Sain tälläisen "haasteen" Tohtori Krabolalta (http://laaketiedetta.blogspot.fi/), kertoa siis miksi haluan lääkäriksi. Täytyi nyt ihan tätä varten tulla oikealle tietokoneelle, vaikka yleensä raapustelen postaukset kännykällä (mutta en osaa kopioida sillä :D). Tuli hirveä himo päivittää tuota blogin ulkoasua, aikonaan vaan nappasin jonkin kivan, eikä sitä samalla tavalla näe mobiilina.. Mutta olen niin huono koneiden kanssa, että täytyy pyytää jotain veljistäni apuun. Mutta jos jollain on toiveita/ideoita mitä täällä pitäisi muuttaa, niin laittakaa kommenttia!
Nyt kuitenkin asiaan. Tässä tämä tulee:
Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat seuraavanlaiset: (valita voi 1-10 vaihtoehtoa)
Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Oikeastaan keksisin perustelut melkein jokaiselle, miksi ne ovat vaikuttaneet valintaani. Toki nuo ovat kärjistettyjä, ja tuskin kellään on vain yhtä syytä. Mutta yritän nyt valita ne tärkeimmät, ja laittaa ne myös jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
Tähän oikeastaan sisällytän myös tuon ensimmäisen "Haluan vilpittömästi auttaa sairaita". Tiesin aina haluavani tehdä jotain, jolla oikeasti on merkitystä, ja joka jollain tavalla auttaa maailmaa (huh nää vastaukset on varmaan hirmu imeliä, mutta en nyt mahda ajatuksilleni mitään). Olen aina ajatellut, että se on myös tavallaan tarkoitukseni (okei, ehkä tähän vähän sisältyy myös tuo kutsumusammatti). Mutta olen kyllä sitä mieltä, että vaikuttaa voi todella monella eri tapaa, eikä pelkästään ammatin kautta. Vaihtoehtoja tältä pohjalta olisi ollut monia, mutta muut syyt sitten saivat minut kääntymään lääketieteen puoleen. Mutta nyt kun olen valintani tehnyt, tämä on ehdottomasti yksi suurimmista syistäni ja unelmani myös.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
Tämä on myös todella suuri syy, jonka tajusin vielä paremmin viime syksynä, kun työskentelin liukuhihnan ääressä, kaupan kassalla siis. Kaikki työ on toki tärkeää, en halua sitä väheksyä yhtään, mutta silloin kyllä huomasin, ettei se missään nimessä sopinut minulle. Juuri se, kun ei voinut käyttää aivojaan sen kummempaan kuin rahojen laskemiseen, oli ihan hirveää. Olin ehkä hieman masentunut syksyllä, inhosin mennä töihin, kun ei siellä voinut edes ajatella muuta, vaan koko ajan piti olla skarppina ja toistaa samoja puheita asiakkaille. Oikeasti, kahdeksan tuntia "Terve! Onko S-etukorttia? Se tekee kymmenen euroa. Kiitos! Heihei!". Joskus näin unia, jossa vain piippailin tuotteita...Vaikka nyt keväällä minulla ei ole ollut juuri lainkaan vapaa-aikaa, olen silti ollut onnellisempi kuin syksyllä, kun on oikeasti jotain mielekästä tekemistä ja haasteita.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
Jos sanoisin, ettei hyvä palkka houkuttele, valehtelisin. Mutta se ei todellakaan ole tärkein syy, ja jos haluaisin tehdä jotain, mistä ei makseta niin hyvin, tekisin kyllä sitä. Ja tavallaanhan haluaisin ainakin joskus olla tutkija, ja olen saanut sellaisen mielikuvan, että ainakaan kaikki tutkijat eivät niin hyvin tienaa (?). Mutta se on sitten sen ajan murhe, niin kauan kuin tulee toimeen niin hyvä. Mutta eivät ne matkustelu, harrastaminen ja kiva asunto huonojakaan juttuja ole, ja varsinkin jos joskus perustan perheen, haluan pystyä tarjoamaan lapsilleni muutakin kuin ruokaa ja vaatteita. Ja mitä tulee tuohon naisia/miehiä... noh, en kyllä haluaisi ketään, joka pitäisi minusta vain ammattini takia, mutta ei kai tuosta ja niistä muista hyödyistäkään haittaa ole. :D
7) Äiti käski.
