Ensimmäiset paniikin merkit

95 päivää. Aivan. Hirveää.

Kaksinumeroinen luku on niin paljon pienempi kuin kolminumeroinen! Kolminumeroinen on turvallinen, iso luku. Kaksinumeroinen on yhtäkuin alkava panikointi. 99hän on käytännössä lähes sama kuin 10! Hyi en halua ajatellakaan sitä tunnetta, kun lataamani laskurin luku vaihtuu yksinumeroiseksi.

Alkavaan panikointiin ei auta se, että ensimmäistä kertaa olen tipahtanut lukusuunnitelmastani. Tai ainakin periaatteessa. Olen kyllä käynyt asiat, jotka tähän mennessä oli suunnitelmissa, mutta niiden lisäksi tarkoituksena oli tehdä valmennuskurssin tehtäviä sitä mukaa kun asioita tunneilla käydään ja niissä olen jo kahden viikon verran jäljessä. Lisäksi meillä oli tällä viikolla tutor-tapaaminen, jossa tutor suositteli käymään vaikeat asiat ensiksi läpi, ettei vain jäisi opettelu viimeisille viikoille. Parempi olisi viimeiset viikot/kuukaudet kertailla ja käydä helppoja asioita, ettei tule paniikkia jos ei jotain tajuakaan. Ja paremminhan ne asiat jää mieleen sillä tapaa, että kertaa ne useamman kerran pitkällä aikavälillä, kuin että loppumetreillä alkaa opiskelemaan. 

Minulle nuo vaikeat asiat olisivat sitten varmaan FY7 ja FY8. On toki muitakin, ja noissakin helppoja juttuja, mutta nuo nyt sillä perusteella, että niiden opiskelu jää todennäköisesti vaan valmennuskurssin ja itsenäisen työn varaan. Ja valmennuskurssilla ne tulevat vasta siellä loppuvaiheessa. Nyt pitäisi sitten onnistua repimään jostain aikaa niillekin, jos noudatan tutorin neuvoa (meillä on muuten tosi kiva tutor!). Mutta kaikki vapaa-aika menee lähinnä läksyjen tekemiseen, ja tunneilla käytyjen asioiden kertaukseen tai etukäteen opiskeluun. Ja toki haluan sitä ihan oikeaa vapaa-aikaakin.

Ainoa hyvä sauma tässä olisi varmaan tosiaan se hiihtoloma, jolloin on vain iltaisin oppitunteja, eli siis vaan valmennuskurssia. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rästitehtävät pitäisi saada tehtyä ennen sitä, ja mieluusti vähän jo etukäteenkin valmennuskurssin tehtäviä, koska sitä on melkein joka ilta, joten läksyjä on tiedossa paljon. Tai sitten täytyy tosiaan tehdä vaan ne läksyt, eihän meidän fysiikanope esimerkiksi anna kuin muutamia tehtäviä. Olen vaan päättänyt ottaa kaiken mahdollisen hyödyn irti noin kalliista kurssista, ja laskea kaikki materiaalit läpi.

Niitä lisätehtäviäkin vk-materiaaleissa haluaisin ruveta tekemään. Muutamia onkin tullut läksyksi, mutta en heti tajunnut sitä, sillä en tosiaan katsonut mitä tehtäviä oli läksynä, tein vaan kaikki aihealueeseen liittyvät. Ne lisätehtävät vaikuttavat nimittäin hyviltä, sellaisilta pääsykoetyyppisiltä.

Huh, kylläpä helpotti kirjottaa sekavia ajatuksia ylös. Vaikka en nyt täydellistä ratkaisua keksinyt, niin paniikki kuitenkin lieveni. Mitenköhän stressaantunut olen sitten toukokuussa, kun nyt jo aloitan?

