lauantai 15. helmikuuta 2014

Välivuosi

Monia ystävistäni kauhistuttaa ajatus välivuodesta, jopa niin paljon, että he hakevat muuallekin kuin lääkikseen vain välttääkseen sen. Ja nyt kun tätä hakujärjestelmää uudistetaan, mahdollisuudet päästä silloin ensi vuonna ovat heikommat, jos nyt ottaa vastaan jonkun muun paikan.
Jos joku muukin miettii välivuotta kauhulla, niin haluan nyt rauhoitella heitä. Olen viettämässä yhtä ja saattaa olla, että vietän vielä toisenkin. Syksyllä ajatus uudesta välivuodesta ahdisti, sillä kävin silloin töissä, enkä ollut hirveän onnellinen. Tuntui, että kaikki muut muuttivat omilleen opiskelemaan tai tekivät jotain hienoa, sillä aikaa kun minä istuin kassalla piippailemassa tuotteita. Töitä oli usein ja olin todella väsynyt koko ajan, kotona vain lähinnä katsoin telkkaria tai luin. Olin epätoivoinen, kun ajattelin että joutuisin mahdollisesti kokemaan sen kaiken uudelleen, jos en pääsisi, mutta en myöskään jaksanut vielä opiskellakaan, sillä olin henkisesti niin väsynyt.
Sain kuitenkin tienattua hyvät rahat säästöön, ja siitä olen iloinen. Ja loppujen lopuksi työnteko oli hyvä kokemus. Mutta sen tiedän, että jos en vielä pääse sisään, niin en halua viettää seuraavaa vuotta samalla tavalla. 
Haaveenani oli lukiossa päästä vaihtoon ulkomaille, mutta se jäi tekemättä. Ajattelin aina, että kyllä sitten yliopistossa. Mutta yksi päivä tajusin, että eihän lääkiksestä noin vain lähdetä vaihtoon. Tutkiessani asiaa, tajusin että se merkitsisi käytännössä välivuotta opinnoista. Enkä halua sitä keskellä opintoja.
Niinpä päätin että jos en pääse sisään, teen jotain vähemmän järkevää. En aio syksyllä käydä töissä (tai ehkä jossain välissä mutten koko syksyä) tai opiskella. Minä lähden ulkomaille! Ehkä reilaamaan, tai au pairiksi tai vapaaehtoistyöhön... Jotakin on pakko tehdä, kun on vielä nuori ja on aikaa ja mahdollisuus. Toki haluaisin vielä vanhempanakin, opintojen jälkeen asua ulkomailla, mutta vaikea sanoa mikä elämäntilanteeni on silloin.
Ehkä lähden kielikurssille. Italiaan olisi ihana päästä, vähän niinkuin Eat Pray Love -kirjassa. Se tulisi kyllä maksamaan, mutta minulla on rahaa säästössä. Toki olisi järkevämpi säästää ne opiskeluihin, mutta en vain halua elämäni olevan koko ajan paussilla, valmistautua ja säästää koko ajan opiskeluja varten. Jos en pääse sisään, tämä vuosi tulee tuntumaan hukkaan menneeltä. En ole tehnyt muuta kuin töitä ja lukenut pääsykokeisiin. En halua haaskata kahta vuotta elämästäni pelkkään tulevaisuuden odotteluun.
Välivuosi on niin pitkä aika loppujen lopuksi, että kyllä siinä ehtii olla järkevä ja pitää hauskaakin. Jos kesällä postilaatikkoon tipahtaa ohut kirje, kestän sen kyllä, sillä silloin voin tehdä ihan mitä tahansa haluan. Tietenkin eniten haluaisin päästä opiskelemaan, mutta matkustelu tulee hyvänä kakkosena.
Nyt aion kuitenkin keskittyä pääsykokeisiin. Sen jälkeen tilaillaan sitten  esitteitä kielikursseista sun muista ja valmistaudutaan eri vaihtoehtoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti