Simuloitu pääsykoe

Tänään oli se valmennuskurssin simuloitu pääsykoe.

Olen koko viikon miettinyt, mitkä fiilikseni tulisivat olemaan sen jälkeen. Menisikö se hyvin vai huonosti, ahdistaisiko oikea pääsykoe enemmän vai vähemmän. Suunnittelin mitä kirjoittaisin tänne lauantai-iltana, olisinpa sitten iloinen tai masentunut. 

Totta puhuen en tällä hetkellä ole kumpaakaan. 

Aamulla paniikki hieman nosti päätään, ja jouduin jo tekemään hengitysharjoituksia kotona, kun alkoi pyörryttämään. Ei tuossa tietenkään mitään järkeä ole, eihän simuloitu pääsykoe vaikuta mihinkään muuhun kuin ehkä itsetuntoon.. Mutta taisin mielessäni kuitenkin rinnastaa tässä kokeessa menestymisen pääsykokeessa menestymiseen. Halusin kovasti, että kokeessa olisi varma olo, laskisin kaikki laskut kuin vettä vain ja ehtisin lukea aineiston ja ymmärtäisin sen ja kaikki vaan menisi hyvin. 

Ehkä oli hyvä stressata tätä, tulipahan maistiainen siitä miltä reilun viikon (!) päästä tulee aamulla tuntumaan... Ja ne hengitysharjoitukset muuten auttoi. 

Paniikki häipyi, kun pääsin istumaan omalle paikalle ja laitoin viimeiset muistiinpanot pois. Kun tiesi, ettei voi enää tehdä mitään muuta kuin parhaansa kokeessa. Tämä vahvisti päätöstäni lopettaa lukeminen paria päivää ennen koetta. 

Kokeessa oli meidän kurssimme lisäksi maaliskuussa alkanut kurssi, ja sali olikin täpötäynnä. Pian saimme aloittaa. Käänsin kokeen ja hieman hämmennyin kun tajusin, ettei se ollutkaan jaettu kolmeen osioon niinkuin harjoituskokeet, vaan oli malliltaan kuin oikea pääsykoe, eli aineisto ja kysymykset eri nipussa ja vastauslomakkeet omassaan. Hyvä niin, ajattelin, mitä enemmän tämä muistuttaa oikeaa koetta niin sen parempi. 

Ja kyllähän se muistutti oikeaa koetta, ainakin enemmän kuin ne harjoituskokeet. Selailin kokeen läpi, aineiston ja kaavaliitteen, bongasin pari kivannäköistä tehtävää, ja lopulta vain aloitin ensimmäisestä laskusta. Siinä oli hirveän pitkä teksti johdantona, ja hieman silmäiltyäni sitä päätin hypätä sen yli, sillä olin huomannut, että aineisto oli pitkä ja tehtäviä paljon, päätin tehdä ensin ne helpot ja nopeat. Seuraavaksi rupesin tekemään sitä tehtävää, jossa oli tikku-ukko ja sen vartalon vastuksia. Pari ekaa kohtaa menivät melko helposti, mutta vikaan jumituin totaalisesti. Noh, yli vaan. Siinä vaiheessa alkoi jo tikittämään päässä, että jo kaksi kohtaa olen skipannut, ja aikaa on jo mennyt vaikka kuinka paljon..

Aloin tehdä tehtäviä mahdollisimman nopeasti, mutta yritin olla samalla huolellinen, koska arvasin ettei aikaa tarkistamiselle jäisi. Bilsan tehtävät tuntuivat suurimmaksi osaksi kivoilta, ainakin luonnollisen immuniteetin olin juuri edellisenä päivänä kerrannut. Ne aineiden kierto kysymykset olivat kyllä hieman outoja, siis millä tavalla typen sidonta on ainutlaatuista? Noh, keksin niihinkin jotain. Asetyylisalisyylihappo tehtävä oli ärsyttävä, samanlainen kuin lisätehtävissä, ja olin tehnyt sen kahdesti, mutten millään saanut päähän että mihin kohti se asetyyli sitten liittyi. Siinä myös hämmennyin, kun puhuttiin seriinistä, ja en löytänyt aminohappoja mistään. Selasin jo aineistonkin läpi, ei mitään. Katsoin kaavaliitteen kahdesti, ei mitään. Kirosin koko valmennuskurssin, olisiko ne muka pitänyt opetella ulkoa? Jätin sen sitten tekemättä, ajattelin että ehkä se seriini (vai oliko se edes seriini.. No joku sellainen) onkin jokin muu, jonkin perusjutun triviaalinimi, josta vain en ole koskaan kuullutkaan. Aminohapot tulivat sitten myöhemmin vastaan uudelleen, ja ajattelin että pakko niiden kaavojen on täällä jossain oltava, olivathan ne aina niissä Galenoksen aikaisissakin kokeissa annettu. Silloin muistin yhtäkkiä lukeneeni Älyvuodon jostain keskustelusta joskus, kuinka jotakuta ärsytti kun oli tehnyt jotain harjoituskoetta ja luuli puolien sivuista puuttuneen... Eikä tajunnut katsoa sivujen kääntöpuolia (kiitos sille, joka tuon kirjotti, jos sattuu tämän näkemään, pelastit kaksi tehtävää kokeessani!). Ja kuinkas ollakaan, koko nivaskan takakannessa ne aminohapot sitten komeilivat. Hieman henkistä itsensä ruoskintaa, ja äkkiä tehtävä tehtyä, sitten takaisin seriinikohtaan.. 