Tämän viikon ilon aiheita oli eilinen kemian valmennuskurssin tunti, jossa kävimme tasapainolaskuja, joita en siis ole vielä laskenut lainkaan, eilistä lukuunottamatta. Teimme joitakin tehtäviä edellisien vuosien pääsykokeista, joissa aiheena oli tasapainoreaktiot ja oli ihanaa huomata, että jopa osasin tehdä ne! Monivalinnoissakin tuli vain yksi virhe. Eilen alkoi myös KE5 iltalukiossa, tosin en mennyt tunnille, mutta ensi viikolla kyllä ehdottomasti menen, nuo aiheet ovat niin mielenkiintoisia, että haluan päästä pian laskemaan lisää! 

Vähemmän iloisia tapahtumia oli FY5 kurssin koe. Luulin oikeasti osaavani ne asiat, sillä oppitunneilla ei ollut mitään ongelmia vaikeimpienkaan laskujen kanssa. Enkä kokenut asiaa mitenkään vaikeaksi. En jaksanutkaan kovin paljoa kertailla, luin vain tiivistelmät ja tein osan kertaustehtävistä. Kokeessa sitten huomasin, että en muistanut jotain yksityiskohtaa, tai osannut tehtävää ollenkaan, kun en tiennyt minkälaista ratkaisua siinä haettiin. Koe myös oli kahdessa osassa, mikä oli outoa ja stressaavaa, sillä aikaa tuntui olevan paljon vähemmän. Osasin ehkä kaksi tehtävää kuudesta, ja neljä muuta jotenkuten, muutamasta vaan tuli ihan ihmeelliset vastaukset... Saa nähdä mikä numero tulee. Mutta eipä sillä niin paljon väliä ole, tiedän kuitenkin osaavani perusasiat vahvasti ja enemmänkin muisti kuin osaaminen petti. Ja nämähän tulevat vielä siellä valmennuskurssillakin. En siis anna itselleni lupaa masentua, tulipa arvosanaksi mitä tahansa.

100 päivää

Jos oikein laskin niin enää sata päivää pääsykokeisiin! Hui, kohta siis enää kaksinumeroinen luku...

Tämä viikko on mennyt kyllä huonosti lukemisen kannalta. Ja siitä on syyttäminen omaa itseä vain.. Tein jotain sellaista mitä ei kenenkään pitäisi tehdä, jos on aikeissa viettää seuraavat pari kuukautta ahkerasti opiskelemalla. Aloitin katsomaan uutta sarjaa!

Olen kuullut valmennuskurssilla ja joidenkin kavereiden vitsailevan Greyn anatomiasta, siihen tyyliin että mikä meitä sitten siellä sairaalassa odottaa. Niinpä päätin vilkaista vähän, mistä tuossa sarjassa on kysymys. Ja voi ei, olisihan se pitänyt arvata, jäin auttamattomasti koukkuun. Ja meillä kun sattuu olemaan semmoinen kaamea asia kuin Netflix, jota olen onnistunut välttämään, niin tietenkin sieltä löytyy kaikki yhdeksän kautta. Olisi ollut edes vain yksi (no silloin olisin varmaan käynyt ostamassa muut). Niinpä viikko on ollut sitä "vielä yksi jakso ja sitten luen varmasti fysiikkaa!". Eikä kyllä auttanut yhtään että olen ollut hieman kipeä taas vaihteeksi nyt loppuviikosta.

No, järkeilen itselleni, että olen tehnyt niin hulluna töitä että pitäähän sitä välillä ottaa rennomminkin. Olisin kyllä edelleen lukusuunnitelmaani edellä vaikken olisi tehnyt mitään koko viikolla. 

Huomenna on vuorossa sitten FY5 koe, joten tänään täytyy keskittyä siihen. Ja tehdä läksyt muille tunneille. Ja valmennuskurssilta jäi rästiin tältä viikolta sekä kemian että fysiikan tehtävät, mutta ehkä onnistun pusertamaan jostain aikaa niihinkin. Ja kohtahan on jo hiihtoloma, ja jään kotiin yksin viikoksi kun porukat lähtevät laskettelureissulle. En voi lähteä, kun on melkein joka ilta valmennuskurssia ja sitten vielä se ensimmäinen harjoituskoekin.. Mitähän siinä kysytään? Kaikkia asioita vai vain niitä jotka olemme jo käyneet läpi? Uskoisin että stressitasot ovat silloin jo niin korkealla, että saan opiskeltua hyvin päivisin. Ja ajattelin myös kutsua ystäväni lukemaan yhdessä kanssani, etten vahingossa hiivi tietokoneelle tuijottamaan sairaalan suhdekiemuroita. Olisi muuten aika kammottavaa, jos sairaalassa oikeasti olisi tuollaista. Pitää pistää muistiin ettei koskaan kannata sekaantua työkavereihin! Siitä ei voi seurata mitään hyvää...

