Simuloidun pääsykokeen tulokset

Olen kyllä nyt ihan tyrmistynyt. En ymmärrä tätä yhtään... Olen aika varma, että jossain on tullut iso virhe, koska tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista!

Tänä aamuna tein uudelleen simuloidun pääsykokeen kodin rauhassa ja nauroin/ itkin, kun muistelin suoriutumistani itse koetilanteessa... Tajusin, että yksi tehtävä oli mennyt kokonaan väärin kemiasta, ja olin tehnyt hölmöjä virheitä, kuten sijoittanut salisyylihapon OH-ryhmän kolmanteen hiileen, vaikka siinä selkeästi lukee 2. Nelostehtävään olin vaan kirjoitellut randomkaavoja ja laskeskellut muutaman arvon sinne tänne, kun se ei yhtään auennut silloin, eikä aika riittänyt miettimiseen. Mietin jo, että pitäisikö jättää menemättä palautukseen, tulos olisi kuitenkin masentava. Onneksi toisella kertaa osasin asiat paremmin.

Menin kuitenkin palautukseen, ensimmäisenä saimme kemian. Vilkaisin vain nopeasti kokonaispistemäärän, ja se oli vain 18,5, kun maksimi oli 50 pistettä. Kaikkien kokeentekijöiden keskiarvo oli 15,68, meidän kurssilla jonkin verran huonompi. Eli meni sentään yli keskiarvon, mutta en saanut edes puolia pisteistä. Ei kyllä mikään ihme, töppäilin niin monessa kohtaa.

Muista osioista sain: monivalinnat 31/58 (haha, mun pitäis alkaa lotota, kun oon niin hyvä arvailee näitä), fysiikka 28,5/43 ja biologia 36/39. Keskiarvot olivat: monivalinnat 12,34, biologia 20,36, fysiikka 17,04 ja kokonaispisteiden keskiarvo 64,30. Hyvä, kun ensimmäisessä harjoituskokeessa parhaiten meni fysiikka, toisessa kemia ja nyt biologia. Ja oonko nyt ihan väärässä, jos sanon, että yhteispisteeni olivat 114/190 noiden mukaan? Se olisi 60 % pisteistä. Ja olisin sellaisen taulukon, jossa on yli 600 henkilön pisteet, mukaan 13. paras (mutta tuosta taulukosta kommenttia myöhemmin!!!). Olin kyllä todella ihmeissäni, kun lähdin kotia kohti. Kotona sitten ihmettelin asiaa äidilleni, että miten se meni niin hyvin, vaikka samalla niin huonosti?! (Ihan oikeasti, esim. nelostehtävästä sain 1,5 pistettä! No okei, kyllä suurin osa meni hyvin.) Rupesin siinä sitten tarkistamaan oikean laskimen kanssa tulosta, kun huomasin, että opettajalla oli tullut laskuvirhe, kemian pisteeni olivat oikeasti 28,5 eivätkä 18,5! Eli oikea kokonaispistemääräni on siis 124/190, 65 % pisteistä! Ja sen taulukon mukaan olisin kuudenneksi paras silloin!

No, sanokaahan joku jos huomaatte jonkun ison laskuvirheen.. On tää aika outoa. Mutta oikeasti olen sitä mieltä, että ainut millä on väliä, on nuo prosenttiosuudet, eli 65 %. Joskus jostain kuulin arvion, että kaksi kolmasosaa pisteistä kun saa, pääsee sisälle (ei kyllä viime vuonna tainnut pitää paikkaansa..). Olen siis pyrkinyt aina näissä harjoituksissa siihen 67 prosenttiin. En siihen siis ihan yltänyt, mutta olen kyllä silti tyytyväinen. 

Näiden pisteiden vertailu muihin on kuitenkin ihan turhaa monesta syystä. Ensinnäkin, tämä koe ei merkitse mitään, hyvin todennäköisesti moni suoriutuu pääsykokeessa ihan eri tasoisesti. Toiseksi, pääsykoe on varmasti paljon vaikeampi. Ja nuo taulukot! En minä ainakaan omia pisteitäni löydä siitä, missä pitäisi siis olla kaikkien pisteet järjestyksessä. Yritin etsiä eri osioideni pisteiden yhdistelmää siltä varalta, että olisin laskenut nuo kokonaispisteet väärin jotenkin, mutta en löytänyt sitäkään. En tiedä, ehkä meidän kurssin pisteitä ei sinne sitten ole laitettu tai jotain.. Ja tosi moni myös jätti palauttamatta kokeen, jos tiesi, ettei pääsisi palautukseen, joten siellähän on voinut olla vaikka mitä huippupisteitä.