Haha, en kyllä tiedä voiko tätä laittaa syyksi, sillä se painostus mitä koen saaneni äidiltäni (vaikka hän kovasti väittää, ettei ole koskaan niin tehnyt), on ollut pikemminkin syy siihen, miksi vasta niin myöhään tajusin haluavani lääkikseen ja jätin fysiikat ja kemiat lukematta. Olen sellainen itsepäinen henkilö, jonka on pakko tehdä toisin kuin sanotaan. Ainakin jos vanhempani niin sanovat.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
Okei, tämä oli pakko laittaa sillä se on yksi sisäpiirin läppä erään kaverini kanssa.. Siis vähän niinkuin veto kumpi saa sen ensin ja no, ehkä ette halua kuulla meidän typeristä jutuista. :D Mutta joo, mainitsinkin ylempänä, ja varmaan jo jossain aiemmissa kirjoituksissani, että haluaisin ehkä tutkijaksi. Alunperinhän siis ajatus lääkikseen hakemisesta tuli sitä kautta, että halusin tutkijaksi, ja harkitsin pyrkiväni biologiaa lukemaan, mutta kuulin siitä vähän huonoa juttua (lähinnä työllistymisestä) ja mietin sitten, että mikä olisi sellainen ala, josta voisi valmistua tutkijaksi, jossa voisin opiskella bilsa nelosen ja ja bilsa vitosen juttuja, josta valmistuttuani ei tarvitsisi pelätä työttömyyttä, ja myös, missä riittäisi eri vaihtoehtoja (sillä en vieläkään tarkkaan tiedä mitä haluaisin tehdä, ja luultavasti haluaisin myös tehdä erilaisia asioita). Mietin tätä oikeasti aika kauan, sillä olin aina sanonut, että lääkis on viimeinen paikka mihin ikinä haen, joten en edes harkinnut sitä, ja sitten kun keksin sen, mietin vielä tosi kauan, sillä en ollut opiskellut vaadittavia asioita ja no, olihan se aika noloa sanoa äidille, että muistatko ne kerrat kun olen huutanut etten koskaan halua lääkikseen? No, arvaas mitä... Joten saa nähdä mihin päädyn, ja tuleeko minusta tutkijaa. Olisihan se Nobel-palkinto aika hienoa...
Niin, ja haluan tietenkin voittaa sen vedon! :D
Täytyy kyllä vielä lisätä, että yksi iso syy, mikä on vain vahvistunut kevään mittaan (toki välillä unohtunutkin), on se että, oikeasti luonnontieteiden opiskelu on aika ihanaa! Siis en osaa kuvitellakaan, miten joskus muka halusin lukea kieliä kemian sijaan. Olen nyt kevään aikana kokenut ihmeellisen valaistumisen ympäröivästä maailmasta, on niin hienoa ymmärtää mistä asiat johtuvat. Tosi monesti olen ihmetellyt kaikenlaisia pieniä ja isompia juttuja, kuten miksi ääni kuulostaa kimeältä kun hengittää heliumia, ja vastausten löytäminen on hienoa. Olenkin kyllästyttänyt kaikki tuttavani korjailemalla heidän puheitaan ja jakamalla (minusta) mielenkiintoisia pieniä faktoja..
Minullahan on itseasiassa postaus tästä samasta aiheesta jo jossain, mutta en kyllä enää muista mitä siihen kirjoitin. Ja huh, olen kyllä oikeasti huono koneiden kanssa, tämä nyt jostain syystä näyttää kaikki alleviivattuna punaisella, ja ihan eri kokoisilla kirjaimilla ja eri fonteilla.. Toivottavasti korjaantuu julkaistaessa.
Loppuun vielä nopea tilannekatsaus, tänään on viimeinen päivä kun luen (!! omg, mitä ihmettä?! tuntuu niin epätodelliselta), ja jäljellä on alle puolet valmennuskurssin ihmisbilsan muistiinpanoista, maolin selailu ja kaavojen silmäily, ja kemian ja biologian (ehkä myös fysiikan), vk-matskujen teoriatiivistelmien luku. Illalla lähdenkin sitten ystäväni kanssa "nollaamaan" päitä ja avaamaan terassikauden, huomenna käyn kirkossa (kaikki mahdollinen apu pitää saada :D) ja sitten tyttöjenilta. Luulen kyllä vielä tekeväni ainakin yhden pikkupostauksen, ehkä tänään tai huomenna, siitä mitä otan mukaan pääsykokeeseen ja ylipäätään siihen valmistaumisesta henkisesti, ja ehkä sitten vielä edellisen illan tunnelmat hotellihuoneesta, jos uskallan.. En halua ajatella että tämä on viimeinen blogitekstini ennen koetta! Koko ajan tulee niitä ajatuksia "viimeinen kerta kun luen ekologiaa" tai "viimeinen kerta kun käyn salilla ennen koetta"... Iiks! Mutta ylipäätään, olo on kohtuu rauhallinen ja välinpitämätön, näillä eväillä mennään ja tehdään parhaimpamme. Hieman kyllä epätodellinen olo, näinkö vain se kevät on sujahtanut ohi... Mutta palan kyllä innosta päästä näkemään kokeen, kun on niin pitkään arvailtu mitä siihen tulee!