Välivuosi

Monia ystävistäni kauhistuttaa ajatus välivuodesta, jopa niin paljon, että he hakevat muuallekin kuin lääkikseen vain välttääkseen sen. Ja nyt kun tätä hakujärjestelmää uudistetaan, mahdollisuudet päästä silloin ensi vuonna ovat heikommat, jos nyt ottaa vastaan jonkun muun paikan.

Jos joku muukin miettii välivuotta kauhulla, niin haluan nyt rauhoitella heitä. Olen viettämässä yhtä ja saattaa olla, että vietän vielä toisenkin. Syksyllä ajatus uudesta välivuodesta ahdisti, sillä kävin silloin töissä, enkä ollut hirveän onnellinen. Tuntui, että kaikki muut muuttivat omilleen opiskelemaan tai tekivät jotain hienoa, sillä aikaa kun minä istuin kassalla piippailemassa tuotteita. Töitä oli usein ja olin todella väsynyt koko ajan, kotona vain lähinnä katsoin telkkaria tai luin. Olin epätoivoinen, kun ajattelin että joutuisin mahdollisesti kokemaan sen kaiken uudelleen, jos en pääsisi, mutta en myöskään jaksanut vielä opiskellakaan, sillä olin henkisesti niin väsynyt.

Sain kuitenkin tienattua hyvät rahat säästöön, ja siitä olen iloinen. Ja loppujen lopuksi työnteko oli hyvä kokemus. Mutta sen tiedän, että jos en vielä pääse sisään, niin en halua viettää seuraavaa vuotta samalla tavalla. 

Haaveenani oli lukiossa päästä vaihtoon ulkomaille, mutta se jäi tekemättä. Ajattelin aina, että kyllä sitten yliopistossa. Mutta yksi päivä tajusin, että eihän lääkiksestä noin vain lähdetä vaihtoon. Tutkiessani asiaa, tajusin että se merkitsisi käytännössä välivuotta opinnoista. Enkä halua sitä keskellä opintoja.

Niinpä päätin että jos en pääse sisään, teen jotain vähemmän järkevää. En aio syksyllä käydä töissä (tai ehkä jossain välissä mutten koko syksyä) tai opiskella. Minä lähden ulkomaille! Ehkä reilaamaan, tai au pairiksi tai vapaaehtoistyöhön... Jotakin on pakko tehdä, kun on vielä nuori ja on aikaa ja mahdollisuus. Toki haluaisin vielä vanhempanakin, opintojen jälkeen asua ulkomailla, mutta vaikea sanoa mikä elämäntilanteeni on silloin.

Ehkä lähden kielikurssille. Italiaan olisi ihana päästä, vähän niinkuin Eat Pray Love -kirjassa. Se tulisi kyllä maksamaan, mutta minulla on rahaa säästössä. Toki olisi järkevämpi säästää ne opiskeluihin, mutta en vain halua elämäni olevan koko ajan paussilla, valmistautua ja säästää koko ajan opiskeluja varten. Jos en pääse sisään, tämä vuosi tulee tuntumaan hukkaan menneeltä. En ole tehnyt muuta kuin töitä ja lukenut pääsykokeisiin. En halua haaskata kahta vuotta elämästäni pelkkään tulevaisuuden odotteluun.

