa tekemistä, ja olenkin iloisesti viettänyt sen naputellen kännykkää. Älyvuoto on pakko tarkistaa aina viiden minuutin välein, kaikki lääkisblogit on jo selattu läpi ja olen käynyt jopa tutkimassa Tampereen kotisivuja, kun en hirveästi edes mahdollisesta tulevasta asumapaikastani tiedä.

Tämä on tavallaan paljon kamalampaa kuin pääsykokeen odotus, silloin sentään pystyi tekemään asialle jotain. Nyt en voi millään tavalla vaikuttaa enää tulokseen. Toisaalta se on myös helpotus.

No, päätin nyt laitella ylös pari juttua, joilla saan parhaiten ajatukset pois näistä asioista. Eivät nämä varmaan kellekään uusia asioita ole, ihan vaan haluan muistuttaa itselleni mitä tässä nyt voisi keksiä nyt viikon ajaksi. 

Ensimmäisenä, ja kaikista parhaimpana keinona on kaverit. Varsinkin sellaiset, jotka eivät itse ole hakeneet lääkikseen. Ongelma tällä hetkellä on vain se, että monet ovat päivät pitkät töissä tai lomailemassa jossain kaukana.

Sitten se mihin useiten turvaudun, koska se on niin helppoa, eli Netflix (tai vastaavasti tv, elokuvat yms). Elokuviin ja tv-sarjoihin ei tarvitse juurikaan keskittyä, mutta silti ne ainakin minua hämäävät hyvin. Nyt olen vain aika kyllästynyt ruudun tuijottamiseen, eikä kivaa katseltavaakaan tunnu löytyvän.

Kirjojen lukeminen on yksi lempipuuhistani, mutta nyt nämä lääkisjutut ovat niin vahvasti vallalla aivoissani, että pitäisi löytyä todella koukuttava kirja, etten niitä ajattelisi.

Pelaaminen on myös kiva vaihtoehto, mutta ei tällä hetkellä ole käsillä mitään, mitä oikein himottaisi pelata. Ruoanlaitto on myös kivaa puuhaa, varsinkin kun tekee jotain vähän monimutkaisempaa, silloin on pakko keskittyä. Muita keinoja ovat siivoaminen ja liikunta, mutta niissä olen huomannut, että ne menevät usein niin automaattisesti, että ajattelen silti samalla lääkisjuttuja. Tai pitää ainakin olla kunnon treenit, etteivät ajatukset lipsuisi.

Yksi todella hyvä juttu on myös tulevien asioiden suunnittelu. En nyt tarkoita syksyä tai ensi vuotta, koska sehän olisi juuri sitä mitä yritän välttää, vaan jotain kaukaista tulevaisuutta tai sitten ihan kesälomaa. Me olemme nyt perheen kanssa lähdössä ulkomaille, pitäisi vain päättää kohde ja hotelli. Finnmatkojen sivuilla menee helposti pari tuntia, kun kuolaa kaikkia ihania kuvia. Ja matka myös tuo jotain ihan muuta odotettavaa kuin tulokset, joten voin sitten mahdollisen pettymyksen jälkeen suunnata kaiken tarmoni siihen. 

Mutta, sitten on vielä yksi toinen suhtautumistapa tulosten odotusaikaan, mitä kohden nyt itse olen näköjään kallistumassa - eli periksi antaminen tälle stressailulle. Tavallaan tämä itse asiassa on myös kierolla tavalla ihanan kutkuttavaa. Spekuloinnit, muiden hakijoiden kanssa juttelu, viime vuosien onnistumiskertomusten lukeminen, sen hetken, kun vihdoin saa tietää, kuvittelu. Olen yrittänyt tähänkin soveltaa mielikuvaharjoittelua, luulen olevani aika valmis. Totta kai hylky tulee kirpaisemaan ja pahasti, mutta luulen pääseväni siitä kohtuu nopeasti yli. Haluaisin vain tietää! Iloisen yllätyksen kuvittelu on toki paljon kivempaa, tosin en oikein edes osaa kuvitella sitä. Mutta osaan kuvitella hyvin ne hetket ennen tulosten tietämistä, vähänhän tuosta sai jo maistiaisia kun ne Kuopion tulivat. Huh, voi että jännittää! 

Niin, ehkä nyt sorrun siihen että Älyvuoto on koko ajan päällä ja blogilista samaten. Toki aika kyllä tuntuu menevän paljon hitaammin.. Onneksi nyt on jotain suunnitelmia viikonlopulle, ja päätin myös pestä ikkunoita oikein urakalla, niin ehkä voisin koko asian hetkeksi taas unohtaa.

Vielä sananen tämän hetkisistä fiiliksistä: en todellakaan osaa sanoa mitä sieltä tulee, tai no luontaisena masistelijana näissä asioissa kallistun hylkäyksen puolelle. Vähän nolo kyllä on, jos olen taas väärässä kuten simuloidun kanssa (olisinpa!!!), mutta ei kyllä tunnu siltä. Jonkun koe ja siitä saadut pisteet löytyivät Älyvuodosta, ja kauhistuin kyllä ainakin bilsan tehtävien tiukkaa arvostelua. Haluaisin taas arvioida omat pisteeni, mutta olen auttamattomasti unohtanut jo vastaukseni. Ihan vain tunteeseen perustuva arvioni on vähän yli 60. Mutta en tiedä. Enkä mahda sille mitään. Voi luoja, haluaisin vain tietää, että voisi siirtyä muihin asioihin. Enkä yhtään jaksa enää kaikkien kommentteja, että kyllä sinä pääset! Ne tuovat puolen sekunnin ilon, mutta sitten harmittaa, että taas joku, jonka ihmettelevän katseen joudun näkemään, kun kerron etten päässyt.

Koetaktiikkani on myös alkanut harmittamaan, aion kyllä muuttaa sitä tulevaisuudessa. Mutta siitä sitten ehkä lisää joskus toiste. Luulen muuten, että jos en pääse, en ainakaan heti jaksa ilmoitella siitä tänne ja muualle, joten voitte tulkita hiljaisuuden huonoiksi uutisiksi. Tai mistä sitä tietää, vaikka menisin ihan sekaisin sisäänpääsystä ja unohtaisin koko blogin vähäksi aikaa. :D 

Okei, lopetan nyt, olen jo ollut Älyvuodosta poissa liian kauan. ;D No ei, ehkä yritän nyt keksiä jotakin muuta. Blogin kirjoittelu on aina niin hyvä keino purkaa ajatuksia pois päästä, vaikka nämä kyllä varmaan vähän toistavat itseään, eivätkä oikeastaan sisällä mitään oikeaa asiaa.. Mutta hälläväliä ;)

Hyvää juhannusta kaikille näin vähän myöhässä, ja hakijoille leppoisaa odotusaikaa!! Viikko on onneksi ohi nopeasti (toivottavasti)!

P.s Lisään tuohon listaan shoppailun, vaikken sitä oikein harrastakaan. Jos löytyy muita vinkkejä, niin kertokaa ihmeessä!!