No niin, haluan nyt tehdä selväksi kaksi pointtia! Älkää nyt kaikki tämän lukijat pitäkö itsestään selvänä, että tänne on heinäkuussa ilmestymässä voitonriemuinen postaus! Kuitenkin käy niin, että menen kokeessa totaalisesti lukkoon tai jotakin. Ja vaikka nämä harjoituskokeet on menneet ihan hyvin, niin se pääsykoe on varmasti jotain täysin erilaista, niin vaikeustasoltaan kuin myös minun suhtautumiseltani, paineet on satakertaiset. Ärsyttää, kun sanoin vanhemmilleni tuosta simuloidusta kokeesta, niin he rupesivat jo puhumaan tyyliin "voisi katsella asuntoja Tampereelta". Ja kun melkein enemmän pelkään kaikkien muiden odotusten pettämistä kuin itse sitä harmia, etten pääse sisään. Olen kyllä ollut typerä, kun olen niin monelle kertonut hakevani lääkikseen...

Ja toinen pointti on varsinkin niille, jotka myös ovat tehneet tuon simuloidun pääsykokeen ja saaneet sen tulokset: jos se meni hyvin, olkaa iloisia, mutta älkää sortuko liialliseen itsevarmuuteen. Pääsykoe on täysin eri koe kuitenkin. Tietenkin on tärkeää uskoa itseensä, mutta ainakin omalla kohdallani luulen, että jos menisin sinne sillä asenteella, että tämä on helppo nakki, voisi ensimmäisen vaikean tehtävän kohdalla käydä hullusti. 

Jos tuo simuloitu koe taas ei mennyt niin hyvin, niin muistakaa, että olette taas sitäkin kokemusta viisaampia, ja parhaiten oppii kantapään kautta, eli kaikki nuo hölmöt virheet osaatte sitten välttää pääsykokeessa. Vielä on hetki aikaa kerrata ne vaikeat osa-alueet, mutta itse keskittyisin, ja aionkin, siihen henkiseen valmistautumiseen. Millään muulla kokeella ei ole väliä kuin sillä oikealla. Älkääkä vertailko itseänne muihin, monet liioittelevat omia kykyjään, ja sitä paitsi sisään pääsee aina sen verran porukkaa, että heidänkin välilleen mahtuu paljon hajontaa pisteissä. Ja voi olla, että joku jolla meni hyvin tuo simuloitu, koska se ei stressannut häntä yhtään, voi tosipaikan tullen mennä lukkoon, ja sinä jolla se meni huonosti paniikin takia, tiedät nyt mitä on odotettavissa ja osaat valmistautua siihen henkisesti. Oikeasti, kuunnelkaa minua, älkää antako sen nyt masentaa teitä!! Yksi kaverini kertoi minulle, että hänellä menivät valmennuskurssilla ne helpot harjoituskokeetkin huonosti, mutta silti hän opiskelee nyt lääkiksessä. 

Nyt oikeasti kaikki, älkää antako minkään pilata sitä työtä minkä olette tänä keväänä tehneet! Harmittaa ihan mielettömästi, jos kaikki kirjan ääressä vietetyt tunnit kaatuvat siihen, että menee  väsyneenä kokeeseen tai menee siellä lukkoon. Minä olen nyt jo radikaalisti vähentänyt lukemista, viikonlopun pidin melkein kokonaan vapaata, ja nyt olen lukenut ehkä maksimissaan neljä tuntia päivässä. Huomenna teen vielä vuoden 2012 pääsykokeen, jota olen tänne asti säästänyt, kertailen ihmisbilsan valmennuskurssin muistiinpanot pikapikaa, lauantaina selailen maolin läpi ja luen teoriatiivistelmät valmennuskurssin matskuista kemiasta ja biologista. Molempina päivinä aion lopettaa aikaisin ja sunnuntaille olen sopinut nyyhkyleffamaratonin tyttöjen ja Benin ja Jerryn kanssa. Maanantaina sitten suunta kohti Tamperetta, ja kävin jo lainaamassa kirjastosta automatkaa varten muutaman yltiöromanttisen höpöhöpökirjan, jotka eivät vaadi sen kummempaa aivotoimintaa. 