Välivuosi on niin pitkä aika loppujen lopuksi, että kyllä siinä ehtii olla järkevä ja pitää hauskaakin. Jos kesällä postilaatikkoon tipahtaa ohut kirje, kestän sen kyllä, sillä silloin voin tehdä ihan mitä tahansa haluan. Tietenkin eniten haluaisin päästä opiskelemaan, mutta matkustelu tulee hyvänä kakkosena.

Nyt aion kuitenkin keskittyä pääsykokeisiin. Sen jälkeen tilaillaan sitten  esitteitä kielikursseista sun muista ja valmistaudutaan eri vaihtoehtoihin.

At the moment...

Eli tällä hetkellä lukemiseni on mielestäni ihan hyvällä mallilla.

Aloitin tosiaan vasta tammikuussa kuudes päivä. Sitä ennen kävin joulukuussa KE3 ja FY4 aikuislukiossa. Syksyllä kirjoitin matikan ja äikän, niin ei nyt ihan hirveän pitkiä taukoja ole ollut, toki äikästä on vähän vähemmän hyötyä pääsykokeissa... Paitsi ne lähtöpisteet. :)

Olin venyttänyt aloittamista ihan liian pitkään, suunnitelmissa oli ensin aloittaa syksyllä, sitten marraskuussa, sitten joulukuussa... Syksyllä asian esti lähinnä työuupumus ja jouluna laiskuus. Eksyin kuitenkin tammikuussa lukemaan jonkun toisen kirjoittamaa haku-blogia, ja järkyttyin kun luin kommentteja ihmisiltä, jotka vakuuttivat että ilman 9 kk:n lukemista on mahdoton päästä sisään!

Se, ja alkava aikuislukion koeviikko potkaisivat minut liikkeelle. Siivosin huoneeni, hankin tarvikkeita ja tein hienon lukusuunnitelman. Motivoin ystäväni, joka hakee myös lääkikseen, aloittamaan kanssani. Istuimme ensimmäiset päivät kirjastolla ja pääsin nopeasti sisälle opiskelujen rytmiin.

Yllättäen opiskelu onkin ollut ihan hauskaa. Älkää nyt ymmärtäkö väärin - toki turhaudun usein, varsinkin jos en osaa jotakin asiaa, ja välillä tekisi mieli vain heittää kirjat seinään. Mutta se tunne, kun on päämäärä ja tuntee itsensä ahkeraksi ja saavuttavansa asioita, on hyvä. Olen oikeastaan enemmän tai vähemmän löhöillyt kirjoitusten loputtua tekemättä mitään. Toki laiskottelua kaipasi yli kymmenen vuoden opiskeluputken jälkeen, mutta se huomaamatta passivoi ihmistä. Syksyllä tunsinkin jossain välissä oloni lähes masentuneeksi.

No harhauduin vähän sivuraiteille, niin kuin minulla on tapana. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että olen saanut kaikki kemian ja fysiikan kirjat käytyä läpi ja kirjoitettua niistä muistiinpanot. Vähintäänkin kertaustehtävät olen laskenut KE1, KE2, KE3 ja FY1, FY2, FY3 ja FY4. FY5sta käyn tällä hetkellä aikuislukiossa, siitä on kohta koe ja se on hyvällä mallilla. Aikuislukiosta tulen myös kevään aikana käymään vielä KE5sen.

Olen myös kursseilla päivälukiossa, sillä valmennuskurssin takia en voinut mennä aikuilukion myöhäisemmille tunneille. En kyllä tiedä aionko käydä niitä loppuun, sillä tuntuu että ne vievät tuhottomasti aikaa, ja käyvät vain asioita, jotka osaisin jo unissani. Mutta nyt onkin vasta ensimmäinen viikko takana, ja huomasin että meillä on vapaapäiviä erinäisten juhlien takia niin paljon, että täysiä viikkoja tulee olemaan vain kolme. Tälläkin viikolla koulua oli vain kolmena päivänä. 

Päivälukiossa minulla on FY6, KE2 ja KE4. Noiden kurssikirjojen laskut olenkin sitten päättänyt jättää siellä laskettaviksi. 

