Ihanat ystävät<3

Ai että on ihana kellahtaa sänkyyn ja kirjoitella rauhassa blogia...Tämä viikko on kyllä ollut todella uuvuttava, mutta samalla hyvin palkitseva. Onhan tässä vielä viikonloppu edessä (ja todennäköisesti vieläkin rasittavampi kuin arki), mutta silti tuntuu että on meneillään yksi parhaimmista viikoistani näin lukemisen kannalta. Ja tänään sain myös vähän lisämotivaatiota, kun saimme takaisin harjoituskokeen kemian osiot.

En vielä paljasta miten meni tuo kemia, teen harjoituskokeen tuloksista sitten oman päivityksen, kun olen saanut kaikki osiot takaisin. Eli luultavasti ensi viikon tiistaina. Sen verran sanon, että motivoi kyllä opiskelemaan niin, että laskin vielä ylimääräisen tunnin kemian lisätehtäviä. :D Mutta totesin ehkä aiemmin, että sekä hyvä ja huono tulos motivoi minua, eri tavalla vain..

Osittain tämä tunne, että viikko on jo melkein ohi, johtuu ehkä siitä, että olen melkein päässyt tämän viikon tavoitteeseeni, eli kaikki fysiikan ja kemian lisätehtävät tehtyä. Fysiikan sain loppuun jo eilen aamulla, ja kemiasta on enää yksitoista tehtävää jäljellä. Tajusin kylläkin, että niiden kirjojen lopussa on vielä monivalintoja, mutta saatan ehkä jättää ne viimeiselle viikolle, sellaiseksi kokonaiskertaukseksi.

Olen laskenut ihan hulluna, ja eilen se kostautuikin päänsärkynä, joka onneksi kaikkosi nopeasti pienellä himym-annoksella. :D On kyllä todella ihana tunne, kun huomaa osaavansa oikeasti tehdä niitä tehtäviä. Siellä oli pari sellaista, jotka tein ihan kurssin alussa, hyvin huonolla menestyksellä. Nyt sitten ihmettelin, että miten en silloin muka osannut. Toki oli siellä myös niitä, jotka eivät nytkään heti ratkenneet, ja joitain, joissa en ollut varma mitä edes kysyttiin, mutta silti onnistuin laskemaan ne. Vaikeustaso kyllä vaihteli hurjasti.

Laskin taas eilen ystävieni kanssa yhdessä, ja huomenna ehkä uudestaan. Ja ensi viikolla sovimme menevämme yhdessä porukalla kirjastolle lukemaan. Olen kyllä taas kerran huomannut ystävien tärkeyden, ilman niitä ei kyllä kestäisi tätä. Olen melko itsenäinen ihminen, tykkään olla itsekseni ja erakoidun helposti omaan huoneeseeni, varsinkin tälläisenä aikana, kun meneillä on jokin projekti. Huomaamatta kaikki tunteet sitten patoutuvat sisääni, kun en niitä itsekseni osaa käsitellä, ja alan stressata ja ahdistua. Sen huomaa vasta sitten, kun se painava möykky vatsassa katoaa. Stressitasoni tipahtivat minimiin viime viikonloppuna ja nyt viikolla, kun juttelin parhaiden ystävieni kanssa pitkään  opiskelusta ja ensi vuodesta. Se selkeytti ajatuksia todella paljon, ja tajusin taas, ettei se maailma siihen lopu vaikken pääsisikään tällä kertaa sisälle. Kyllähän minä tiedän sen, ja välivuosikin voisi olla ihan hauska, mutta kun itsekseen vaan stressaa näistä asioista, ne alkavat tuntua kohtuuttoman suurilta.

Ystävistä on myös se hyöty, että yhdessä opiskelu motivoi ja on helpompaa, kun voi yhdessä miettiä vaikeita asioita. Pieni kilpailunhenkikään ei ole aina pahaksi. Ja ainahan kaikki on hauskempaa porukalla, kun aina välillä voi vähän jutella ja nauraa omille virheilleen.

Toisaalta, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja jokaisella on oma opiskelutyylinsä. En nyt sano, että itsekseenopiskelu olisi jotenkin huonompaa, enemmän minäkin harrastan sitä. Ystävistä voi olla myös haittaa joskus, varsinkin jos he ovat kauheita panikoijia, silloin stressi tarttuu helposti itseenkin. Ja välillä laskutuokiot muuttuvat pelkiksi juoruilutuokioiksi... Ja olen myös huomannut, että kun hyvien ystävien seurassa opiskelu helpottaa stressiä, niin puolituttujen kanssa se minulla ehkä vaan lisää sitä, sillä silloin alan vertailla itseäni heihin ja myös miettiä mitä he miettivät minusta, olenko heidän mielestään tarpeeksi fiksu päästäkseni sisään jne. Tämä tunne minulle tulee usen valmennuskurssilla, harvoin viitsin vastata siellä opettajan kysymyksiin tai kysyä jotain muiden edessä. Ja siellä on helppo vertailla itseään toisiin, esimerkiksi tänään, koska meidän ope tekee aina sellaiset taulukot (ilman nimiä kylläkin) ihmisten pistemääristä. Siitä voi sitten katsoa kuinka moni sai paremmat pisteet kuin itse. Ja meidänkin kurssillamme on monia sellaisia, jotka vaikuttavat tosi fiksuilta, puhuvat opettajan kanssa aina jostain asioista joista en ole kuullutkaan, ja sitten kun saa tietää, että he hakevat tyyliin neljättä kertaa, tulee vaan sellainen olo, että miten minä voisin ikinä päästä ekalla kerralla, jos nuokaan eivät ole päässeet...

Mutta toivottavasti kaikilla, jotka rupeavat  tähän opiskelu-urakkaan, olisi joku jonka kanssa puhua edes joskus. Uskokaa minua, se oikeasti auttaa, kun voi sanoa tyhmimmätkin ajatukset ääneen, joitain sellaisia pelkoja esimerkiksi, mitä ei itselleenkään ole kehdannut myöntää. Koska jos tuo toinen on myös samassa tilanteessa, siis hakija, niin todennäköisesti hänellä on ollut ihan samoja ajatuksia. Ja pikkuyksityiskohdatkin tuntuvat tärkeiltä, kun ei juuri mitään muuta tee kuin lue. Parhaiten niitä ymmärtää ja jaksaa kuunnella joku sellainen, joka myös lukee pääsykokeisiin, joten vertaistuki on tärkeää. Ja jos ei tunne ketään sopivaa, niin onhan sitten aina vanha kunnon internet. Itse ainakin juuri tästä syystä tykkään lueskella Älyvuotoa ja ihmisten blogeja. 

Täytyy kyllä vielä lopuksi sanoa, että minulla on kyllä aivan ihania ystäviä, välillä ihan ihmettelen mistä olen löytänyt tälläisiä ihmisiä! <3