Hyvä, paha stressi

Minulla tuntuu tuo stressi noudattavan jonkinlaista sinikäyrää, kun fiilikset vaihtelee jo yhdenkin päivän aikana huipulta pohjalle. Ehkä sitten lähempänä, paniikki tulee olemaan jatkuvaa, mutta nyt aina välillä koen sellaisia paniikkipiikkejä..

Huomaa varmaan, että olen lukenut tänään vaihtovirrasta. :D

Tällä hetkellä ollaan siellä pohjalla. Valmennuskurssin fysiikan tunnilla katselin ympärilleni ja iski tosi pahasti se, että meistäkin siellä istuvista vain osa pääsee sisään. Moni on siellä hakenut niin monta kertaa, ja siellä on sellaisia ihmisiä jotka tietää tosi paljon asioista, heittelee aina ilmaan sellaisia termejä etten ole koskaan kuullutkaan ja keskustelee opettajan kanssa lukion oppimäärän yli menevistä asioista. Miten he eivät ole vielä päässeet sisään? Miten minulla voi mahdollisuus kun olen lukenut kemiaa ja fysiikkaa vasta pari kuukautta?

Joo, tiedän etten kilpaile muiden kurssilaisten kanssa, itse asiass vain pari meistä hakee Tampereelle. Mutta kun aloin ajattelemaan asiaa, näin vain mielessäni sen hetken kun tajuan etten ole päässyt... Ja että kaikki tämä työ on tehtävä taas ensi vuonna.

Asiaa ei yhtään auttanut se, että kotiin tultuani jatkoin fysiikka8:n perustehtävien laskemista, ja ne jotka päivällä vaikuttivat niin helpoilta, eivät nyt ratkenneet lainkaan. Luulen, että syynä oli väsymys, olenhan tänään jo aamusta istunut yliopistolla lukemassa, sitten vielä heti perään koko ilta valmennuskurssilla. Mutta masensi kyllä, kun ei saa edes yksinkertaisia kaavaan sijoituksia oikein...

Päivällä oli ihan päinvastainen olo, laskeskelin fysiikka7:n loppuun kuin vettä vain ja tein kemia5:n tehtäviä, jotka olivat ihan tylsiä. En tajua missä vaiheessa opin laskemaan niitä? :D hyvä näin. Ja yliopistolla olin tosiaan ensimmäistä kertaa lukemassa, houkuttelin kaverini sinne kanssani. Yksi kurssikaveri oli vinkannut että siellä on hyvä lukea ja niin kyllä oli. Ja siellä tuli sellainen olo, että vuoden päästä minäkin kuulun tänne! Tosin kylläkin Tampereelle... Mutta kuiteskin, sitten olen yliopistossa. Ihan varmasti!!! Mutta... Ei kestä ikinä kauaa tuo optimistisuus...

Stressissä on kuitenkin hyvääkin. Olisinpa vähä aiemmin aloittanut panikoimaan, olisin saanut tehokkaammin luettua eikä nyt olisi niin paljon paniikinaihetta. Kyllä se epäonnistumisen pelko on motivoivaa, joskus jopa enemmän kuin sen paksun kirjeen ajattelu. Välillä nimittäin mietin onko kirje tämän arvoista... Mutta on se! Ja silloin ajattelen sitä, että jos nyt luovutan niin olen tehnyt kaiken työ turhaan.

Onpas hirveä masistelupostaus! Tästä varmaan saa kuvan että olen romahduspisteessä täällä, ja inhoan koko pääsykokeisiin lukemista. Kyllä välillä inhoankin, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin tavallaan nautin tästä. Varsinkin silloin kun osaan. Opiskeleminen on kivaa, asiat ovat mielenkiintoisia ja urakan jälkeinen palkkio kyllä voittaa satakertaa kaiken epämukavuuden nyt.

Pitää vain varoa ettei anna stressin kasvaa liian suureksi. Olenkin tässä hionut vähän lukusuunnitelmaa, niin että voisin vikan viikon vain kertailla, ja pitää sitten useamman vapaapäivän ennen pääsykoetta, uskon nimittäin että siinä vaiheessa alan olla henkisesti niin epävakaa, että oikeasti sekoan pääsykokeessa, ellen pakota itseäni rentoutumaan.

Ja rentoutumisesta puheen ollen, nyt rupean nukkumaan että huomenna jaksaa herätä kertailemaan kemia5:sta (koe perjantaina) ja minulla on myös ensimmäinen tunti fysiikka3:sta! Ehkä lempparikurssini fysiikasta, joten odotan innolla. (Tai no nyt on ihan pakko sanoa, että uusi lempparini on ehkä sähkömagnetismi - joo, mitä ihmettä, tiedän, mutta jotenkin ne asiat vaan yhtäkkiä aukesivat, ja laskeskelin koko kirjan läpi parissa päivässä)