Käyn Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla, joka on ollut hienoinen pettymys tähän mennessä. Porukka on siellä todella mukavaa, varsinkin opettajat, mutta suurin osa käytävistä asioista on aika perussettiä. Mutta luulen luentojen muuttuvan vähemmän unettaviksi, kun päästään kiinni niihin vaikeampiin asioihin, joita en vielä osaa.

Sunnitelmissa on nyt hiihtolomaan asti (jolloin meillä on ensimmäinen harjoituskoe valmennuskurssilla) keskittyä lähinnä laskemaan. Aika paljon aikaa menee laskiessa läksyjä ja tehtäviä valmennuskurssille, mutta on minulla myös kirjastosta lainattuna kemian ja fysiikan yo-kokeita ratkaisuineen. Ajattelin huomenna koittaa ensimmäistä niistä.

Myös biologia on sellainen, jota täytyy kai itse lueskella ennen koetta. Meillä aloitettiin niistä ekologia- ja evoluutiojutuista, ihmisen biologia tulee vasta hiihtoloman jälkeen, enkä tiedä kysyvätkö ne kokeessa myös asioita, joita emme ole kurssilla vielä opiskelleet. Ja hyvähän tuota on nyt jo vähän kertailla. Ajattelin kyllä suurimmaksi osaksi jättää biologian valmennuskurssin varaan, ja muutenkin myöhemmäksi, se on minulla niin vahvasti hallussa että vaatii vain yksityiskohtien kertailua. Tosin biologian lukeminen on tapani palkita itseni aina päivän rankan työn jälkeen fyken parissa. Lainasin kirjastosta Ihmisen anatomia ja fysiologia -kirjan, jota on aivan sykähdyttävän ihana lukea! En malta odottaa, että pääsen oikeasti opiskelemaan noita asioita! Kaivoin myös kaappien kätköistä äitini vanhan kurssikirjan, ja koitan nyt onnistunko tämän kirjoituksen päätteeksi lisämään kuvan siitä. Pahoittelen, jos laatu on huono, kuvat tulevat varmaan kaikki olemaan kännykänkamera-laatua.

On muuten tosi painava opus!

Miksi lääkis?

En ole niitä, jotka ala-asteelta lähtien ovat tienneet haluavansa lääkäreiksi. Minulla on ollut monta unelma-ammattia, mutta vielä lukion lopuillekin asti olin varma, että lääkäriä minusta ei ainakaan tule. Tähän on monia syitä, inhosin esimerkiksi kemiaa ja fysiikkaa, sillä kokemukseni niistä olivat huonoja ja koska äitini on lääkäri, tunsin aina jonkinlaista painostusta siihen suuntaan - ja itsepäisenä oli tietenkin tehtävä päinvastoin.

Abivuonna meillä oli ammatinvalintaohjaus. Menin sinne vähän sekavin mielin, mutta tiesin kyllä mikä oli kaikista kiinnostuksenaiheistani ehdottomasti suurin: biologia. Olen aina rakastanut biologian tunteja, käsittelivätpä ne sitten eri kalalajeja tai ihmisen hormonitoimintaa. Sinä syksynä kävin BI5:sen ja loistava opettajamme kertoi työstään solujen parissa mm. sairaalassa. Se iski minuun heti ja ajattelin "Tuota minä haluan tehdä!". Päädyimme siis opon kanssa siihen, että haen opiskelemaan bilsaa.

Tutkin netistä biologian koulutusta ja huomasin heti, että monet valittelivat työllisyystilanteen olevan huono. Ajattelin, että en kyllä halua kouluttautua montaa vuotta jollekin alalle, josta en sitten pakosti saa töitä. 

Käytin ahkerasti googlea ja yritin selvittää mikä olisi sellainen ala, jossa voi opiskella biologiaa ja josta löytyisi töitä. Jostain pomppasi eteeni linkki Turun yliopiston lääketieteen tutkijalinjan sivuille. 