Perustsemppailut nyt taas kaikille, ja iso kiitos vielä Tohtori Krabolalle haasteesta!
Äh, no mitenkähän tämä nyt tuli tämmöisenä valkoisena? Tai minulle ainakin näkyy.. Koitan korjata, neuvoja otetaan vastaan :D ja huomasin nyt myös, että ainakin tällä koneella tämä malli on vääntynyt ihan oudoksi, ei ole yhtään bloggerin asetusten mukainen... Inhoan tietokoneita, ne ei ikinä tottele!! :D
VastaaPoistaJES!!! Nyt ainakin katosi nuo yliviivaukset minulta, sanookaahan jos ette pysty lukemaan ;)
VastaaPoistaHah jostain syystä tuun aina hyvälle tuulelle, kun näen että oot jotain kirjoittanut!
VastaaPoistaMusta on todella tyhmää, että ei muka saisi myöntää olevansa rahan/miesten/naisten/statuksen/vastaavan perässä. Siis come on, jos joku siitä loukkaantuu niin vika on hänessä - ei kenenkään tarvitse elää tätä ainoaa elämää ajatellen mitä ulkopuoliset ajattelevat. Aika moni oikeasti kehittelee itselleen sellaisen kehyksen, että haluaa auttaa muita ynnä muuta, vaikka senkin takana olisi todellisuudessa oma kunnianhimo / halu tulla arvostetuksi muiden silmissä ja saada huomiota tai kiitosta. Todellisuudessa varmaan jokainen lääkikseen hakija vain haluaa kehittyä ihmisenä, haastaa itseään ja saavuttaa paremman aseman itsensä (tai muiden) silmissä. Tottakai se tuntuu hyvältä sanoa, että opiskelenpa lääkiksessä. Vaikeinta lääkärinä olemisessa on muiden ihmisten kateus, työn halveksunta (jotkut potilaat pitävät sua automaattisesti rahanahneena paskiaisena, vaikka eivät ole yhtään sen parempia) ja tottakai epäonnistumisen tunteet. En itse tekisi moista työtä, jos korvaus olisi huono tai jos en tuntisi itseäni tärkeäksi..
En kuitenkaan ymmärrä, miten opinnoista selviäisi pelkkä rahankuva silmissä. Itse tarvitsisin tietysti enemmän motivaatiota (aito kiinnostus), ja niin varmaan moni muukin. Silti olen varma, että 80% hakijoista vain nielee omaa peitekuvaansa siitä, miksi hakee lääkikseen (en todellakaan tarkoita sinua!).
Tsemppiä kokeeseen!
Haha, vau, ihana kuulla, että joku saa jotain irti tästä blogista! ;D ihanien kommenttien jälkeen leijun aina lopun päivää pari tuumaa irti maasta.. ;)
PoistaJoo, oot kyllä oikeessa! Tuskin kukaan voi olla iloitsematta, että ala jonka on valinnut, on myös hyväpalkkainen, arvostettu ja muitakin etuja tuova. Mutta jos se on ainoa syy, jaksaminen on varmasti todella vaikeaa, sillä loppujen lopuksi noille eduille on ne syynsä, kuten mainitsitkin. Äitini kertoo koko ajan kauhutarinoita (varmaan yrittää valmistaa minua tulevaan), esim tänään kuinka joku mielisairas nainen oli suurinpiirtein hyökännyt hänen kimppuunsa pari päivää sitten, haukkunut ja uhkaillut. Ja kuinka päälle on syljetty, uhkailtu tappavansa ja muuten vain kohdeltu huonosti. Ja sitten se kaikki muu henkinen taakka mitä lääkärin ammatti tuo mukanaan. Toki se taas vähä riippuu suuntautumisesta, mutta silti. Ja koulutuskin on pitkä ja raskas..