En nyt tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi lopettaa nyt lukeminen ja ottaa rennosti, sillä ihmisillä on eri opiskelutyylejä, jotka ovat varmasti ihan yhtä hyviä. Vähän vaan itseäni järkytti tänään kuulla eräästä tutustani, joka on nyt painanut viimeisen viikon ajan yli kymmenen tunnin päiviä uhraten yöuniaan. Itse olen sitä mieltä, että olen tehnyt varsinaisen työn jo aiemmin, nyt ei enää panosteta opiskeluun. Kannustan kaikkia miettimään tarkkaan, mikä tyyli itselle on sopivin, mutta ei kannata sortua paniikkilukemisiin. Minä olen aina aikaisemmin kokeissa lukenut viime hetkille asti, ja nytkin suunnittelin maanataina vielä kertaavani vähän, sillä vapaapäivien pitäminen tuntui niin vieraalta ja turhalta ajatukselta. Mutta tuo simuloitu pääsykoe kyllä auttoi tajuamaan, että se vain pahentaisi tilannetta.

Huhhuh, onpa taas tullut seliteltyä hirveesti kaikenlaista. Vielä vähän, mutta yritän olla nopea! 

Mitä mieltä olette, onko kokeeseen parempi mennä varmana sisäänpääsystä vai ei? Kun jotkut neuvovat olemaan itsevarmoja, että jos ajattelee onnistuvansa niin silloin myös onnistuu. Jotkut taas sanovat, että he ovat päässeet sisään, kun nähdessään kokeen ovat ensin lannistuneet ja sitten ajatelleet, että yritänpä nyt kuitenkin saada mahdollisimman paljon pisteitä nähdäkseni kuinka kauas rajasta jäädään. En tiedä yhtään, mihin suuntaan pitäisi psyykata itseään. Ehkä siihen, että teen parhaani tulee mitä tulee, ja katsotaan sitten mihin se rittää. Tai sitten sellaiseen välinpitämättömään. :D Tällä hetkellä olenkin aika innoissani mahdollisesta välivuodesta, kun sain kirjeen ystävältäni, joka on Pariisissa au pairina, ja kuulosti vaan niin ihanalta, että minäkin haluaisin!

En ole täysin varma kirjoitanko tänne vielä ennen koetta. Luulen kyllä kirjoittavani, ainakin muutama idea minulla on. Mutta jos mielentilani on sellainen, että pääsykokeen ajattelu pahentaisi sitä, niin sitten en kirjoita. Ja yritän myös saada itseni mahdollisimman pian kasaan kokeen jälkeen, jotta voisin kertoa fiiliksistäni. Mutta en tiedä, haluanko vain unohtaa koko jutun tulosten tuloon asti. No, jos minusta ei kuulu mitään, ottakaa se merkkinä siitä että koe meni penkin alle ja olen jossain kolossa nuolemassa haavojani.. Huh en voi uskoa että enää muutama päivä! Taisin joskus kirjoittaa tänne, että romahdan kun laskurini vaihtuu yksinumeroiseksi, ja aiheuttihan se hieman hengenahdistusta.

Kaikille ihan tositosi paljon tsemppiä ja onnea vikoille päiville ja kokeeseen!! Tehkää vaan parhaimpanne, ei voi vaatia enempää! Olisi sitten kiva kuulla muidenkin fiiliksistä kokeen jälkeen ja varsinkin sitten kun tulokset tulevat! Ja täytyy vielä sanoa, että tästä blogista on ollut iso apu nyt kevään aikana, se on motivoinut, piristänyt, toiminut kuuntelijana kun kaikki on mennyt huonosti.. Ja on ollut ihanan ihmeellistä, että jotkut oikeasti lukevat näitä mun ihmesekoiluja ja vielä kommentoivat kaikkea kivaa! :) Kiitos paljon kaikille!