Siinä sitä sitten oltiin. Hakemassa alalle, jota olen aina ajatellut viimeiseksi vaihtoehdokseni. Harkitsin jopa, etten edes kertoisi äidilleni suunnitelmista ennen kuin pääsisin sisälle. No, kerroin kuitenkin, ja äiti iloitsi kuten arvata saattaa. 

Ongelma oli sitten se, etten ollut lukenut lukiossa kemiaa ja fysiikkaa enempää kuin pari kurssia ja pääsykokeeseen oli aikaa alle puoli vuotta. Ja yo-kirjotuksetkin olivat tulossa. Niinpä päätin, että pitäisin välivuoden, mutta kävisin kuitenkin kevällä katsomassa kokeen ja lukisin sitä ennen fyken läpi. Motivaatio oli rankan abivuoden jälkeen aika alhaalla, enkä tehnyt sen enempää kuin lukaisin kirjat ajatuksen kanssa läpi. Koe oli ihan hirveä, en edes muistanut biologiankaan juttuja, sillä siitä oli jo yli puoli vuotta kun viimeksi olin sitä lukenut. Kirjottelin kuitenkin kaikkea mahdollista ja ihan läpällä laskin vähän paria laskuakin. Yllättäen onnistuin saamaan jopa puolet pistemäärästä, jolla olisi päässyt sisään. Ja jos huomioi lähtöpisteeni, oli tulos sitäkin korkeampi. En kyllä tiedä mistä ihmeestä niitä pisteitä tuli...

Hain siis viime vuonna Tampereelle, sillä se on seuraavaksi lähinnä kotipaikkakuntaani (Kuopioon en halua) ja mukavanoloinen kaupunki. Sinne aion hakea tänäkin vuonna. 

Mitä enemmän olen valmistautunut pääsykokeisiin ja lueskellut juttuja lääkiksessä opiskelusta ja lääkärin ammatista, sitä enemmän tämä on alkanut tuntumaan minun jutultani. Itsenäisesti lukiessa myös kemia ja fysiikka tuntuvat tosi kiinnostavilta! 

Suurin syyni hakea lääkikseen on siis puhtaasti se, että ne asiat kiinnostavat minua. Pidän myös haasteesta, sillä tiedän että lääkäriksi tuleminen vaatii kovaa työtä, eikä se siihen lopu. Pidän opiskelusta, ja sitä on luvassa koko loppuelämäksi. Ala on myös niin monipuolinen, että ei haittaa, vaikken vielä tiedäkään tarkalleen mitä haluan tehdä. Ja voin myös tehdä hyvin erilaisia töitä, jos kyllästyn johonkin.

Tietenkin myös hyvä palkka, kunnioitus ja tietynlainen asema ovat hyvä juttu, mutta toivon ettei kukaan vaan sen takia lääkäriksi ryhdy!