Jos tuossa listassa olisi ollut se arvostus, varmasti olisin sen laittanut. Ja olen kyllä tavannut muutamia, esimerkiksi valmennuskurssillamme, joiden hakupäätöstä ihmettelen, sillä motiivit vaikuttavat niin vääriltä. Esim kerran yksi tyyppi haukkui biologiaa tylsäksi, ja oletin hänen puhuvan kasvijutuista, mutta sitten paljastui, että myös esim neloskurssi on hänen mielestään todella epämielenkiintoinen, ja samoin kemia - varsinkin se orgaaninen! Varovasti kyselin, että mistä hän sitten pitää näissä fykebissä, ja vastaus oli että fysiikka. En kyllä sanonut, mutta mietin, että miksi sitten haet lääkikseen etkä fysiikalle.. Enemmän siellä opiskellaan niitä biologian ja kemian juttuja vissiin kuiteskin. Ja sitten toki tiedän niitä, jotka hakevat vain vanhempien painostuksen takia.. Surullista, koska muillakin aloilla voi menestyä ja olla arvostettu.
Mieleeni tuli, kuinka joskus yläasteella etiikan tunnilla kysyttiin, että jos tarjoittaisiin työtä, josta saisi ihan mielettömän paljon rahaa (taisi olla joku miljoona/vuosi), mutta jonka voisi ottaa vain sillä ehdolla, että sitoutuisi työskentelemään siellä koko loppuelämänsä, niin ottaisiko työn vastaan? Ja työ oli siis kahvan vetämistä, joka teki mikki hiiri- naamariin silmänreiät. Pelkästään sitä. Uudestaan ja uudestaan.. Herätti kyllä hyvin keskustelua ja varmaan ainut asia mitä muistan tuolta kurssilta.. :D huh, pitäisköhän tehdä ihan oma postauksensa aiheesta, ku tuntuu että voisin jatkaa tätä vastauksen kirjoittamista vaikka kuinka pitkään.. :D ehkäpä..
Ja vielä siitä ettei tietenkään saisi liikaa välittä muiden mielipiteistä, mutta huomaan kyllä usein sortuvani siihen.. Muistan kun joku joskus vihjaisi ajattelevansa, että haen lääkikseen koska äitini on lääkäri, olen menestynyt koulussa ja rahan yms takia. Ai että ärsytti. Mutta aina sitten hetken mietittyään tajuaa ettei sillä ole väliä, sillä itsehän tiedän omat syyni. Ja olen kyllä paljon niitä miettynyt, sillä päätökseni tuli niin myöhään ja oli niin päinvastainen kuin aiemmat ajatukseni, että varsinkin viime keväänä mietin että petänkö itseäni jotenkin.. Mutta välivuosi on kyllä tehnyt selväksi, että tätä minä haluan :) kiitos tosi paljon kommentista ja tsemppiä sinnekin, jos olet hakemassa, tai vaikka et olisikaan niin käytä se tsemppi sitten johonkin muuhun :D apua, nyt kyl tais tulla oikea mutanttikommentti!
Oon kyllä hakemassa :) ja jos nyt sen verran mainitsen, niin itseäni motivoi juuri aito kiinnostus lääketieteeseen, vuorovaikutukset potilaiden kanssa ja elinikäinen oppiminen + alan laajuus ja monipuolisuus. Nämä siis mainitsen, vaikka tietämättäni tottakai se status, palkka ja "merkityksellisempi elämä" on siellä taustalla (vaikka en halua tiedostaa sitä). Isäni viisaana miehenä on usein painottanut, että älä alanvalinnassa mieti vain sitä mikä kiinnostaa, sillä jossain vaiheessa työuraa kaikki työt tuntuvat puuduttavalta/raskaalta/inhottavalta. Kuitenkin työ on TYÖTÄ, ja vapaa-aika on sitten sitä omaa aikaa, ja jos vapaa-ajallaan on varaa toteuttaa unelmiaan (matkat, golf, risteilyt tai mitä tahansa) ja taloudellinen tilanne on kunnossa, niin se auttaa jaksamaan. Tässä tulee vastaan palkka, työstä saatava korvaus, rajoja poistava tekijä. Olin kauan kauan erimieltä isäni kanssa, mutta kyllä sitä alkaa ymmärtämään nyt, että kokemushan siinä puhuu. Meidän musiikin opettaja lukiossakin kertoi, että valitsi uransa koska piti musiikista. No, vapaa-ajallaan hän ei halua kuulla sanaakaan musiikista :). Ei siis kannata liikaa miettiä, mikä nyt kiinnostaa. Voisin tästälähtien vaikka olla nimimerkillä W =)
VastaaPoista-W.