Muutama tehtävä oli sellainen, että joo, tämän mä tiedän. Aika moni oli sellainen että jos tämä nyt vaikka näin menisi, kokeillaanhan saako näin edes tehdä.. Taisin vähän venyttää jossain kohti laskusääntöjä, no jaa. Sitten oli pari niitä "mitä ihmettä tämä on olevinaan", ei onneksi niin montaa, mutta koska jätin ne viimeiseksi ja aika meni ihan liian nopeasti, ja lisäksi aloin jo oikeasti olla paniikissa kaikkien typerien virheiden takia ja kun koko ajan mietin että muutama päivä ja olen tässä samassa tilanteessa, paitsi että silloin on tosi kyseessä, jouduin vaan keksimään niihin jotain ihan ihmeellistä, ilman että minulla oli hajuakaan siitä menikö se edes sinne päin.

Ensimmäinen artikkeli aineistossa oli ihan kamala, ajatukseni eivät pysyneet kasassa lainkaan. Tunti jäi aineiston lukemiselle ja siihen liittyviin tehtäviin vastaamiselle, hutaistuttuani jotain niihin muihin monivalintoihin, jotka olivat kyllä todella ärsyttiviä! Tiesin osaavani ne, mutta aika ei vain riittänyt siihen, että olisin miettinyt niitä, sillä ajatukseni olivat jo niin sekaisin siinä vaiheessa.. Laitoin vain niitä sen mukaan mikä kuulosti parhaimmalta ja välillä pyörittelin lukuja laskimessa. Aineistomonivalinnat menivät varmasti vielä huonommin, yritin keskittyä aiheeseen, mutta päässä vain takoi koko ajan, että ei hemmetti, se pääsykoe on oikeasti ihan kohta, ja jos tää nyt menee pieleen, en edes ehdi enää paljoa lukea, ja kylläpä nämä stressijutut kuulostaa tutuilta, onko ne vitsillä laittaneet meille stressin aiheeksi, hei yritä nyt keskittyä, näinkö sitten pääsykokeessa muka luet aineistoa jne... Mietinkin, että pitäisikö kuitenkin yrittää ensin kahlata aineisto läpi, kun ei vielä ole pahin paniikki iskenyt. 

Toinen artikkeli onneksi oli jo vähän selkeämpi, rauhoitun hieman, ja jopa ymmärsin jotain ilman että luin sitä kahdesti. Jätin kylläkin kummastakin osan lukematta, suurinpiirtein silmäilin pari kappaletta läpi ja sitten lottosin monivalinnat. Hirveän monta kysymystä oli, joista ihmettelin että pitäisikö ne muka lukion pohjalta tietää, vai enkö oikeasti huomannut missä kohtaa aineistoa kerrottiin esimerkiksi, että onko myös pikkuaivoissa oikea ja vasen aivopuolisko.

Lopulta, monen hätäisen monivalinnan jälkeen, olin valmis noin kymmentä minuuttia ennen kokeen loppua. Silmäilin vielä nopeasti aineiston niitä huonosti luettuja kohtia, muistin, etten ollut vastannut vieläkään sen ensiksi tekemäni tehtävän viimeiseen kohtaan, keksin siihen päästäni jotain, josta tiedän ettei voi mitenkään olla oikein, yritin vilkuilla ettei mikään kohta jäänyt tyhjäksi, ja palasin vielä miettimään asetyylisalisyylihappoa. Siinä oli vastaustilaa ihan hirveästi ja minulla oli vain pari pientä tikkukaavaa, jotka hädin tuskin täyttivät neljäsosaa koko laatikosta... Lopulta päätin vaihtaa asetyylin toiseen kohtaan, otin kumin käteeni, vilkaisin kelloa ja tajusin että aikaa oli kaksi sekuntia. Siinä vaiheessa jo ympärillä kävi kova kuhina, suurin osa oli jo lähdössä. Valvomassa ollut tutor ei heti huomannut ajan loppuneen, ja muutamat vielä kirjoittivat, joten istuin jähmettyneenä miettimässä että pitäisikö vain nopeasti muuttaa vastausta, mutta ei, ei pääsykokeessa sitten ole mahdollisuutta sellaiseen ja vaikka olisikin niin en uskaltaisi sitä ottaa.  Tutorkin totesi ajan loppuneen, joten nousin ylös ja palautin paperini kädet vapisten, otin mallivastaukset ja jo puolimatkassa takaisin paikalleni olin etsinyt asetyylisalisyylihapon kaavan. Ja siinähän se asetyyli oli, samassa kohtaa kuin minunkin paperissani. Huokaisin helpotuksesta, en katsonnut sitä sen tarkemmin, että oliko mennyt oikein muutakin kuin kiinnittymiskohta. Tungin vastaukset laukkuun, sillä olin jo aiemmin päättänyt tekeväni kokeen ensi viikolla uudelleen, enkä halua tietää oikeita vastauksia ennen sitä. 