Alkuinfoa

Hei, olen 19-vuotias tyttö Savosta.
Olipa tylsä aloitus. No, kuitenkin, päätin aloittaa blogin pitämisen... jälleen kerran. En ole varmaan ainut, joka on monta kertaa luonut oikein hienon blogin ja kahden viikon päästä jo unohtanut sen? Saa nähdä miten tällä kertaa käy. Mutta tarkoituksena on siis kirjoittaa lähinnä hakemisestani lääkikseen, sillä tällä hetkellä se on elämäni tärkein asia, eikä oikein jätä tilaa millekään muulle. Pidän tätä blogia lähinnä itseäni varten, sillä uskon sen motivoivan minua opiskelemaan ahkerammin, jos kerron edistymisestäni jollekin muulle. Olen pitänyt lukupäiväkirjaa, mutta se ei toiminut, sillä tiesin, ettei kukaan muu lue sitä kuin minä, ja lähipiirini on jo saanut kyllästymiseen asti kuunnella stressaamistani. Blogi tuntui hyvältä ratkaisulta - kenenkään ei ole pakko lukea sitä, mutta tiedän, että joku saattaa.
En vielä tiedä miten usein tulen päivittämään blogia. En ainakaan niin usein, että se häiritsisi lukemistani.
Jos pääsen sisään tänä vuonna, ajattelin jatkaa kirjoittamista, jos suinkin mahdollista. Itseäni on ainakin motivoinut suuresti lukea muiden hakemisesta ja lääkiksessä opiskelusta kertovia blogeja, joten haluan antaa muillekin mahdollisuuden motivoitua minun tarinastani. Toivotaan, että sillä on onnellinen loppu.
Ehkä minun pitäisi antaa teille jonkinlainen tilannekatsaus.
Kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Korotin vielä muutamaa ainetta syksyllä, ja tällä hetkellä alkupisteiksi on tulossa lähes täydet, sillä todistuksessa komeilee rivi älliä pitkää matematiikkaa (ja ruotsia, mutta sitä ei lasketa) lukuunottamatta. Se jäi pientä vaille ällästä, ihan tyhmän virheen takia. Ja koska jo uusin sen, E:ksi se myös jää.
En lukiossa kuitenkaan lukenut fysiikkaa tai kemiaa paria kurssia enempää, lähinnä huonojen opettajien takia. Ja lukion alussa olin varma, että haluaisin opiskella kieliä tai historiaa. Kummasti kuitenkin mieli muuttui, ja hakuajan koittaessa abivuonna mielessä ei ollut muuta kuin lääketiede. Tiesin kuitenkin että mahdollisuudet päästä sisään heti olivat olemattomat, sillä rupesin miettimään asiaa vastaa kirjoitusten jälkeen. En todellakaan hakenut tosissani, lukaisin vain kemian ja fysiikan kirjat läpi, bilsaan en edes koskenut, sillä puoli vuotta aiemmin olin jo kirjoittanut siitä L:n. Lopetin lukemisen jo kuukautta ennen pääsykoetta, enkä siis edes paria viikkoa enempää lukenutkaan. Laskuja en laskenut yhtäkään. Abivuosi oli ollut sen verran uuvuttava, etten jaksanut enää, varsinkaan, kun tiesin, että vaikka kuinka yrittäisin, tuskin pääsisin sisään. Enkä päässytkään.
Hain tuolloin Tampereelle, vaikka Kuopio olisi paljon lähempänä. Ajattelin tehdä niin myös tänä vuonna, vaikka vähän mietityttää, että Kuopioon saattaisi helpommin päästä.
Syksyn kävin töissä, ja vaikka olin vannonut aloittavani ajoissa lukemisen, toisin kävi. Työ vei kaikki voimat, ja vasta kun irtisanouduin, aloin keskittymään pääsykokeisiin. No, oikeastaan aloitin täysipäiväisen lukemisen vasta tammikuun alussa, joulukuun kävin iltalukiossa.
Tällä hetkellä olen käynyt kaikki kemiat ja fysiikat läpi jotenkuten. Käyn lukiossa joitakin kemian ja fysiikan kursseja ja lisäksi Valmennuskeskuksen kurssilla.
Tämä oli nyt tälläinen yleinen info. Tulen kertomaan tarkemmin tämän hetkisestä opiskelutilanteestani, valmennuskurssista ja opiskelumetodeistakin luultavasti, sekä myös siitä miten päädyin hakemaan lääkikseen. Jos tänne joku eksyy, niin kysykää ihmeessä, jos mieleen tulee jotakin! Ja kommentoikaa! Yritän sitten vastailla parhaan taitoni mukaan. Ja varoitan, etten ole mikään hyvä tietokoneen käyttäjä, olen tässä jo jonkun aikaa taistellut Bloggerin kanssa yrittäen oppia käyttämään tätä.
Vielä sananen hakemisesta. Yritän tietenkin kaikkeni jo tänä keväänä, mutta mielessä painaa se, että tiedän aloittaneeni hieman liian myöhään, ainakin jos vertaa joihinkin muihin. Olisi pitänyt jo syksyn aikana koittaa opiskella kemian ja fysiikan perusteet. Mutta sen verran kyllä uskon itseeni, että jos ei tänä vuonna onnistu, niin 2015 on olla onnenvuoteni (sillä nro 15 on onnenlukuni :D)!