Hyvä idea tuo allekirjoitus, mua aina välillä harmittaa ku ei voi tietää että onko anonyymit sellasia jotka on jo aiemmin kommentoineet vai uusia.. :D ois niin kiva kuulla sit kommentoineiden (ja toki muidenkin) fiiliksiä kokeesta. :) isäsi on kyllä viisas mies :D tuo musiikinopettaja-juttu on kyl hyvä pointti, itekin mietin joskus tätä asiaa siltä kannalta, sillä mun tosi rakas harrastus on kirjoittaminen (vaikkei ehkä näistä blogiteksteistä arvais, mut en oikein jaksa panostaa näihin ja muutenki aika eri tyylistä mitä yleensä kirjoitan :D) ja mietinkin että pitäisikö lähteä opiskelemaan esim toimittajaksi, kun äikän opettajat kannustivat.. Mutta jotenkin musta tuntuu, että jos koko päivän vaan kirjoittaisin jotain mitä muut käskevät mun kirjoittaa, en sitten vapalla jaksais kirjoittaa sitä mitä oikeesti haluan. Sitä helposti unohtaisi sen miksi sitä oikeasti rakastaa, siitä tulisi vain keino ansaita rahaa.
PoistaOnnea sulle kokeeseen! :)
Hui kauheeta noita juttuja mitä sun äiti on joutunu kokeen! Mutta onhan se totta että täällä vain on niin erilaisia ihmisiä ja jotkut sitten on tollasia... Saanko kysyä mikä sun äidin erikoistumisala on? Mielenkiintoista oli lukea sun vastaus tähän haasteeseen! On kiva kuulla ihmisten oikeita syitä lääkikseen hakuun.
VastaaPoistaÄrgh! Tän takia en ikinä kommentoi puhelimella ku yhtäkkiä enää en pysty kirjoittaan kommenttia loppuun.. Toi äsköinenkin jäi kesken mutta en jaksanu aloittaa alusta niin lähetin sen keskeneräisenä! Anyways, monet varmaan hakee lääkikseen pelkän rahan ja maineen takia mikä tottakai motivoi minuakin, ketäpä ei! Niin rankka se ammatti kuitenkin on että jaksaako sitä ihan pelkällä rahanhimolla tehdä? En usko! No jokatapauksessa, tämä oli mielenkiintoinen haaste ! :) jes, sain tän kommentin kirjoitettua loppuun ! (Kolmannella yrittämällä..)
PoistaHaha, mietihän ku mä yleensä kirjoitan noi tekstitkin kännykällä. :D aina välillä on kivoja ongelmia ;D tosin tän kirjoitin koneella, ja loppujen lopuks oli enemmän ongelmia kuin koskaan.. Mut kiva kuiteskin että kommentoit ;)
PoistaMä en ainakaan jaksais tehdä mitään kauaa pelkän rahan takia... En jaksa meillä kotona ees pestä ikkunoita vaikka äiti lupas maksaa :D noehkä sit ens viikolla :D mun äiti on nykyisin työterveyslääkäri, mut se on kyl tehnyt kaikkee muutakin tietty, ja kai se nykyäänkin on jotain muuta ku ihan se perus työterveyslääkäri, siis joku "johtaja"tyylinen tai mikälie vastaava lääkäri.. Haha oonpa hyvin perillä asioista, pitäisi kyllä selvittää. Suurin osa niistä jutuista on kyllä tapahtunut joskus aiemmin, esim se joskus on ollu ensiavussa, niin sieltä riittää juttuja. Meidän äiti on oikeestaan vähä semmonen että mistä tahansa keskustellaan, niin sillä on aina joku juttu siihen liittyen joka alkaa "mulle tuli kerran potilas, joka..". ;D ehkä siks musta joskus tuntukin että mua painostettiin lääkikseen kun niin paljon sai siitä kuulla. Ei kai sille onneks mitään hirveen hulluja enää satu usein, mut aina välillä... Enemmän niitä sellaisia jotka vaa turhaan valittaa, tai on tehny nuoruudessaan typeriä päätöksiä (näitä tarinoita meidän perheen lapset kuuntelee paljon, wonder why.. :D).
Meenkin heti tsekkaa ootko sä jo tehny samanlaisen, kiva luke näitä! :)