Sali oli jo melko tyhjä, kuuntelin joidenkin maaliskuun kurssilaisten kauhistelua vaikeasta kokeesta, ja vilkuilin jos näkyisi tuttuja joiden kanssa jutella. Ulko-ovella heitä tapansinkin, ja hetken päästä liittyi muutama muu seuraamme, ja juttelimme kokeesta ja ylipäätään hakemisesta ja kaikesta siihen liittyvästä aika kauan. Vähän puhuimme siitä hermosolun rakenteet -tehtävästä ja vilkaisimme vastauksia, se ainakin näytti menneen hyvin. Kokeen alkamisesta siihen juttelutuokioon asti olin aika paniikissa ja masentunut, mutta se selkeytti ajatuksia ja tajusin, että kyllähän minä kuitenkin aika monta tehtävää osasin, ja suurimman osan edes jotenkuten. Ja ehdin vastata kaikkiin. Muistutin taas itselleni, ettei maailma kaadu siihen, jos en pääse sisään. Kunhan nyt vain vihdoin olisi tämä edes vähäksi aikaa ohi. 

Kaunis sää ja mopolla ajelu lammen rantaa pitkin piristivät myös, ja kotiin tullessani sallin itselleni hieman vapaata, sillä perheeni on nyt lomailemassa Helsingissä ja joudun kuitenkin laittamaan ruokaa ja sellaista, ja sitä paitsi kaksi edellistä päivää olen opiskellut yli kymmenen tuntia (bilsaa kylläkin ja osan vain lukenut, joten ei niin paha, ja kaverini oli myös perjantaina meillä lukemassa, joten silloin ainakin puolet ajasta vain juorusimme). 

Mutta niin, nyt en oikein osaa sanoa miltä tuo koe tuntui. En ole tyytyväinen suoritukseeni, annoin liikaa periksi paniikille, ja en muistanut joitain asioita, jotka tiesin opiskelleeni. Aikaa myös tuhlasin kaikkeen ihan turhaan. Varmasti on paljon huolimattomuusvirheitä, enkä yhtään hämmästyisi jos yksi fysiikan tehtävä ainakin menisi nollille. Monivalintojen tulokset on varmaan jotain ihan naurettavaa. Voi kuitenkin olla, että tuo menee yli keskiarvon, voi kyllä olla että menee allekin. Vaikea sanoa kun niin moni sen on tehnyt, että miten kovia pisteitä siellä tulee olemaan. No,ensi viikolla sen sitten näkee. Ja onhan tässä vielä viikko aikaa parantaa tasoa. Joten yritän olla antamatta tuloksien masentaa.

Mites, onko kukaan muu tehnyt tuota koetta? Miten meni? Mitä mieltä olitte siitä, oliko vaikea, pääsykokeen tyylinen? Minun on vaikea arvioida tuota pääsykoemaisuutta, kun olen vain sen viime kokeen tehnyt ja silloinkin olin niin ulalla koko lukio-oppimäärästä, etten yhtään osannut sanoa oliko se millainen. Tokihan tuo valmennuskurssin on varmaan helpompi kuin oikea, mutta oli se minusta vaikeampi kuin harjoituskokeet!

Tampereen salijaotkin tulivat, ensin en meinannut löytää omaa kirjaintani listasta, ja sitten huomasin että olen ihan eri paikassa kuin viime vuonna. Vähän harmi, olin ajattellut ettei ainakaan tarvitse stressata uutta ympäristöä ja että löytääkö oikeaan saliin. Mutta onneksi menemme sinne jo edellisena päivänä äidin kanssa, joten illalla voi käydä tsekkaamassa oikean osoitteen. Huhhuh, viikon päästä tähän aikaan luen viimeisiä juttuja ja sitten alkaa vapaapäivät.. 

Tsemppiä kaikille hakijoille! Nyt vielä muutama päivä pitäisi jaksaa! :)